Tänään nyt sitten kokeiltiin leiriltä saatuja ohjeita jäljellä. Nyt siis pistettiin painetta alas ja motivaatiota ylös. Jäljellä oli pituutta 150 askelta ja ruokaa kuten ennen ja jäljelle oli laitettu kaksi palloa. Lopussa normaalisti ruokakippa.
Nyt koitin keskittyä jo paalulla siihen että Wiima rauhoittuu riittävästi ennen lähetystä. Odotin hetken että Wiima lakkaa odottamasta käskyä ja kun selvästi rauhoittui ja otti muhun kontaktin niin annoin luvan lähteä. Wiima lähti hyvin jäljestämään ja tunnetilakin oli mielestäni nyt parempi kuin viimeksi. Ekalle pallolle tullessa Wiima otti sen iloisesti heti suuhunsa ja pienen taistelun jälkeen. Jatkettiin jäljestämistä aavistuksen nousevalla vauhdilla, mutta iloisella mielellä. Toisella pallolla Wiima aloitti heti leikkimisen ja nyt tarvittiinkin vähän isompi käsky vierelle, jotta päästiin jatkamaan. Olin hieman hätäinen lähetyksessä, olisi ollut hyvä vähän tasata mielentilaa että olisi ollut rauhallisempi lähtö. Jäljestys sinänsä kuitenkin tarkkaa ja innokasta. Ruokakipalla normaaliin tapaan Wiima innostui ja ruoka maistui.
Nyt siis pallojen idea jäljellä on se että Wiima saa positiivisia juttuja jäljeltä ja tavallaan paineen purkuna. Samalla tarkoitus on saada motivaatiota jäljestämiseen sitä kautta että Wiima ei koskaan tiedä koska pallo ilmestyy jäljeltä ja tavallaan haluaa etsiä palloja jäljestämällä. Myös taistelutahtoa ja tietynlaista röyhkeyttä haetaan näillä palloilla. Eli kun tulee vaikea kohta, Wiimalla olisi mielessä että kun tästä selviää niin se pallo kyllä tulee sieltä ja röyhkeyttä tarvitaan siihen että toimii itsenäisesti, ettei kysele multa toimintaohjeita. Vaikka Wiimalla on taistelutahtoa ja sitä röyhkeyttäkin, niin jäljellä kun tunnetila on ollut väärä, on Wiimalla oleva ohjaajapehmeys kuitenkin aiheuttanut vääränlaista painetta. Tai siis pehmeys huonoa ohjaajaa kohtaan, kun onhan ohjaajapehmeys hyvä asia mutta jos ohjaaja vie laivaa karille niin koita siinä sitten tehdä töitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti