Älä tule huono jälki, tule hyvä jälki ja näin kävi!

JEE! Olen ihan onneni kukkuloilla, Wiima teki todella hienon iltajäljen. Saan varmaan noottia koutsilta kun omin päiten vähän kokeilen ja lisäilen juttuja, mutta koska lähestyvä koe (johon en ole edes ilmottautunut vielä) ahdistaa suunnattomasti. Ja se että ehditäänkö saada jälki kuntoon tai edes siedettäväksi.

Mutta tänään siis jäljessä askeleita 120, kaksi tyhjää kulmaa ja esine *viheltelee viattomana*. Esineen jälkeen jälki jatkui vielä n. 30 askelta ja päättyi tuttuun tapaan piilotettuun kippaan. Jälki alkoi tyhjällä paalulla ja pari ekaa askelta olivat myös tyhjiä. Wiima lähti hyvin jäljestämään ja nyt näin jopa sitä sik-sakkia jota olen kaivannut JEE! Ekassa kulmassa kävi päänmitan yli ja palasi jäljelle, toisessa kulmassa ei tullut edes ylitystä JEE! Ja sitten se esine, joka oli siis pitkästä aikaa jäljellä. Wiima kyllä pysähtyi siihen, mutta en odottanut että menee maahan vaan annoin käskyn vahvistukseksi. Esineellä Wiima oli rauhallinen ja odotti palkkaa hienosti. Sitten siirryin Wiiman taakse, annoin jälki-käskyn ja kappas siitä se lähti heti nenä maassa JEE! Ennen esinettä ja esineen jälkeen oli kahdella askeleella ruokaa. Esineen jälkeen jäljestys oli edelleen rauhallista kunnes kipalla oli taas bileet JEE!

Nyt koko jäljen ajan annoin koiralle liinaa sen mitä sitä nyt oli annettaavaa, 2metriä ja pidin liinan koko ajan kevyellä tuntumalla. Silloin kun aloitettiin tekemään painetta, niin liinaahan lyhennettiin ja ajoin ns. persreikätuntumalla :) Ja ai niin, ostin tänään uuden punaiset kumisaappaat jotka oli jalassa kun tallasin jäljen. Ehkä se olikin kiinni saappaista :)

Olikin kyllä jo korkea aika tulla se superhyvä jälki näiden huonojen, kohtalaisten ja ok-jälkien jälkeen. Tällä yhdellä superhyvällä sitten taas jaksaa niiden tulevien huonompien jälkien yli :D

Vähän kaikkea

Jälkitreenien lisäksi ollaan hiottu sekä tottista että puruja. Viime viikonloppuna oltiin yksi päivä leirillä, jossa päästiin taas treenaamaan vieraan maalimiehen kanssa ja otettiin tottistakin. Tottis alkaa olemaan alokasluokan kisakunnossa, joskin noutoja ja eteenmenoa pitää hioa. Puruissakin ollaan hienosäätöä vailla, eli hallintaa hiotaan ja tehdää koiralle (vai ohjaajalle :D ) kisaliikkeistä rutiinia. Jälkikin etenee, tänään oli pakko laittaa kaksi kulmaakin maaston vuoksi. Eikä se nyt niin huonosti mennyt :) Tässä päivitysten välissä on siis useita jälkiä ja parilla edellisellä kerralla on tullut jostain syystä konfliktia ja Wiima on lopettanut jäljestämisen. Olen jäänyt odottamaan että koira tekee ratkaisun jäljen jatkamiseen, koska mielestäni halua on ollut mutta jostain syystä (eli minä olen tässäkin syyllinen) koira on tulkinnut jonkun tekemäni asian niin etten halua sen jatkavan. Näissä tilanteissä Wiima on hakenut kontaktia minuun. Loppujen lopuksi Wiima on kuitenkin päättänyt jatkaa, josta olen kehunut valtaisasti ja kipalle päästyään onkin sitten ollut bileet pystyssä. Tänään ei tällaista konfliktia ollut ja tosiaan itse jäljestys oli ihan kivan oloista. Ja mainitaan vielä että näissä em. jäljissä tuon "tilanteen" jälkeen Wiiman jäljestys on ollut hyvää. Jälkeä on muuten myös pidenetty puolella edelliseen päivitykseen verrattuna.

Viikonloppuna sitten suunnataankin leirille ja katsotaan mitä siellä keksitään.

Kts. edellinen otsikko :)

Eli sama jälkirumba jatkuu edelleen. Onko mitään mullistavaa tapahtunut, en osaa sanoa mutta ei ole mennyt huonommaksikaan. Välillä on pää noussut, jonka seurauksena Wiima on poistettu jäljeltä ja yleensä tällaisen jäljen jälkeen on seuraava taas ollut parempi. Wiimalla on kipalle päästyään ollut vähän sellainen epämääräinen tunnetila, eli lähinnä luulisin sen ajattelevan että vienkö siltä sen kipan pois. Nyt ollaan sitten vähän riekuttu siellä lopussa enemmän ja tänään iltajäljellä Wiima olikin jo varsin riehakas. Nyt Wiima aloitti itse kipan kaivamisen ja kun vielä kehuin ja taputtelin niin Wiima kaivoi itse kipan pois kuopasta. Olin onnellisesti unohtanut pallon, mutta vapautin Wiiman hihnaan, ensin se ei oikein kelvannut mutta taistelun jälkeen Wiima sitten lämpeni ja kantoi hihnan sisälle. Jälki oli omassa pihassa ja meni Wiiman juoksureitin yli ja arvasin sen tuovan hieman häiriötä jäljestämiseen. Ja näin myös tapahtui, Wiima nuuski kovasti jäljeltä sivuun, välillä palasi ja taas hajut veti sinne juoksupolulle. Sitten annoin pari kevyttä, mutta terävää pakotetta ja  Wiima kääntyi minua kohti ja alkoi etsimään jälkeä. Lisäksi annoin vielä jälki-käskyn ja Wiima jatkoi jäljestämistä ja mielestäni vieläpä oikein tarkasti. Tosiaan siihen lisänä vielä lopun hyvä tunnetila, eli olen oikein tyytyväinen meidän iltajälkeen.

Nyt jotenkin toivon että tämänpäiväinen palautteen korjaaminen ja riekkuminen kipalla toisi nyt sitä jotain siihen jäljestämiseen. Alkaa olemaan aika epätoivoinen olo tämän jäljen suhteen, mutta vielä en halua luovutta enkä edes luopua päämärästäni saada supertarkka ja korrekti jälki.

jälkeä, jälkeä ja taas jälkeä

ei siis liene vaikea arvata viimeaikojen treenien teemaa :) ollaan toki tehty tottista ja käyty puruissa, mutta nyt on jäljestyksen tehokuuri päällä. Nyt jouduttiin jälleen hieman muuttamaan jälkitreenin kulkua. Syy tähän muutokseen oli se että Wiima veti itsensä eräänlaiseen saalistilttiin esineellä. Esineen jälkeenhän on ollut vielä muutama askel jälkeä ja sitten pallo, no kas kummaa Wiimahan sitten yhdisti palaset liiankin hyvin yhteen ja esineen nähtyään ei jäljestämisestä tullut enää mitään. Wiima alkoi ilmaisemaan esinettä liian aikaisin ja oli kuin äärimmilleen viritetty jousi tuijottaen esinettä. Tästä tilasta Wiimaa ei saa pois käskyllä eikä pakotteella myöskään ruoka ei kelpaa tässä tilassa. Tai siis saahan Wiiman siitä tilasta pois riittävällä pakotteella mutta se ei kuitenkaan auta siihen että Wiima kykenisi jäljestämään enää rauhallisesti. Itse jälkihän on mennyt kohtalaisen hyvin siihen saakka.

No jälkeä on nyt sitten muutettu sen verran että palattiin treenissä taaksepäin ja esine otettiin nyt toistaiseksi pois samoin pallo. Jälkeä itsessään lyhennettiin ja loppuun laitetaan piilotettu ruokakippa. Eli nyt ruokakippa vaan "ilmestyy" yhtäkkiä kesken jäljestämisen. Siksi jälki on nyt alussa lyhyt että Wiima hoksaa sen että se ruoka on siellä jossain kunhan vaan jäljestää tarkasti. Sitten kun on sen hoksannut voidaan jälkeä pidentää ja lisätään esineet ja silloin Wiimalla on tosiaan mielikuva että jälki jatkuu niin kauan kunnes ruoka löytyy. Onneksi on superahne koira :) Ja koska maalimiehemme on luottavainen että vielä keritään hyvin saamaan jälki superhyväksi syksyyn mennessä niin sitten olen minäkin :)

Ja P.S. on muuten melko vaikeaa piilottaa puolen litran ruokakippaa matallalle alustalle. Siksi jäljentekovarusteisiin kuuluu nykyään myös pieni lapio :)

Takaisin ruotuun

Wiiman jälki laitettiin tänään taas takaisin ruotuun. Ennen tätä jälkeä Wiimalle tehtiin kaksi palauttavaa jälkeä, ensimmäinen meni vielä ok mutta toisella sitten oltiinkin takki auki. Nyt siis taas tein painetta liinasta ja selvästi taas jäljestäminen on paranemaan päin ja sekä koira että ohjaaja kesti puskista tulleen ylimääräisen esineilmaisunkin hyvin.

Wiima aloitti jäljen rauhallisesti, ensimmäisellä tyhjällä vauhti odotetusti nousi ja tuli tarkistuksia. Liinalla sain ihan hyvin palautteen perille ja jäljestys jatkui paremmin. Sitten tuli tyhjä kohta, jossa Wiima alkoi taas tarkistelemaan ja pysähtyi haistelemaan yhtä askelmaa ja taas tarkisteli liinaohjauksesta huolimatta oli vähän "oudon" oloinen. No sehän selvisikin pian kun Wiima siirtyi n. 30cm jäljen sivuun ja ilmaisi kepin. Siinä hetken hämmentyneenä seisoin ja mukana ollut appari oli ihan yhtä hämillään. Mutta totesin että en voi tietää onko keppi ollut ihmisen kädessä vai ei joten palkkasin Wiiman. Ja todella hyvä että palkkasin, koska se keppi on mitä todennäköisesti jonkun metsäjälkiharrastajan jälkikeppi. Keppi on n. 2cm halkaisijaltaan, sahattu 10cm pituiseksi ja tarkemmassa tutkimuksessa huomasin vielä että toisesta päästä oli vuollettu puukolla pala pois. Eli joka tapauksessa se on ollut ihmisen kädessä.

Ja koska jälki on aina loppunut esineeseen jonka jälkeen pääsee pallolle, niin tietenkin Wiima sitten alkoi odottamaan sitä palloa. Esineen jälkeinen jäljestys vaati apua ja siihen sitten tuli kulmakin samalla vaikeuttamaan tilannetta. Annoin kulmassa pakotetta ja Wiima jäi kulmaan makaamaan ja tuijotti tiiviisti eteenpäin. Luuli vissiin näkevänsä pallon...Siirsin Wiiman sitten vähän taaksepäin ja annoin jälki-käskyn, jolloin Wiima lähti jäljestämään ja selvisi kulmastakin hyvin.

Seuraavassa suorassa ei muuta erikoista, paitsi vaihdoin itse paikkaa koiran vierestä suoraan taakse joka näytti olevan oikein hyvä ratkaisu. Toinen kulma meni hienosti. ja loppusuoralla ollut oma esine löytyi hyvin ja ilmaisukin sujui. Ja nyt taas alkoi se pallon metsästys, mutta oli tällä kertaa piilottanut sen niin hyvin ettei sitä näkynyt ja vaadein Wiimalta jäljestämistä pallolle asti. Pallon saatuaan Wiima ei ravistanut eikä hakenut taistelua vaan äärettömän onnellisena kantoi sen autoon.

Vaikka jälki ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa, niin ei sitä kyllä huonoksikaan voi sanoa :)