torstai 4. elokuuta 2011

Takaisin ruotuun

Wiiman jälki laitettiin tänään taas takaisin ruotuun. Ennen tätä jälkeä Wiimalle tehtiin kaksi palauttavaa jälkeä, ensimmäinen meni vielä ok mutta toisella sitten oltiinkin takki auki. Nyt siis taas tein painetta liinasta ja selvästi taas jäljestäminen on paranemaan päin ja sekä koira että ohjaaja kesti puskista tulleen ylimääräisen esineilmaisunkin hyvin.

Wiima aloitti jäljen rauhallisesti, ensimmäisellä tyhjällä vauhti odotetusti nousi ja tuli tarkistuksia. Liinalla sain ihan hyvin palautteen perille ja jäljestys jatkui paremmin. Sitten tuli tyhjä kohta, jossa Wiima alkoi taas tarkistelemaan ja pysähtyi haistelemaan yhtä askelmaa ja taas tarkisteli liinaohjauksesta huolimatta oli vähän "oudon" oloinen. No sehän selvisikin pian kun Wiima siirtyi n. 30cm jäljen sivuun ja ilmaisi kepin. Siinä hetken hämmentyneenä seisoin ja mukana ollut appari oli ihan yhtä hämillään. Mutta totesin että en voi tietää onko keppi ollut ihmisen kädessä vai ei joten palkkasin Wiiman. Ja todella hyvä että palkkasin, koska se keppi on mitä todennäköisesti jonkun metsäjälkiharrastajan jälkikeppi. Keppi on n. 2cm halkaisijaltaan, sahattu 10cm pituiseksi ja tarkemmassa tutkimuksessa huomasin vielä että toisesta päästä oli vuollettu puukolla pala pois. Eli joka tapauksessa se on ollut ihmisen kädessä.

Ja koska jälki on aina loppunut esineeseen jonka jälkeen pääsee pallolle, niin tietenkin Wiima sitten alkoi odottamaan sitä palloa. Esineen jälkeinen jäljestys vaati apua ja siihen sitten tuli kulmakin samalla vaikeuttamaan tilannetta. Annoin kulmassa pakotetta ja Wiima jäi kulmaan makaamaan ja tuijotti tiiviisti eteenpäin. Luuli vissiin näkevänsä pallon...Siirsin Wiiman sitten vähän taaksepäin ja annoin jälki-käskyn, jolloin Wiima lähti jäljestämään ja selvisi kulmastakin hyvin.

Seuraavassa suorassa ei muuta erikoista, paitsi vaihdoin itse paikkaa koiran vierestä suoraan taakse joka näytti olevan oikein hyvä ratkaisu. Toinen kulma meni hienosti. ja loppusuoralla ollut oma esine löytyi hyvin ja ilmaisukin sujui. Ja nyt taas alkoi se pallon metsästys, mutta oli tällä kertaa piilottanut sen niin hyvin ettei sitä näkynyt ja vaadein Wiimalta jäljestämistä pallolle asti. Pallon saatuaan Wiima ei ravistanut eikä hakenut taistelua vaan äärettömän onnellisena kantoi sen autoon.

Vaikka jälki ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa, niin ei sitä kyllä huonoksikaan voi sanoa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti