Lauantaina oltiin Wiiman kanssa purutreeneissä ekan kerran sairausloman jälkeen. Vähän oli meno vallatonta, mutta hienosti treenit kuitenkin meni. Aloitettiin vietinvaihdoilla, joissa ei moittimista. Sitten piilonkierrot niin että 5. piilolla oli ensin avustaja palkan kanssa. Toisella kertaa avustaja oli menevinään piilolle, mutta menikin siten puskiin piiloon ja Wiiman oli tarkoitus kiertää piilo, mutta bongasi apparin hajun sieltä puskasta ja ryntäsi sinne. No menin sitten ihan piilon kulmalle lähettämään jolloin kierto onnistui, yllättäen 6. piilolle ei ollut ongelmia mennä. Haukku irotsi hyvin ja maalimies palkkasi haukusta.
Toisella kierroksella piilonkierrot ja nyt Wiima olikin jo vähän paremmin kartalla. Jälleen palkkaus haukusta. Loppuun otettiin vielä kaksi hyppyä lyhyeltä matkalta. Tehtin tarkoituksella kevyet treenit sekä fyysisesti että henkisesti.
Kyllä Wiima vielä melko helposti hengästyy ja ei ole mikään ihmekään kun reilun kuukauden on koira ollut levossa. Mutta hengästyminen ei ole ollenkaan sitä luokkaa mitä se oli kun Wiima alkoi oireilla ja nyt palautuminenkin oli huomattavasti nopeampaa. Kunnonkohotustreenejä siis luonnollisesti tehdään tässä treenien ohessa.
Tänään sitten puolestani olin Mia Skogsterin tottisseminaarissa kuuntelemassa ja opiskelemassa. Seminaari oli (jälleen kerran) erittäin hyvä ja antoisa. Joka kerta Mialla on antaa jotain uutta ajateltavaa sekä kokeilemisen arvoista ja vanhoja tuttujakin juttuja tuli taas kerrattua. Sen kuummempaa raporttia en lähde kirjotamaan, mutta pääasiat olivat suuripiirtein niin että koiralla pitää olla oikea tunnetila, halu tehdä ja palkkaus pitää olla koiralle oikea. Koiran tulee työskennellä halukkaasti ohjaajan kanssa, josta se saa palkaksi sitten lelulla leikkimisen/taistelun tai ruuan. Äärimmäisen yksinkertaista -heh- Ajattelemisen arvoista oli myös se että joskus pitää tehdä kompromisseja ja miettiä missä kohtaa hyväksyy ns. pienen virheen kun toisaalta liialla toistolla ja hinkkaamisella voi tappaa koiran vireen. Ja kysymys on siis koesuorituksesta.
Otin lopuksi Wiiman kanssa tottikset, pientä seuraamista, jäävät ja eteenmenon. Seuraamisessa keuli melkoisesti ja edisti, mutta ei painanut. Jäävät hyvät, luoksetulo hyvä. Eteenmenon otin takoituksella lyhyeltä matkalta ja hetsaamalla. Katsekontaktin kautta päästin menemään. Ihan OK tottis, nyt sitten aletaan viilaamaan pilkkua ja muistutetaan missä se seuraamisen oikea paikka on. Ja oletettavasti joudumme hiomaan noutoja jonkin verran.
Seminaarissa oli paikalla myös yksi Wiiman pennuista. Hän oli kyllä niin hyvin kasvatettu että oikein hävettää tuon Wiiman kanssa :D Erinomaisen hyvältä näytti myös parivaljakon tottikset ja leikkiminen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti