Eli sama jälkirumba jatkuu edelleen. Onko mitään mullistavaa tapahtunut, en osaa sanoa mutta ei ole mennyt huonommaksikaan. Välillä on pää noussut, jonka seurauksena Wiima on poistettu jäljeltä ja yleensä tällaisen jäljen jälkeen on seuraava taas ollut parempi. Wiimalla on kipalle päästyään ollut vähän sellainen epämääräinen tunnetila, eli lähinnä luulisin sen ajattelevan että vienkö siltä sen kipan pois. Nyt ollaan sitten vähän riekuttu siellä lopussa enemmän ja tänään iltajäljellä Wiima olikin jo varsin riehakas. Nyt Wiima aloitti itse kipan kaivamisen ja kun vielä kehuin ja taputtelin niin Wiima kaivoi itse kipan pois kuopasta. Olin onnellisesti unohtanut pallon, mutta vapautin Wiiman hihnaan, ensin se ei oikein kelvannut mutta taistelun jälkeen Wiima sitten lämpeni ja kantoi hihnan sisälle. Jälki oli omassa pihassa ja meni Wiiman juoksureitin yli ja arvasin sen tuovan hieman häiriötä jäljestämiseen. Ja näin myös tapahtui, Wiima nuuski kovasti jäljeltä sivuun, välillä palasi ja taas hajut veti sinne juoksupolulle. Sitten annoin pari kevyttä, mutta terävää pakotetta ja Wiima kääntyi minua kohti ja alkoi etsimään jälkeä. Lisäksi annoin vielä jälki-käskyn ja Wiima jatkoi jäljestämistä ja mielestäni vieläpä oikein tarkasti. Tosiaan siihen lisänä vielä lopun hyvä tunnetila, eli olen oikein tyytyväinen meidän iltajälkeen.
Nyt jotenkin toivon että tämänpäiväinen palautteen korjaaminen ja riekkuminen kipalla toisi nyt sitä jotain siihen jäljestämiseen. Alkaa olemaan aika epätoivoinen olo tämän jäljen suhteen, mutta vielä en halua luovutta enkä edes luopua päämärästäni saada supertarkka ja korrekti jälki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti