keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Se tunne kun lamppu syttyy

Aiemmassa tekstissä olen kertonut, että Sokkan noutoharjoitukset tulevat olemaan pitkä ja kivinen tie. Suurin syy tähän on se että Sokka ei noteeraa noutokapulaa miksikään ja ns. kuollut esine ei ole Sokkalle mielenkiintoinen. Sitkeästi olen lähes joka päivä tarjonnut Sokkalle noutokapulaa suuhun aina ennen ruokailua ja palkannut kun on pitänyt kapulaa suussa.

Reilu viikko sitten jälleen kerran meidän hallitreeneissä kokeilin noutoa ja jestas sentään kun Sokkan päästä kuului NAPS ja ne herneet kohtasivat toisensa. Ensiksi jouduin tuttuun tapaan laittamaan kapulan Sokkan suuhun ja koiran yleisolemushan on tässä harjoituksessa sellainen, että koko koira mahtuisi voirasiaan :D No harjoitus eteni siten että jätin Sokkan istumaan ja lähdin ohjaamaan hihnasta sitä itseäni kohti. Aikaisemminhan Sokka ei ole kyennyt liikkumaan kapula suussa, vaan sylkenyt sen heti pois. Tosiaan nyt kun ohjasin Sokkaa hihnasta niin hitsi vieköön sehän otti askeleita mua kohti ja kapula suussa - tästä luonnollisesti järjestin bileet ja kehuin hirveästi. Sitten Sokka innostui suuresti ja hyppi mua vasten kapula suussa ja juoksi rinkiä. Irrotuksen jälkeen Sokka otti itse kapulan suuhun ja oli tosi innostunut. Tästä Sokka sai kantaa kapulan autoon.

Tämän jälkeen ollaan harjoiteltu samoissa merkeissä, Sokka lähtee hakemaan heitettyä kapulaa hyvin ja tuo sen mulle hyppäämällä. Siitä sitten pidä-käskyllä jää istumaan mun eteen ja pitää kapulaa hienosti ja vapautuksen jälkeen ei halua irrottaa kapulasta vaan haluaa ottaa patukan samaan aikaan suuhun. Kokonaisuushan on vielä hiomaton timantti, mutta nyt ollaan edetty tosi suuri askel eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti