Tosiaan välillä jälki kulkee oikein hyvin ja sitten taas välillä heikommin. Nyt tuntuu olevan toisen kulman syndrooma. Eli Wiima ajautuu toisesta kulmasta ulos eikä välttämättä löydä enää takaisin jäljelle. Pahin moka oli kun alusta vaihtui vaikeammaksi ja tein taas sen virheen että en tiennyt missä jälki menee. Olin kyllä vahvistanut kulmaa juuri sen takia että näkisin sen mutta enää liinan päästä en sitä nähnyt. No tuon jälkeen on samantapaisella alustalla ollut onnistumisiakian. Todella ahdistavaa kun ihan hirveitä kikkailuja ei kuitenkaan voi tehdä ettei käy mitään suurempia vahinkoja. Ja nyt selkeästi kun antaa vähän enemmän pakotetta Wiima tarjoaa sivulletulon ja kontaktin. Eli pakote ei tuota sitä tulosta mitä siltä halutaan, eli tarkempaa suoritusta. Nyt olen sitten jäljestänyt löysällä liinalla/kevyellä tuntumalla. Nyt jäljestysvauhti on vähä noussut, mutta ei kuitenkaan merkittävästi. Sitä pitää silti tarkkailla ettei mene juoksemiseksi.
Puruissa otettiin viimeksi piilonkierrot ja pako taas vieraan (nyt eri vieras kun ennen :) ) maalimiehen kanssa. Vitospiilon kierto on kyllä melko vauhdikas ja saisi kyllä olla hitaampi jo ihan loukkaantumisriskin kannalta. Mutta riittävän tiivis se silti on. Kutoselle mentäessä Wiima voisi olla ohjattavampi, nyt se tekee nopean vilkaisun minuun ja painelee kutoselle. Vartiointi on nyt ollut hyvää kunhan maalimies ei ns. auta yhtään eli ei tuijottele, koska silloin Wiima odottaa purua ja haukku menee räkäiseksi ja haukun väliin tulee leuan loksutuksia. Hallintakin on mielestäni ihan kohtuullisen hyvää.
Tottiksessa täytyy nyt panostaa eteenmenoon ja paikalla makuuseen, joista jälkimmäinen tosiaan voi olla kova paikka kun toinen suorittaa niitä ihq noutoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti