Noutoa ja esineitä

Olen ollut koko viikon kipeänä ja tauti onkin ollut erittäin sitkeää sorttia. Iltaisin on noussut lämpö ja järkyttävä paine poskionteloissa ja päänsärkyä. Torstaina sainkin sitten antibioottikuurin ja eilen alkoin näyttämään siltä että kyllä tämä tästä.

Tänään olisi ollut tottistreenit omalla porukalla, mutta en vielä uskaltanut lähteä pidemmäksi aikaa tottistelemaan ja palelemaan. Otin sitten tosi pikaiset treenit Wiiman kanssa omassa pihassa. Päätin keskittyä niihin oleellisiin eli noutoon ja jäljen esineilmaisuun.

Ensin seurautin pienen pätkän ilman kapulaa, josta palkka. Sitten seurautin kapulan kanssa pienen pätkän, jonka jälkeen siirryin heittopaikalle. Ja odotetusti kun lähdin viemään kättä heittoasentoon alkoi Wiiman kierrokset nousta ja samalla alkoi piippaus. Kielsin heti ja kun hiljeni niin kehuin rauhallisesti. Rauhoittumisen heitin kapulan ja annoin käskyn. Wiima menee hyvin kapulalle ja huonosta heitosta huolimatta toi kapulan hyvään kohtaan. Rauhallinen kehuminen ja palkkaus.

Toinen heitto menikin sitten paremmin, se on aina tuo eka heitto missä meinaa mennä kuppi nurin. Wiima on nyt hoksannut hyvin tuon luovutusasennon ja tulee siihen vähän huonommastakin kulmasta. Toisessa noudossa pistin kädet kapulan päihin, mutta en vaatinut irrotusta vaan palkkasin kun piti rauhassa.

Kolmannessa noudossa sitten pyysin irrotuksen ja se on edelleen nopea. Heti irrotuksen jälkeen palkkasin kapulaan ja samalla vapautin myös patukalla.

Lopuksi otin eteenmenon. Jätin Wiiman kapulan viereen istumaan ja vein patukan eteenmenopaikalle. Siellä vähän vielä hetsasin patukalla. Takaisin tullessa otin Wiiman lennossa seuraamiseen ja sitten palattiin lähetyspaikelle ja merkkasin eteenmenon. Kapula oli nyt parin metrin päässä vasemmalla. Seurautin suurinpiirtein kapulan kohdalle ja lähetin eteen. Tällä kertaa ei kapula häirinnyt yhtään ja Wiima meni epäröimättä eteen.

Sitten vielä pienen nollaamisen jälkeen esineilmaisutreeni. Otin esineen, johon menee makupala sisälle. Wiima oli hihnassa ja pudotin esineen maahan. Kyllä Wiimalla selkeästi oli muistikuva esineestä, koska hakeutui sen luokse ja ilmaisi sen. Palkkasin esineen sisältä ruualla. Sama uudelleen ja nyt ilmaisusta palkkasin narupallolla. Ja niin kuin pitikin seuraava ilmaisun olikin sitten oikein nopea, Wiima oikein syöksyi maahan. Nyt siis taas palkka esineen sisältä ja vapautuksen jälkeen annoin vielä pallon.

Ihan kivat kotipihatreenit siis :)

Vartiointitreeniä ja polvivamma

Viime perjantain purutreeneissä Wiiman kanssa hiottiin vartiointia. Ensin maalimies vähän availi aggressiopuolta. Ja täytyy sanoa että kahvapannassa roikkuminen käy kyllä moninkertaisesti kahvakuulatreeneistä :) Sen jälkeen lähetettiin piilolle haukkuun ja nyt vähän korjattiin sitä vartioinnin aloituksen törkeyttä. Maalimies vähän pampulla auttoi Wiimaa (ei siis hakattu vaan tökkäsi rintaan huomautuksen ettei sovi härkkiä hihaa) ja tämän vuoksi aluksi nostettiin aggressiota ettei Wiima menisi saalille pampun liikkeestä vaan kohdistaisi turhaumaa äijään. Nämä on taas niitä juttuja että maalimies osaisi paremmin ne selittää suullisesti, mutta toivottavasti mun selitys nyt on jotain sinne päin ainakin :)

Sitten olikin paon vuoro. Wiima tunnetusti pyrkii voimakkaasti kohti pakenevaan maalimiestä ja niin kävi nytkin.  Nyt maalimiehenä oli meidän "apumaalimies" ensimmäistä kertaa. Hän kyllä tunteen Wiiman nopeuden ja voiman, mutta aina sekään ei auta. Maalimies ei juurikaan kerinnyt liikahtaa, kun Wiima jo runttasi kiinni hihaan. Koska maalimiehellä oli tukijalka väärässä kohtaa ja Wiima vääntää melkoisesti hihaan tullessaan niin lopputuloksen oli että maalimies meni nurin. Onneksi maalimies varoi koiraa ja väisti alta pois, mutta sillä seurauksella että loukkasi polvensa :( no onneksi vamman laatu ei ollut kovin paha. Koira sen sijaan vahvistui melkoisesti ja vielä kun sai hihan palkaksi. Ja nyt muistin jopa toimia uuden koeohjesäännön mukaisesti ja sanoa "kiinni" kun koira lähti liikkeelle.

Purut ja tottis

Perjantaina siis purut ja tänään tottikset. Puruissa oli pitkästä aikaa piilot saatavilla ja luonnollisesti niitä hyödynnettiin. Ensin hallintaa piilon ohi ja sitten lähetys vartiointiin. Vartioinnin aloitus taas sikailua, mutta sen jälkeen ihan kelpo haukku. Tehtiin sama uusiksi ja nyt sikailua vähemmän. Kolmannella kerralla sitten saatiinkin jo hyvä ja puhdas suoritus. Myös 5. piilon läsnäoloa hyödynnettiin ja muistutettiin että mitenkäs se oikein kierrettiinkään. Ekallä lähetyksellä Wiima ei irronnut vaan jäi säätämään mun ympärille. Otin takaisin ja lähetin uudelleen ja nythän se sujuikin. Palkkasin itse patukalla, samoin seuraavan kerran. Kolmannella kerralla sitten lähetys 5. piilolle ja siitä suoraan 6. piilolle vartiointiin. Muistaakseni siinä ei ollut mitään huomautettavaa. Loppuun vielä pitkä liike passiiviseen äijään ja siihen nasahti niin kuin pitääkin. Ja molarina nyt meidän "kakkosmaalimies" ensimmäistä kertaa. Hänelle meriitit hienosta kopista.

Tottiksissa sitten vähän seuraamista, noutoa ja eteenmeno. Seuraamisessa käännöksiä, sekä täysiä että puolikkaita. Vasemmalle käännöksissä Wiima pyöräytää helposti täyskäännöksen, täytyy varmaan kiinnittää huomiota omaan vartalon käyttöön.

Sitten sitä noutoa...nyt aloitettiin niin että seurautan Wiimaa noutokapula kädessä ja samalla meille tehdään häiriötä. Häiriötä saikin tehdä jonkin verran että Wiima irrottaisi katseensa kapulasta :) no saatiin virhe aikaiseksi ja pääsin puuttumaaan siihen. Ja tämän treenin ideanahan oli saada tosiaan sen virheen puuttumisen kautta painetta noutoon. Ja painetta siksi että Wiima ei olisi niin kovilla kierroksilla noudossa. Siirryimme siis heti puuttumisen jälkeen noutopaikalle ilman välipalkkausta. Heittäessä Wiima edelleen piippaa, vaikka luonnollisesti edelleen odotan että hiljenee. Nouto oli mielestäni nopea ja voimakas ja Wiima piti kapulaa kyllä hienosti. Sitten kun menin kehumaan, niin leuka kävi aavistuksen verran. Rahoittui kuitenkin kun mä hiljenin. Siitä siis palkka. Toinen toisto ja nyt taas se heittovaiheen piip kuului mutta tosi hiljaa :) Nouto taas hyvä ja nyt myös hieno perusasento vai luovutusasentoko se nyt sitten on. Laitoin kädet kiinni kapulaan ja palkkasin. Mun mielestä leuat pysyi koko ajan rauhallisena. Nouto videoitiin, eli ehkä mä siitä sitten nään mitä siinä tapahtui.

Loppuun sitten eteenmeno ja nyt sitten vähän isompi palkka edessä, eli purutyyny. No mä merkkaan Wiimalle sen sieltä edestä ja Wiima kattoon että joo mä nään sen, lähetä vaan. Ja kun lähetän niin käpärikäännöksellä noutokapulaa kohti...kutsun pois ja seurautan kapulan ohi, no taas sama juttu. Sitten kapula haetaan pois ja mä käyn merkkaamassa tyynyt kunnolla. Nyt sitten saatiin hyvä eteenmeno. Ja otin vielä uusinnan ja nyt luonnollisesti Wiima merkkasi tyynyt heti ja tekin hienon eteenmenon.Tätä siis pitää toistaa ja toistaa. Treeniporukan kanssa pähkättiin että josko tekisi tästäkin rutiininomaista ja vietäisiin Wiiman kanssa kapula omalle paikalleen (kisoissa telineeseen) ja sen jälkeen sitten eteenmenon merkkaus ja suoritus. Näin Wiiman ei tarvitsisi hakea kapulaa enää kentältä kun se on jätetty johonkin. Ja juu luonnollisesti Wiima tasan tarkkaan yrittää ampaista sinne mihin se kapula on jätetty, mutta josko se oppisi että se ei jää kentälle vaan se viedään pois ja sen jälkeen siihen ei saa enää koskea :)

Vuoden ekat tottikset

Tänään sitten tottisteltiin ja ohjelmanumerona seuraamista häiriöllä, noutoa ja eteenmeno. Seuraaminen oli ihan kelvollista, ekaan häiriöön Wiima reagoi sen verran että pääsin siitä huomauttamaan ja sen jälkeen ei huomautettavaa. Wiimalle haetaan tahallaan häiriötä seuraamiseen, sillä se kun ei juuri häiriöstä piittaa niin sitten pitää luoda tahallaan aika voimakastakin häiriötä. Ja häiriötä siis tehdään siksi että kokeessa voi ympärillä tapahtua mitä vaan, niin koiraa opetetaan niin ettei se piittaa häiriöstä. Ja miksi pitää hakemalla hakea rekstiota koiralta joka ei reagoi...no siksi että kisatilanteessa on jännite erilainen ja koira saattaa reagoida johonkin ärsykkeeseen (ukkonen, kiljuva lapsi, rähisevä koira, pallonheitto, irtokoira/kissa/rusakko....ym.) niin koiralle luodaan toimintamalli että jos reagoi, tulee huomautus ja homman on jatkuttava. Toki kokessa ei tule huomautusta, mutta silloin koiralla on toimintamallina jatkaa suoritusta.

Nouto meni hyvin, vaikka taukoa on ollut. Kapulaa heitettäessä vielä aluksi tuli äänimerkkiä, mutta hiljeni aika nopeasti. Toistettaessa tilanne parani. Luovutuskin oli nyt rauhallinen ja kolmannella toistolla laitoin kädet kapulan päihin ja vapautin. Wiima malttoi hienosti olla rauhassa eikä lähtenyt haastamaan taisteluun.

Lopuksi eteenmenossa Wiima teki saman mitä viime kesänä, eli lähtetyksestä säntäsi noutokapulalle. No tietenkin kutsuin pois ja merkkasin pallon ja lähetin uudelleen ja sama homma. Nyt avustaja kävi hakemassa kapulan pois maasta ja minä menin Wiiman kanssa lähemmäs palloa. Uusi merkkaus ja paluu takaisin lähtöpisteeseen. Nyt onnistunut lähetys ja siitä autoon.

Saatiinpahan nyt ainakin treeniohjelmaa täksi talveksi :) Eli noutoa ja sen jälkeen eteenmenoa edeten suoraan sinne minne käsketään. Täytyy vaan alkaa ensin helposta tilanteesta, eli niin että kapula viedään pois kentältä ja vaikka vielä hyvä merkkaus palloon ja siitä sitten pikkuhiljaa vaikeuttaen. Katsotaan josko kevääseen mennessä pystyn lähettämään Wiiman eteen noutokapulan ohitse :)

Uusi vuosi, samat kujeet

Eli kuten arvata saattaa treenaaminen jatkuu. Kaippa sitä pitäisi jotain tavoitteitakin uuden vuoden kunniaksi tehdä. Koska olen sillä linjalla että "pessimisti ei pety" niin en uskalla mitään kovin isoa tavoitelistaa tehdä. Mutta kyllä kai nyt sen uskallan laittaa mustaa valkoisella että se IPO-tulos pistetään tavoitteeksi. Viime syksynähän oltiin jo menossa kokeeseen, mutta ei päästy varasijalta mukaan. Joten keväällä/alkukesästä sitten toivottavasti on planeetat kohdillaan. Muutama jälki täytyy kyllä saada pohjalle ennen kuin uskallan yrittää.

Jäljelle pitää saada tarkkuuttä lisää ja saada se into padotettua erittäin tarkkaan nenänkäyttöön. Tottiksessa pitää tietty seuraamista hioa. Ja se nouto rauhallisemmaksi ja korrektiksi. Myös ne hemmetin estenoudot rauhallisemmiksi ettei satu vahinkoja. Puruissa tietty hallinnan hiomista ja vartioinnin sikailu pois.

No ehkä siinä on nyt aluksi ihan riittävästi :) Olen ollut melko ahdistunut kadonneen tottismotivaation vuoksi. Tällaista ei ole sitten ollut vuosiin. En ole jaksanut miettiä oikein kunnollista treenisuunnitelmaakaan. No jospa se tästä kun nämä pyhät on nyt saatu lusittua ja päästään treenaamaan säännöllisesti sitä tottistakin. Ei siinä oikein muu auta kun nyt syventyä niihin ongelmiin ja otta se noutokapula kauniiseen käteen tehdä sitä treeniä. Kyllästyisköhän Wiima siihen kapulaan jos treenaa pelkästään noutoa koko talven? :)

Ja nythän sitten tuli vuoden alusta voimaan uudet säännöt. Tottiksessa jäävissä liikkeissä askelmäärät väheni 15 askeleeseen paitsi luoksetuloliikkeissä. Ja kaavio tehdään nykyään vissiin aina oikealle. Olikohan muuta.

Puruihin tuli ainakin pakoon liitettävä "kiinni"-käsky. Eli koiran tulee lähteä vasta käskystä maalimieheen kiinni.

Tulkoon nyt seuraava teksti julkisena kritiikkinä SPKL:a kohtaan. Eli lehden viime numerossa oli sivulauseessa  maininta että suojelukokeeseen osallistuminen edellyttää suojelulisenssin. Kuitenkaan missään ei mainita että mitä tämä lisenssi pitää sisällään, miten sen saa, mitä velvotteita se pitää sisällään, mikä vastuu / velvollisuus koiran ohjaajalla / liitolla on tämän asian tiimoilta. Ja onko liitto nyt varautunut että kun kaikki harrastajat lähtevät sitä hakemaan, niin riittääkö liiton resurssit siihen että kisakauden alkuun mennessä lisenssi on kaikilla sitä haluavilla...