Minileiri

Aina välillä järjestämme treeniporukan kesken päivän mittaisia minileirejä. Maalimiehemme ajaa vaihteeksi meidän luokse :)

Wiima otti ihan ensin esineilmaisutreenit, joka menikin ihan kivasti. Wiimalla on kova hinku esineelle ja selkeästi etsii esinettä maasta vaikka ovat ihan hyvin näkyvillä. Nyt Wiima jo rauhoittuukin ilmaisussa paremmin, kun ollaan sitä tässä talven aikana hiottu.

Puruissa tehtiin perinteisesti kisakaaviota ja vahvistettiin ylimenovaiheita. Piilolla vartiointi oli tänään oikein hyvää, ei sikailua ja rytmi pysyi hyvänä. Paon jälkeen otettiin rauhoitus ja siitä irroitus. Vartioinnin jälkeen uudelleenhyökkäys, kuljetus ja ylimenovaiheen vahvistaminen. Purussa ollessaan kävin silittelemässä ja kehumassa Wiimaa, sen jälkeen maalimies antoi hihan. Pitkään liikkeeseen lähtiessä Wiima odotti melko malttamattomana ja nojasi pantaa vasten. Hyvin jaksoi kuitenkin keskittyä meni hyvin hihaan kiinni, kuljetuksen jälkeen samoin ylimenovaiheen vahvistus ja irroitus siihen perään. Jälkivartioinnissa ollessaan vahvistin Wiiman vartiointia istu-käskyllä ja viereen päästyäni vielä silittämällä ja kehumalla. Siitä maalimies antoi Wiimalle hihan palkaksi. Olen tyytyväinen treeniin ja niihin aiempiinkin, joista en ole saanut aikaiseksi raporttia. Hyvä se on näin talvikaudellä kehua että hyvin menee ja näillä suorituksilla saataisiin kokeistakin ihan kivat pisteet.

Toivotaan että ensi vuoden koekausi on meille suotuisa, pysytään treenikunnossa ja päästään kokeisiin. 

Hiottuja käännöksiä

Käytin tottishallia hyväksi ja tein Wiimalle ennen virallisia tottisteluja esineilmaisutreenin. En edes muista milloin viimeksi ollaan tätä treenattu, mutta koska esineillä ei ole ollut ongelmia niin ei ole ollut mikään hätä niitä treenaillakaan. Laitoin 4 esinettä pitkin hallia ja hain Wiiman paikalle. Wiima tuli melko vauhdilla eikä tietenkään ensin tajunnut mitä oltiin tultu tekemään. Kävelin sen kanssa lähemmäksi ensimmäistä esinettä ja Wiima haisteli maata. Saadessaan hajun esineestä Wiima ryntäsi esineelle niin innoissaan että rojahti maahan esineen viereen. En palkannut vaan lähdettiin uudelleen liikkeelle ja nyt tietenkin Wiima alkoi tarjoamaan seuraamista. Jatkettiin matkaa ja Wiima sain hajun toisesta esineestä ja meni taas innokkaasti esineelle. Nyt oli mukana sen verran malttia ja motoriikkaa että ilmaisu oli niin kuin sen pitääkin. Palkkasin ruualla, esineellä olo oli aavistuksen rauhatonta. Lopuilla esineillä Wiima oli yhtä innokas, mutta ilmaisussa maltillisempi. Viimeisestä palkkasin pallolla ja molemmat olimme tyytyväisiä treeniin.

Tottiksessa sitten hiottin käännöksiä ja ennen kaikkea vasemmalle käännöstä. Jotenkin se on tässä mennyt huonomaksi ja Wiima kääntyy jotenkin oudosti. Mehän emme ole juurikaan tätä vasemmalle käännöstä erikseen treenanneet, koska joskus Wiiman takapuoli poikitti oikealle melkoisesti. Tämän takia siis vasemmalle ollaan käännytty vain silloin tällöin. Nyt Wiima onkin jotenkin unohtanut sen takapuolen käytön käännöksessä. Tein pari käännöstä kädellä ohjaten ja muutaman peruutusharjoituksen, tämän jälkeen sitten siirryimme itse treeniin. Wiimalla on myös hassu tapa niiata päällä käännöksen aikana, eli se ikään kuin työntä etupäällä takapuolta, jolloin pää laskee alas. Pidin käännöksissä liinaa normaalia korkeammalla, joten liina kiristyy, kun Wiiman pää laskee. Sen lisäksi annoin aluksi ylävartalolla etukäteen vihjeen että ollaan kääntymässä. Parin ekan käännöksen jälkeen vähensin vartaloapua, mutta pidin liinan ja Wiima hoksasi aika hyvin mitä tarkoitin. Muutin myös omaa kääntymistekniikkaa ja askellaan kulmassa hieman eri tavalla, eli en tee ihan niin terävää ja nopeaa käännöstä. Käännös on kuitenkin 90astetta eikä mikään lehmänkäännös, mutta hieman pehmeämmin tehty ja lisättynä pienellä vartaloavulla. Pääsin palkaamaan hyvistä käännöksistä ja jatkossa sitten vähennellään vartaloapua.

Vartiointia

Jälleen meidän eiliset purutreenit painoittuivat siihen jälkivartiointiin. Ja kyllä se treeni on vaan tuottanut tulostakin. Ihan ensin kokeiltiiin muistaako Wiima vielä piilonierrot ja kyllä se muisti. Piilolle mennessä Wiima on edelleen törkeä, tosin toistojen myötä alkoi tulemaan sitä puhtauttakin. Wiima ollaan saatu olemaan puhdas jo näissä "nurkkatreeneissä", eli treeneissä jossa maalimies on ollut maneesin nurkassa kun piiloja ei vielä ole ollut paikan päällä. Nyt pitää kyllä vielä erikseen mainita että Wiiman vartioinnit olivat hyvät (lukuun ottamatta siis niitä alun sikailuja), haukku oli voimakasta ja rytmikästä. Piilolta siirryttiin perinteisesti pakoon, hallintakin oli ihan siedettävää. Ensin ei otettu irrotuksia, vaan pelkkiä ylimenovaiheita ja niistä palkat. Sitten sama uusiksi irrotusten kanssa. Wiima piti hyvin kiinni irrotus-käskyyn saakka, ensimmäinen vartiointi oli hyvä seuraavassa sitten jo pienen odotuksen jälkeen alokoi haukkuman. Silloin kun Wiima alkaa haukkumaan minä käsken Wiiman istumaan ja käyn vahvistamassa silittämällä / kehumalla kun vartioi hyvin. Toisella kierroksella samat kuviot. Kuljetuksen jälkeisessä vartioinnissa Wiima ei malttanut millään olla hiljaa ja jouduin useampaan kertaan huomauttamaan että olet muuten hiljainen vartija :) Mutta tämän jälkeen seuraavassa irroituksessa Wiima pysyi hiljaa ja päästiin hienosti palkkaamaan tästä ja mäkin pääsin kerralla käymään vierellä silittelemässä. Ja siitä sitten pääsikin hihan kanssa autoon. Osittain tuo Wiiman haukkumisen alkaminen johtuu malttamattomudesta ja osittain siitä että Wiima odottaa mun ottavan sen hallintaan ja sitä kautta purkaa sen haukkuna. Hienoa kuitenkin on että ei väistä mua kun tulen vierelle ja korvat ovat koko ajan pystyssä ja ilme tarkkaavainen. Myöskin kiinnikäymiset olivat eilenkin nopeat ja voimakkaat.

Ulkoasun muutos ja vähän jotain treeneistäkin

Koska blogger oli hukannut hetkeksi mun etusivun kuvan, niin päätin sitten sitä hakiessani myös muokata koko blogin värimaailmaa uudelleen. Nyt oli tarvetta kirkkaille väreille tähän syksyn pimeyteen :)

Ollaan ahkerasti treenailtukkin vaikka en ole ehtinyt kirjoittelemaan. Puruissa edelleen samaa, tosin nyt otettiin vähän enemmän hallintaa, koska Wiima alkoi olemaan jo melko hallitsematon :) Jälkivartioineissa Wiima vielä alkaa helposti haukkumaan, varsinkin jos on kovin kiihtyneessä tilassa (siis vielä enemmän mitä yleensä). Ja nyt Wiima on haukkunut hyvin, mutta koska se ei välttämättä ole näin hyvää aina niin silti pyritään siihen täysin hiljaiseen ja patoavaan vartiointiin. Ja mainitsemisen arvoista lienee myös se että viimeksi saatiin pitkästä aikaa täysin puhdas piilolla vartiointi. Wiima on siis tullut piilolle pikkaisen sikaillen, toivottavasti tämä  häiriötön vartiointi on nyt pysyvä ilmiö.

Tottiksessa ollaan hiottu niitä iän ikuisia noutoja rauhallisemmiksi. Viimeksi en ottanut noutoa, vaan tehtiin vähän kevyemmät treenit, lähinnä jäävien ylläpitoa ja sivulle siirtymisiä. Nyt kun ei ole tottiksen suhteen mikään hoppu, kunhan tosiaan ylläpidetään olemassa olevia juttuja. Noutokin on sujunut ihan mallikkaasti ja siedettävästi, niin talven yli voidaan ottaa vähän rennommin. Kiristetään pipoa sitten taas keväällä.

Jälki onkin jäänyt sitten ihan paitsioon, kun ei vaan yksinkertaisesti ehdi valoisaan aikaan tuonne pellolle. Viikonloppuisinkin tuntuu olevan ohjelmoitua tekemistä sen verran ettei vaan ehdi. Pakko kyllä tässä vielä sulan maan aikana on puristaa muutamat jäljet, niin on sitten ainakin hyvä mieli että on edes yritetty viimeiseen asti :)

Noitakin pääsi viimeksi tottistelemaan, tehtiin TOKOn avoimen luokan kaaviota. Ihan kohtalaisesti Noita menee, seuraamisessa oli ihan hyvä viretila, käännöksissä olisi vähän parannettavaa. Luoksetulon pysäytyskin oli ihan kohtalainen, otti vaan muutaman askeleen. Olin varautunut täyteen läpijuoksuun, niin pitää olla tyytyväinen. Se ikuinen murheenkryyni - kaukokäskyt - osoittautuikin taas kovin hankalaksi. Noita kun hyppää sekä istumaliikkeessä että maahanmenossa eteenpäin. Jos teen ihan läheltä niin ei liiku, mutta kauempaa sitten pyrkii eteenpäin noin puolen koiranmittaa. Kaippa tuokin treenaamalla paranis...

Puruja

Ja taas on talvikausi alkanut ja purut siirtyneet maneesiin. Wiiman treenien pääpaino oli ylimenovaiheen vahvistaminen ja hiljaisen vartioinnin vahvistaminen. Wiima tekee itse automaatti-irrotuksen siirtyessään vartiointiin, on sen ihan itse keksinyt valitettavasti. Ja nyt siis vahvistetaan sitä että sitä suuta ei avata ennen käskyä tai ainakin näytetään se ylimenovaihe, koska se tuntuu nyt olevan uusien koesääntöjen mukanaan tuomaa että tuomarit sitä painottavat enemmän kuin ennen. Ja jälkivartioinnit hiljaisena on Wiimalle ehdottomasti parempi, koska Wiima patoaa hyvin ja hyökkää nopeasti. Kokeessa tulikin ilmi se että jos alkaa haukkumaan, niin se pätkii ja antaa erittäin huonon vaikutelman. Tästä hiljaisesta vartioinnista ollaan montaa mieltä ja vasrsinkin sen vastustajat ovat sitä mieltä että vain huonoilla ominaisuuksilla varustetut koirat ovat hiljaisia. Mutta eipä ne metrin pässä huonosti haukkuvatkaan kovin vahvoilta mielstäni aina näytä. Ja pääasia on että koira käy nopeasti vahvasti kiinni ja ainakin Wiiman kohdalla se patoaminen on juuri sitä puremaan pääsemisen odottamista. Tai niinpä tietenkin vietin patoamisessa on tapana :) No joo en lähde sen enempää ruotimaan koulutuksellisia näkökohtia, niitä kun on niin paljon kuin kouluttajiakin.

Viikko sitten oli belgianpaimenkoirien IPO rotumestikset Kärkölässä, siellä piipahdin kaverin kanssa sunnuntaina katselemassa suorituksia. Kaikkia suorituksia ei nähty, mutta niistä mitä nähtiin niin jäi mielikuva että varsinkin tottikset ovat kyllä niin viimisen päälle hiottuja ja laadukkaita suorituksia. Tuli siellä sitten shoppailtuakin ja huomasin ostaneeni magneettipallon :) Alunperin olen ollut sitä mieltä etten moista tarvitse, koska palkkaan koirat patukalla liivin taskusta. Mutta koska treenikaverit ovat magneettipallon hyväksi havaineet niin pakkohan se oli sitten ostaa, kun ei mikään mahdottoman kallis ollut. Ostin siis Gappayn magneettipallon ja nuukana ihmisenä jätin ne magneetit ostamatta ja kävin ne hakemassa Clas Ohlsonista 1/3 halvemmalla "aitojen" hintaan verrattuna. Kerran olen ehtinyt tottistella näiden "hömpötysten" kanssa ja piti oikein myöntää että onhan se aika kätevä, eli kyllä sille käyttöä löytyy.

Ollaan me käyty jäljelläkin sitten viime päivityksen, mutta en nyt muista sen tarkempaa erittelyä että miten on mennyt. Sen muistan että ihan tyytyväinen olen ollut ja varsinkin kulmiin, jotka Wiima ajaa nyt tarkemmin.

Pimee jälki

Koska olin päättänyt että tänään on pakko päästä jäljelle, niin sinnehän sitten mentiin. Hieman lisämaustetta toi tuo pimeys, joka kellon edetessä vaan lisääntyi. Hieman ehkä helpotti se että melko lähellä meidän jälkipaikkaa oli katuvalot. Ja jotta nähtäisiin myös näiden runsaiden vesisateiden hyvät puolet, niin sateet ovat pehmittäneet maata sen verran että jäljen askeleet näkyivät hyvin nurmessa.

Wiima pyrki hyvin jäljelle ja mainittakoon että se oikein huusi autossa kun menin hakemaan sitä! Kyllä se vaan kummasti tietää että kun nappaan jälkipaalun mukaani niin pääsee hommiin. Ja tuntuu kivalta, vaikka olenkin prässännyt Wiimaa väärään tunnetilaan jäljellä, niin en ole kuitenkaan tappanut sen pohjimmaista halua jäljelle. Ja vielä välihuomautuksena tähän että osasyy tähän jäljen sujumattomuuteen on saattanut olla siinä että Wiiman hajuaisti ei ole ollut kunnolla palautunut sen nielutulehduksen ja bronkiitin jälkeen. Tämän bongasin kaverin fb- ja blogipäivityksestä, kun hänen koirallaan oli ollut nielutulehdus ja tämän seurauksena hajuaistin menetys. Olivat eläinlääkäristä todenneet että kyllä nämä kurkun alueen jutut vievät hajuaistin väliaikaisesti. Ja sen jo tiesinkin että antibioottikuuri jo itsessään heikentää hajuaistia.

No mutta palataan taas siihen meidän jälkeen. Päästin Wiiman taas aloittamaan vapaasti, paalulla ja kahdella ekalla askeleella oli ruokaa ja sen jälkeen 5-7 askeleen välein ruokaa. Wiima lähti hyvin etenemään enkä joutunut enää niin paljoa jarruttamaan menoa, kun Wiima rauhoitti rytmin itse. Tosin ei se vieläkään mitään hidastellut. Niin ja nyt oli taas selkeästi sik-sak-rytmi, joka on aika hienoa <3 Wiima piti vauhdin aika tasaisena, paitsi silloin kun kehuin reilummin niin vauhti kiihtyi, mutta sitä säätelin liinasta. Ja jotta tämä päivitys olisi pelkää hehkuttamista, niin Wiima ajoi myös kulmat hyvin. Toisessa kulmassa tarkasti kuononmitan verran, mutta korjasi heti eikä lähtenyt etsimään palloa vaan jatkoi työskentelyä. Hetken päästä se pallokin sitten löytyi. Hieno jälki kerrassaan, vaikka realiteetithan on että jälki oli lyhyt (n. puolet kisajäljestä), ajoin läheltä, vahvistin kehumalla ym. mutta olen päättänyt että hehkutan kun siihen on aihetta ja itse olen tyytyväinen.

Olen ottanut tavaksi että Wiima saa loput jälkijauhelihasta autossa jäljen jälkeen.  Noitakin sai toki oman nokareensa vaikka en tällä kertaa ehtinytkään jälkeä sille tekemään. Aloin ihmettelemään että mitä ihmettä Wiima alkaa tökkiä jauheliharasiaa nenällä ja kaatoikin osan auton lattialle. Luulin jo että rasian muovi  oli mennyt lihan päälle ettei Wiima muka saisi jauhelihaa sieltä. Vaihdoin jo lihan toiseen astiaankin ja taas sama juttu, kunnes tajusin että koska Noita oli viereisessä boxissa niin Wiima selkeästi peitti ja yritti piilottaa  omaa jauhelihaansa :D Otin Wiiman pois autosta ja annoin jauhelihan pihalla, niin johan kelpasi ja oikein hotkimalla :) Hassuja noi koiran primitiiviset reaktiot.

Dobermannien rotumestikset ja Wiiman treenit

Eilen yhdistyksemme järjesti Dobermannien suojelumestaruuskokeet Turussa. Melko lailla jännitettiin runsaiden sateiden vuoksi että saadaanko jälkiä tehtyä vai ei. Onneksi kisa-aamuna ei enää satanut, joten jäljet saatiin tehtyä melko märkiin peltoihin. Uuden rotumestarin lisäksi on syytä onnitella treenikavareita tuloksista IPO 1 ja 2-luokassa, ONNEA H&A IPO1 ja M&I IPO2!

Kisapäivän jälkeen menimme vielä treenaamaan puruja. Wiima pääsi taas koppihoitoon eli tehtiin purut sisätiloissa. Eipä juuri kovin paljoa Wiima häirinnyt uusi paikka eikä liukas alusta. Ensimmäisellä kerralla Wiima tosin pääsi rullaamaan maton jalkojensa alle, jonka ikävä maalimies sitten siirsi pois toisella purukerralla. Hyvin Wiima tuotti räkää, kun maalimies härnäsi ja purut olivat nopeat ja vahvat.

Tänään käytiin sitten vielä tottistelemassa. Kyllä sitä on melko kiitollinen että meillä oli mahdollisuus vuokrata halli treenejämme varten, sillä viime päivien erittäin runsaat sateet ovat pitäneet huolen siitä että treenikentälle olisi pitänyt mennä soutuveneellä. No Wiimalla oli vauhti päällä tottiksissa ja alku varsinkin oli melkoista sähläämistä. Seuraaminen oli erittäin innokasta, joka johtikin sitten edistämiseen ja piippaamiseen. Onneksi kuitenkin tilanne tasaantui hetken kuluttua. Noudoissa luonnollisesti kierrokset napsahtivat punaiselle, mutta muutaman toiston ja perusasennon rauhoittamisen jälkeen saatiin pari ihan hyvää noutoa. Loppuun eteenmeno, ensimmäisellä eteenmenolla otin maahanmenon ja siitä nopea palkka. Toisella kerralla tehtiin pelkkä läpijuoksu. Oletin että Wiima olisi jäänyt odottamaan maahan-käskyä ja hidastellut, mutta juoksikin nopeasti palkalle.