Leirikausi korkattu

Viime viikonloppu siis vietetty leireillen mitä parhaimmassa porukassa. Kaksi päivää intensiivistä treeniä purujen osalta ja päästiin onnkesi käymään jäljelläkin. Puruissa käytiin läpi koekaaviota. Palaset alkavat olemaan aika kivasti kohdillaan, isoin ongelma onkin ohjaaja :) Tein kyllä pari niin tyhmää virhettä ohjatessani Wiimaa, mutta onneksi ne eivät sinällään vaikuttaneet koiran toimintaan. Irrotuskäskyjen ajoitukseen täytyy nyt oikein tosissaan panostaa, pitäisi seurata maalimiestä eikä koiraa. Ja vartioinnista kun lähdetään niin EI lähdetä oikealle vaan vasemmalle. Tällöin menen itse maalimiehen ja koiran väliin ja näin saan koiran seuraamaan itseäni. Myös sivukuljetukseen siirtymisessä pitäisi enemmän olla hereillä missä maalimies on, koska muuten menee sähläämiseksi. Mutta toisaalta on hyvä tehdä näitä virheitä treeneissä, jos en sitten vaikka kokeessa niitä enää tekisi (ainakaan kovin montaa).

Jälkikin meni ihan kohtalaisesti. Ja nyt onneksi mukana oli oma "koutsimme" joka todellakin osaa lukea koiraa paremmin kuin minä. Saatiin nyt uusia juttuja jäljelle kokeiltaviksi, katsotaan mitä Wiima niistä sanoo. Tarkoitus  saada painetta erilaiseksi. Ja tässäkin kuultiin totuus "siihen nähden että olet tehnyt näin huonon jäljen niin koira ajaa sen siitä huolimatta ihan hyvin" jep, jep eli vika on taas liinan tässä päässä.

Ja taas

Motivaatiojäljellä jatkettiin tänään, paalu tyhjä sen jälkeen 4 ruokaa, kaksi kulmaa ja kaksi esinettä. Ja siis ruokaa oli tuon alun jälkeen kyllä, mutta satunnaisesti, kuten ennenkin. Ennen jälkeä otin pelkän esineilmaisun ja palkaksi taas se pallo. Nyt saatiin ennen jälkeä sopivasti häiriötäkin, kun ohi kulki toinen koira ja Wiima joutui odottelemaan hihnassa hetken aikaa. Esineilmaisun jälkeen siiryttiin hallinnassa jäljen alkuun. Wiima tarkasti paalun hyvin ja jatkoi siitä jäljestystä. Ensimmäinen esine meni hyvin, vaikka olikin uusi esine. Palkkasin vain ruualla ja päästin jatkamaan. Ensimmäinen kulma meni hyvin, vaikka itse jo ajattelin että mentiin ohi mutta koira onneksi tiesi paremmin missä mennään. Suora ja toinen kulma menivät myös ihan kivasti. Viimeisellä suoralla esineen ilmaisu hyvä ja palkkaus pallolla. Tämän jälkeen rauhotin Wiiman makuulle ja laitoin ruuan seuraavaan askeleeseen. Wiima pääsi varastamaan ruuan, mutta jäi makuulle. Jouduin antamaan kaksi jälki-käskyä ennen kuin jatkoi jäljestämistä. Ja perinteisesti pallo-palkkauksen jälkeen jäljestäminen on hieman hosuvaa, mutta kun pysyy jäljellä niin en ole huolissani tässä vaiheessa. Muutenkin jäljestäminen oli tässäkin jäljessä kokonaisuudessaan huoletonta ja aika nopeaa, mutta kova nuuskutus käy ja jäljellä pysytään. Eikä vauhti edelleenkään ole mitenkään häiritsevän kovaa.

Nyt pitää vaan vaihdellä esineiden määriä ja palkkauksia sekä tietenkin antaa liinaa lisää, kun nyt mennään taas vähän lähempänä.

Motivaatiojälki

Viimeisen päivityksen jälkeen on tullut tehtyä lisää paskoja jälkiä. Wiima tuli parille jäljelle "takki auki" ja kun vähän tiukemmin pistin akkaa ruotuun niin sitten jäljestys meni sellaiseksi liian paineistuneeksi. Ja nyt kun niistä jäljistä on jo kulunut vähän aikaa niin ei edes muista tarkkaan mitä siellä tapahtui, joten en sen tarkemmin lähde niitä purkamaan.

Pidettiin jäljeltä taukoa kolme päivää, koska olin viikonlopun reissussa. Tänään sitten taas reippaasti suunnattiin nurmikolle. Nyt oli siis takoitus tehdä motivaatiojälki eikä vaatia kurinalaista jäljestämistä. Ensin otin esineilmaisun uudella esineellä (nahkainen) ja nyt sitä vähän tökittiin. Huomautin ihan vähän suullisesti ja palkkasin pallolla. Sitten mentiin jäljen alkuun ja Wiima tarjoaakin jo omatoimisesti sivulletuloa ja kontaktia. Laitoin liinan valmiiksi ja lähetin paalulle. Paalulle olin laittanut ruokaa ja 4 ensimmäiseen askeleeseen, ja kehuin Wiimaa myös kovin kun lähti paalulta. Jäljellä oli muuten ruokaa normaalisti 1-3 askelta peräkkäin n. 4-10 askeleen välein. Wiima jäljesti kyllä jäljen päällä, mutta vauhti kyllä nousi, mutta koska mun ei tarvinnut vielä juosta niin en tehnyt muuta kuin pidin liinaa tuntumalla.

Ensimmäinen esine ilmaistiin hyvin ja palkkasin pallolla, lisäksi laitoin ruuan seuraavaan askeleeseen. Kulmia oli kaiken kaikkiaan 4kpl, jotka kaikki tyhjiä. Wiima ajoi ne ihan kivasti, yhden (muistaakseni toisen) meni aika vauhdikkaasti ehkä jopa hieman juosten, mutta tasoittui sitten ruuan kohdalla. Viimeinen kulma olikin sitten huono ja ihan mun ajattelemattomuuden takia. Olin laittanut esineen melkein heti kulman jälkeen ja ennen kulmaa Wiima bongasi sen esineen ja olisi halunnut oikaista kulman yli suoraan esineelle. Nyt poikkesin periaatteesta ja ohjasin Wiimaa jäljestämään. Seuraavalla askeleella oli ruokaa ja näytin kädellä suuntaa, mutta ruoka ei siinä kohtaa kiinnostanut kun esine oli jo nähty. Otin liiasta kiinni ihan kaulapannan läheltä ja ohjasin Wiiman pään alas ja näytin ruokaa, niin sain Wiiman jäljestämään. Ei se mitään ihan superia ollut mutta jäljesti kuitenkin ja meni sen kulmankin. Esineellä hyvä ilmaisu - nyt en palkannut pallolla vaan pistin vaan ruuan seuraavaan askeleeseen ja siitä muutaman askeleen jälkeen löytyikin sitten loppupalkka eli ruokakippa. Lopuksi annoin vielä pallon, jonka Wiima kantoi autolle.

Nyt oli jo paljon parempi jälki mitä muutama edellinen. Ja vaikka nyt Wiima sai mennä lujaa niin silti se ei ollut sellainen "takki auki" meininki vaan kuitenkin teki töitä. Ja vaikka tosiaan vauhti nousi paikotellen, niin silti sekin pysyi kurissa. Ja se viimeinen kulma-esine säätäminenkään ei stressannut mua koska se oli kyllä niin oma moka kuin olla voi. Tottakai Wiima menee esineelle ja kun siihen on vielä suora näköyhteys noin metrin päässä. Kyllä se vaan heti on parempi mieli kun menee treenit paremmin :)

Tunnetilaongelma

Heti alkuun varoitus että sisältää rumia sanoja ja lapsellista kiukuttelua. Ja se sisäinen pessimistinikin sanoo jo että ei olisi kannattanut aikasemmin hehkuttaa. Huoh, nyt siis pari viimeistä jälkeä on taas taisteltu tunnetilaongelman kanssa ja Wiima reagoi liinasta huomautukseen tottiksella. Tarjoaa nyt liian korrektia jäljestämistä eikä ole sellaista omatoimisuutta ja voimaa mitä mä haluaisin. Siinä jäljellä seisoskellessa mietein että meillähän on ollut ongelma että Wiima rynnii jäljelle ja mä roikun painona perässä. Silloin sitä toivoi että jäljestäminen olisi korrektimpaa ja rauhallisempaa. Mihinkään en siis ole tyytyväinen ja vielä kun tiedän tuon ongelman olevan samassa päässä liinaa missä mä seison.

Harmittaa ihan vietävästi että turahuduin itse ja aloin sähläämään ja suurimmaksi virheeksi aloin vielä ohjaamaan koiraa. Tätä aikaisemmin Wiima jo haisteli jotain ihan jäljen vieressä (saattoi olla että ruokakipasta valui siihen raksujen liotusvettä) ja mun olisi pitänyt viedä Wiima siitä autoon. Mutta annoin huomautuksen liinasta ja päästin Wiiman jatkamaan. Jotenkin jo tässä kohtaa Wiima oli kadottanut ajatuksensa jälkeä kohtaan. Sitten alkoikin sellainen hutiloiva jäljestys ja hetken päästä Wiima alkoi tarkistelemaan, josta annoin taas pienen pakotteen ja sitten Wiima kääntyi mua kohti. Tässä siis tein se virheeni ja turhauduin ja tietenkin paineistin koiraa vaan lisää. Lopulta Wiima tuli mun viereen ja tarjosi kontaktia. Jäin sitten odottamaan että jälki jatkuu ja tosiaan siinä seisoessa suoraan sanoen vitutti melkoisesti.

No jälki kuitenkin jatkui jonkin ajan kuluttua ja Wiima jäljesti vähän paremmassa mielentilassa. Esinekin löytyi hienosti ja Wiima ilmaisi sen hyvin. Palkkasin pallolla ja se on onnkesi Wiimalle ihan superia. Siihen se hyvä sitten jäikin kun pistin Wiiman takaisin maahan ja annoin uuden jäki-käskyn. Wiima lähti liikkeelle ja otti seuraavalta askeleelta ruuan ja palasi mun viereen. Tässä kohtaa oli melkoinen epätoivo jo ohjaajalla. Onneksi aika pian Wiima lähti kuitenkin etenemään. Nyt jäljestys olikin sitten tarkkaa ja keskittynyttä. Seuraava esine löytyi ja ilmaistiin myös hienosti. Samoin nyt palkkasi pallolla, nyt otin vielä irrotuksen ja heitin uudelleen hieman purkaakseni painetta. Laitoin Wiiman taas makuulle ja nyt näytin oikein nappulaa, jonka laitoin seuraavalle askelmalle. Wiima lähti käskystä hienosti jäljestämään ja nyt kehuin oikein kunnolla. Päästiin hyvin loppuun ruokakipalle. Tein vielä loppuun extempore kulmaharjoituksen, jossa oli siis pelkkä pieni suora, kulma ja pieni suora. Siinä ei sentään erityistä moitittavaa.

Nyt vaan pitää itse lopettaa se sählääminen ja miettiä etukäteen mitä teen, jos jotain tapahtuu. Ajattelin myös kokeilla että en ota Wiimaa hallintaan ennen jäljelle tuloa vaan annan sen tulla vapaammin paalulle. Ja voisin myös kokeilla laittaa loppuun pelkän pallon piilotettuna. Ei se varmaan ainakaan kauheasti huonommaksi voi mennä. En tiedä onko tämä nyt helpotus että vika on kuitenkin vain ohjaajassa eikä koirassa :)

Taas treenattiin

Ensin tottista ja tällä kertaa vielä maneesissa, niin otin vain noudon ja eteenmenon. Tuttuun tapaan Wiima oli noutokapulasta kierroksilla, mutta nyt sain pienellä pakotteella painetta tasattua ja Wiima teki hienot kaksi noutoa. Mulla oli vielä "väärä" kapula kun edellinen hajosi. Se edellinen oli sellainen missä oli juuttinen keskiosa ja nyt sitten ainoana vaihtoehtona oli 1kg normaali puinen kapula. Wiima teki tosi hienot luovutukset eikä mälvännyt/purrut YHTÄÄN!

Sitten tarkoituksella jätin kapulan kentän sivuun häiriötä antamaan ja siirryin eteenmenon lähetykseen. Wiima kyllä teki pari vilkaisua kapulaa kohti, mutta riekuttamalla alkoi pyrkiä eteenpäin. Odotin katsekontaktin ja lähetin, hieman Wiima haikaili kapulaa mutta onneksi vain 0.02 sekunnin ajan :) ja lähti hienosti eteenmenoon. Siihen sitten olikin hyvä lopettaa treenit.

Tosi hyvä mieli jäi treeneistä ja erityisesti siitä että Wiima kasasi paineet kattilan sisäpuolelle ja kanavoi ne loistavaan noutoon.

Pidempi jälki

Eilen tein Wiimalle vähän pidemmän jäljen n.250 askelta kahdella kulmalla ja yksi esine. Esine oli nyt matonpalanen eli "uusi" esine puisen jälkeen. Mä myös videoin jäljen samalla ja se olikin sen verran hankalaa että vaikutti ohjaamiseen ja Wiima jäljesti huonommin kuin edellisillä kerroilla. Kulmat olivat kuitenkin hyvät ja suurimpaan osaan jäljestä olen tyytyväinen. Unohdin ottaa esineilmaisun ennen jäljelle menoa, vaikka sitä juuri ajattelin kun kävelin hakemaan esinettä...aika pian unohtuu asiat, pitäisiköhän huolestua? :)

Lähetin videon "koutsille" ja hän lupasi analysoida ja antaa ohjeita jatkotoimenpiteisiin. Niiden mukaan sitten edetään, jos ei huomenna niin viimeistään lauantaina.

Jälki esineellä

Tänään sitten päätin laittaa sen esineen jäljelle. Nyt oltiin eri paikassa kuin kaksi edellistä kertaa, jäljellä ei mittaa hirveästi esineen takia ollut n. 100 askelta ja yksi kulma. Ensin otin pelkän esineilmaisun ennen jäljelle menoa. Wiimalle on tullut todella hyvä esinemotivaatio ja heti autosta ulos tulon jälkeen kun näki esineen, ei suostunut enää menemään pissalle vaan halusi esieelle. Päästin menemään ja Wiima ilmaisi sen hienosti, palkkasin pallolla ja rauhotin. Irrotuksen jälkeen Wiimalle jäi odotetusti kierroksia ja alkoi haukkumaan, joten jouduin rauhottelemaan ennen paalulle menoa. Se poiki sitten lähtöön liiallista hallintaa ja jouduin antamaan toisen lähetyskäskyn. Wiima vähän singahti paalulle ja pari ekaa askelta olivat vähän vauhdikkaita, mutta hienosti Wiima tasasi menonsa. Jäljestys sujui ihan mallikkaasti, esineelle tultaessa Wiima reagoi siihen nopeasti ja ilmaisi hyvin. Sen verran korjattavaa siinä olisi että maahanmenon viimeiset 5-10 senttiä  olisi voinut olla nopeampaa. Mutta hyvä ilmaisu siihen nähden että esineitä ei ole jäljellä ollut todella pitkään aikaan ja se halu millä Wiima ilmaisee esinettä on todella hienoa. Esineestä palkkasin pallolla ja rauhoitin sen jälkeen. Irrotuksen jälkeen pistin Wiiman makuulle samaan kohtaan missä esine oli ja rauhoitin vielä. Jälki-käskyn jälkeen Wiima taas vähän rynni eteenpäin, mutta jatkoi kuitenkin jäljestystä hyvin. Kulma sujui mallikkaasti ja loppusuora kipalle asti. Ihan viimisillä askelilla Wiima sai hajun ruokakipasta vastatuulen ansiosta, pienellä huomautuksella malttoi jäljestää loppuun asti.

Tottis ja jälki

Mun otsikot alkavat hivenen taas toistamaan itseään, mutta minkäs teet kun aina vaan tehdään samoja juttuja.

Ensin tottista, vuorossa noudot ja eteenmeno. Ensin tasamaanouto - aluksi jouduin huomauttamaan Wiimalle että heiton aikana ollaan hiljaa. parin toiston jälkeen tulikin sitten hyvä suoritus. Wiima tuli myös luovutuksessa aavistuksen vinoon, mutta vaihdoin patukan rintataskusta keskelle treeniliivin sisälle niin alkoi luovutus suoristumaan.

Hyppyesteellä tehtiin myös pari suoritusta. Ensimmäisessä hypyssä kun oli liikaa vauhtia ja ponnistus meni pieleen, Wiima siis otti vauhtia esteestä. Takaisintulohypyssä oli sitten jo ilmaa välissä, tosin vauhtia oli melkoisesti ja Wiima tuli vinoon estääkseen törmäyksen. Toisella hypyllä heitin kapulan taas melko vinoon, mutta päätin silti lähettää. Hypyt olivat ilmavia, mutta luonnollisesti palautus vinossa, korjasin ottamalla askeleen taaksepäin. Tämä korjausliike tuo helposti kapulan pureskelua, mutta nyt selvittiin parilla otteen kiristämisellä ja sitten Wiima rauhoittui. Vielä kolmas yritys ja se oli sitten ihan siedettävä, kokeilin uhkarohkeasti heittää kapulaa kauempaa ja se kyllä parantaa Wiiman luovutusta kun saa lasekutua rauhassa ja katsoa missä mä seison.

A-esteellä samat ongelmat eli ensimmäinen suoritus on melko hätäinen ja Wiima ponnistaa harjalta. Eikä edes otettu taaskaan sitä korkeampaa estettä. Takaisin tulo parempi ja luovutuskin ihan kohtalainen. Otin tähän kohtaa irrotuksen ja siitä sivulletulon. Seurautin pienen lenkin ja tultiin uudelleen esteelle. Heitin kapulan ja nyt menokin oli aavituksen rauhallisempi, takaisintulo ihan hyvä ja luovutuskin kiva, joten ei muuta kuin palkkaus.

Nyt kun tuli tehtyä irrotuskin, niin seuraavan voi tehdä sitten kokeessa :) Ollaan kyllä muuten yritetty tehdä suoritukset kokeenomaisesti ja seurautan Wiiman aina esteeltä toiselle. Nyt vietiin tarkoituksella noutokapula esteiden lähelle ja jätettiin siihen. Wiima jäi makaamaan kun vein patukan eteenmenopaikalle. Ja kun tulin takaisin kehuin Wiimaa maassa ollessa, vapautin ja riekutin. Katsekontaktista lähetys ja hyvä eteneminen palkalle. Nyt täytyisi muistaa viedä se palkka jo ennen treenejä ettei pääse ehdollistumaan siihen että mä vien sen. Mutta nyt on sentään jo unohdettu se noutokapula ja pyrkimys on tosiaan sinne eteenpäin.

Ja sitten vielä myöhemmin tänään käytiin jäljellä. Olo oli hieman jännittynyt, kun edellinen meni huonosti ja eilen hyvin niin nyt olisi sitte ollut taas sen huonon vuoro - vaan ei ollut! Tein jäljen samalle alustalle kuin eilenkin, askeleita oli 190 paikkeilla ja kulmia oli neljä. Ensin oli melko pitkä suora, sitten käännös vasemmalle, parikymmentä askelta ja käännös oikealle, sitten vähän pidempi matka ja käännös oikealle ja muutama kymmenen askelta ja käännös vasemmalle sekä loppusuora.

Wiima lähti paalulta hyvin, olin vielä laittanut pariin ekaan asekeleeseen ruuan. Oikeastaa Wiima oli jo ennen paalua hyvässä mielentilassa ja liinan laiton jälkeen kun mentiin lähemmäs lähetyspaikkaa niin otti nopeasti kontaktin minuun. Koko jälki meni mielestäni hienosti, Wiima oli tarkkaavainen ja huolellinen. Annoin yhdellä suoralla jo liinaakin kolmisen metriä (joka muuten tuntui todella pitkältä) eikä Wiimaa häirinnyt yhtään. Mun kehuista heilutteli häntää mutta keskittyi kuitenkin. Kulmat menivät hyvin, neljännessä meni puolen koiranmittaa yli, mutta aktiivisesti palasi takaisin jäljelle. Lopussa taas riemu repesi, kun siellä oli ruokakippa. Nyt kun lähdettiin takaisin autolle, Wiima otti vielä kepin suuhunsa ja kantoi sen autolle. Halusi vissiin vielä kanavoida jotain :)

Nyt tukahdutan sisäisen pessimistini ja ainoastaan kehun kuinka hienon jäljen Wiima teki. Ja lisään vielä että jos Wiima tekee tällaisen jäljen kokeessa (alokasluokka) ja ilmaisee vielä molemmat esineet niin voidaan odottaa V:n jälkeä (min 96p.). Ja vaikka kuinka se sisäinen pessimistini nyt yrittää tunkea tähän jotain niin päätän tekstin siihen että olen oikein tyytyväinen! :D

Seuraavaksi voisi koittaa mitä Wiima sanoo esineestä jäljellä ja pallopalkalla. Myös liinanmitan lisäyksia pitää tehdä paljon.

Noidalle esineruutua ja Wiiman parempi jälki

Tänään olin hakukoulutuksessa kuunteluoppilaana ja maalimiehenä. Koulutuksen jälkeen otin Noidalle esineruutua. Ruudussa kaksi vierasta esinettä ja Noidalla pitkä tauko ruutuilussa (lukuun ottamatta kotpihan hanskaetsintöjä lumihangesta). Noita oli kyllä hyvin kuulolla kun mentiin ruudulle, mutta heti lähetyksen jälkeen homma sitten karkasikin lapasesta. Noidalla oli kyllä hyvä halu tehdä, mutta nenä ei sitten ollutkaan auki ollenkaan. Aika monta lähetystä tein ennen esineen nousua, mutta hyvin Noita jaksoi. Palkkasin esineestä ruualla ja lähetin uudelleen. Nyt sitten Noita alkoi syömään lunta ja juoksenteli taas vähän huvikseen. Otin kuitenkin käskyllä sivulle ja lähetin uudelleen. Nyt olikin taas nenä avattu esine nousi muutamien metrien päästä. Noidalla oli oikein onnellinen ilme kun esine löytyi ja riemuissaan toi sitä mulle. Otin pallon ja vapautin, mutta Noita ei tajunnut irrottaa esineestä vaan tohkeissaan piti sitä vielä suussa. No irti-pyynnön jälkeen sitten malttoi irrottaa ja otti pallon onnellisena suuhunsa. Kyllä sitä treenattavaa tässä on, jos vielä kokeisiin meinaa mennä. Tai oikeastaan tätä vanhan muistuttelua ja pientä hienosäätöä.

Sitten kävin tekemässä Wiimalle jäljen. Eilisten "ei tämä osaa mitään, ei sillä ole motivaatiota, askeleet ei merkkaa sille mitään"-ahdistuksen jälkeen olin koonnut itseni. Jäljestyspaikan mahdollisuudet olivat vähän rajalliset, mutta alusta on hyvä - matala nurmi/sammal. Jälki alkoi melkein heti kulmalla, joka oli n.10-15 askeleen jälkeen. Ja siitä sitten lähti reilu 170 askeleen suora. Hieman siis erikoisen mallinen jälki.

Wiima lähti paalulta hyvin ja selvitti kulman hienosti. Kulman jälkeen kun kehuin, vaikkakin rauhalliseti, Wiima hieman nosti virettä ja häntä heilui. Kuitenkin itse jäljestys sujui hienosti ja Wiimalla keskittyi ihan eri tavalla kuin eilen. Otin liinan tuntumaan ja se auttoi Wiimaa keskittymään. Päästiin jälki hienosti loppuun ja Wiima oli niin iloinen kun lopusta löytyi taas ruokakippa :) Kyllä se nyt sitten taitaakin osata jäljestää. Ja uskon että taas kun saadaan toistoja niin löydetään hyvä rutiini jäljestämiseenkin.

Multajälki

Eilisen seminaarin ja tottistelun jälkeen käytiin vielä multapellolla jäljestämässä ja näin jälkeenpäin ajatellen ei olisi kannattanut mennä. Ei ihan päin persettä meni, mutta toisaalta nämä on juuri niitä hetkiä joiden pitäisi kasvattaa...*pyh*

Alusta oli vaikeaa kokkareista kynnettyä multaa ja jo sitä tehdessäni mietein että mitäköhän tästä tulee. Paalulta lähtö kuitenin onnistui ihan hyvin ja selvittiin vielä ensimmäisestä kulmastakin. Toisella suoralla Wiima painui helposti jäljen sivuun - osittain tuulen vuoksi ja osittain keskittymiskyvyn puutteen vuoksi. Jouduin pakottamaan liinasta pari kertaa. Toiselle kulmalle tullessa Wiima ajoi yli ja annoin taas pakotteen, jonka jälkeen Wiima kääntyi tuijottamaan mua. Olin ihan hiljaa paikoillani ja heken päästä Wiima jatkoi jäljestystä. Melko pian kuitenkin kulman jälkeen Wiima ajautui taas jäljeltä sivuun, nyt annoin terävämmän pakotteen ja Wiima pysähtyi taas tuijottamaan mua. Siinä sitten seistiinkin jo jonkin aikaa = useita minuutteja. Wiima tuijottii mua tiiviisti ja odotti ohjausta, mutta sitä ei herunut koska haluan koiran itse tekevän ratkaisun. Siinä odotellessa muuttolinnut hieman häiritsivät Wiimaa ja se katseli niitä samalla. Jonkin ajan kuluttua (joka siis tuntui ikuisuudelta) Wiima alkoi haistelemaan maata - kehuin rauhallisesti - ja taas Wiima alkoi tuijottamaan mua. No sitten oltiin taas hetki siinä. Onneksi Wiima kuitenin lähti lopulta haistelemaan taas maata, sitten kehuin ja vahvistin käskyllä jäljestystä. Tosin huomasin että oma äänensävy ei ehkä ollut kaikkein kannustavin enää tässä kohtaa. Mutta kyllä se jälki vaan saatiin rämmittyä loppuun, tosin Wiima oli huonossa mielentilassa lopun aikaa.

Melko huonossa mielentilassa siis kohti kotia.

Mutta pitää ehdottomasti mainita Wiiman erinomainen esine-ilmaisu enne jäljelle menoa. Heitin siis esineen  maahan ja otin Wiiman autosta. Annoin sen ensin tehdä asiansa ja lähdin kulkemaan kohti esinettä. Wiima alkoi heti haistelemaan ja etsimään esinettä. Meni määrätietoisesti esineelle ja meni nopeasti maahan. Palkkasin samantien pallolla.

Seminaari ja tottikset

Pääsiäisloma on vasta puolessa välissä ja jo ollaan ehditty olemaan osallisena jos jonkinlaisessa koirajutussa. Eilen aloitin kuuntelijana Jessica Ristimäen pitämässä tottisseminaarissa. Seminaarin jälkeen Jessica otti omalle koiralleen tottistreenit ja samalla otin Wiiman tottistelemaan. Wiima aloitti seuraamisella, aluksi oli melko rauhatonta ja viretila liian korkealla. Seuraamisen aloituksissa vuosi piippaamalla ja seuaamisen aikana painoi hieman. Jonkin ajan kuluttua tilanne onneksi tasaantui. Tehtiin koekaavio, tosin käännökset nykysääntöjen mukaan väärään suuntaan. Jäävät liikkeet hyvät ja nopeat, luoksetulossa olisi saanut olla hieman lähempänä. Sivulle siirtyminen oli hyvä. Sieltä seurautin noutokapulalle koko hallin matkan, nyt Wiima oli hyvässä mielentilassa. Noudossa taas sitten vire nousi liikaa ja kuului piipauksena sekä rauhattomana odotuksena. Myös luovutus oli rauhaton. Otin noudon uudelleen ja tällä kertaa olikin sitten jo vähän parempi suoritus.

Sitten siirryttin paikallamakuuseen ja samalla saatiin Jessican Tulesta häiriötä hyppynoudon muodossa. Ja jotta häiriö olisi ollut riittävän suurta, koirien välimatka oli melko lyhyt (mutta kuitenkin turvallinen :) ). Wiima suoriutui paikallamakuusta erinomaisesti, vaikka kapulan heiton jälkeen näki että halut olisivat olleet kovat mennä kapulalle. Tuli teki vielä toisenkin hyppynoudon ja edelleen Wiima pysyi hienosti palkkaukseen asti makuulla.

Lopuksi otin vielä eteenmenon, vein patukan hallin päätyyn ja jätin Wiiman odottamaan. Otin Wiiman ylös ja aloin hetsaaman. Wiimalla oli hyvä pyrkimys eteenpäin vaikka palkkaa ei näkynyt ollenkaan. Katsekontaktista lähetin ja Wiima eteni hienosti loppuun asti.

Pienistä ylivireongelmista huolimatta ihan mukavat tottikset.