Tehokkaan treenaamisen lisäksi oli ohjaajalla tiukka paikka itsetutkiskelun merkeissä. Aloitan avautumisella, jahkaamisella ja turhanpäiväisellä kitinällä, sitten on hyvä lopettaa hyviin treeneihin.
Suurin ahdistukseni tulee lähinnä siitä kun haluaisin kisata Wiiman kanssa, mutta kun ei niin ei. Ongelmana on se että se hemmetin jälki ei vaan ole koekunnossa vaikka kuinka mä haluaisin sen olevan. Ollaan me ajettu ihan hyviä treenijälkiä, mutta kun se ei vaan vielä riitä koetilanteessa. Ja kyllä se treenillä alkaa sujumaan, mutta kun mä en malttais millään odottaa. Potuttaa melkoisesti, kun käsissä on hyvä koira, mutta kädetön ohjaaja on onnistunut mokaamaan. Ärsyttää myös että muut paukuttavat komeita tuloksia ja menevät ohi oikealta ja vasemmalta. Me vaan vielä tehdään koiralle oikeaa tunnetilaa jäljelle, kun minä olen sen mokannut. Ja siis kunnia näille tuloksia tehneille ja olen kyllä vilpittömän onnellinen ystävieni ja treenikvareideni ja muidenkin tuloksista, mut ku mäkin haluuuun! Olenkin käynyt sekä pitkän puhelun että ihan live-keskusteluja koutsin kanssa ja niin se vaan on että en mä voi koiran kustannuksella olla itsekäs ja lähteä pelaamaan upporikasta ja rutiköyhää. Ei auta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. En pidä yhtään näistä henkisen kasvun hetkistä, koska niissä ei voi kun katsoa peiliin kun etsii virheitä :D
No joo eiköhän se tästä. Ja onneksi viikonloppuna saatiin tosiaan hyvät treenit. Koitan tässä tiivistää kaikki asiat mitä on tapahtunut torstain ja tämän päivän välillä. Torstaina siis käytiin tekemässä häiriöjälki ja kokeenomainen sellainen. Koitan (haluta) muistella mitä siellä tapahtui. Paalulla oli ruokaa, sen jälkeen n.100 askelta suoraan ilman palkaa ja kulma siihen päälle, toisella suoralla (n.60-70ask.) hiukan ruokaa ja viimeinen suora n.150 ask. jossa myös ruokaa satunnaisesti. Lopussa oli perinteisesti pallo.
Aloitin ilmoittautumisella, jonka jälkeen vapautin Wiiman ja siitä päästin paalulle. Wiima lähti "ajamaan" jälkeä vauhdilla ja pääkin kävi välillä aika ylhäällä. Häiriönä oli siis "tuomari", joka käveli ihan Wiiman lähellä. No Wiima jolkotteli kulmalle ja juuri kun todettiin että eihän se jäljestä vaan jolkottelee, niin Wiima ajoi kulmasta yli. Sitten kun Wiima huomasi ajaneensa kulmasta yli niin sai hepulin ja vaan juoksi hulluna edestakaisin. Wiima kävi hyppimässä mua vasten ja muita jäljellä mukana olleita vasten. Sitten jossain vaiheessa huomasi ettei tämä johda mihinkään, niin sitten siirtyi tönöttämään mun viereen. Hetki siinä vierähti ja onnkesi Wiima lähti etsimään jälkeä ja löysikin sen, toinen suora meni joten kuten. Toisesta kulmasta taas ajoi yli ja lähti pyörimään, mutta selvitti tiensä viimeiselle suoralle. Nyt oikeastaa Wiima vasta aloitti oikean jäljestämisen ja rauhoittui. Viimeisen puolikkaan tästä viimeisestä suorasta Wiima ajoi hyvin. Tästä koutsin kanssa keskustelin ja hän oli sitä mieltä että tuo juoksentelu oli paineistumista ja sitä kautta mielistelyä. Ja tästä johtuen sain uudet toimintaohjeet tuleviin jälkiin.
No perjantaina kovalla tohinalla sitten kohti purutreenejä ja ennen niitä vielä jälkitreenit ohjeiden mukaan. Nyt jälki jaettiin kolmeen eri osaan ja lisättiin ruokaa. Jäljet ajettiin lyhyellä liinalla ja nyt piti olla tarkkana että Wiima ei lähde hötkyilemään. Alusta oli lyhyttä ruohoa ja aika paljon harhoja. Kokonaisuudessaan jäljet menivät ihan ok, pari kertaa Wiima nosti päätään ja otti happea kun oli olevinaan niin vaikeaa. Wiima kun on kerran epävärma mitä minä siltä jäljellä haluan.
Puruissa sentään meni hyvin. Piilonkierroissa sentään tuli vähän ekstramaustetta, kun 5. piilon lähellä oli tottisesteet ja Wiima sitten iloisesti kiersi nekin siinä samalla :) Sitkeästi ne Wiiman mielestä kuului samaan paketiin ja jouduin menemään ihan piilon kulmalle että se lamppu syttyi siellä päässä - ai siis tämä piilo pelkästään :) Muut osuudet menivätkin sitten niin kuin pitikin. Puruissa vahvistettiin ylimenovaihetta, eli ei tehty irrotuksia lainkaan. Toisella kierroksella Wiima pääsi koppiin, jossa vahvistettiin aggressiota. Hyvinhän sekin puoli sieltä tulee eikä häirinnyt vaikka maalimies häiritsi muoviroskiksen kanssa, Wiima kohdisti kaikki äijään ja puri hihaan hyvin.
Lauantaina sitten ajelin taas treeneihin vajaa 150km päähän, jotta pääsen jäljelle koutsin kanssa ja käytiin me tottistelemassakin. Jäljellä nyt siis ruokaa aika tiheään. Alkuun pitkä suora ja yksi kulma, siitä parinkymmenen metrin suora ja pallo palkaksi loppuun. Wiima päästetään edelleen ns. vapailla paalulle ja siitä sitten kehutaan ja annetaan jatkaa matkaa. Ajoin jäljen lyhyellä liinalla ja sain ohjeeksi jarruttaa liinasta Wiiman vauhtia, ei siis anneta pakotetta vaan jarrutetan tasaisesti. Wiima kun on lisännyt vauhtia hieman koko ajan ja tämä johtuu nyt siitä että se ei tiedä millaista jälkeä minä haluan sen ajavan. Ja fiilis on ollut vähän se että nopeasti vaan tosta haistelen ja jatkan matkaa, kun kuitenkin haluan sen keskittyvän jokaiseen askeleeseen. Ja onhan se koko ajan kuitenkin jäljestänyt, mutta siitä on puuttunut sellainen selkeä päämäärä, jossa koiralla on kristallin kirkkaana ajatuksessa mitä haluan ja se miten siihen päästään. Hankalaa selittää taas näin kirjallisesti. Nyt Wiima lähti etenemään, aluksi tarkisteli askelten sivuille mutta sai sitten tosiaan juonesta kiinni. Kulman jälkeen nosti päätään haukatakseen happea, mutta jatkaa nopeasti ja suhtautuu hyvin mun kehuihin. Niin ja sain siinä jäljenteon ohessa ohjeita että miten kannattaa tallata, olen tehnyt aika pitkällä ja leveällä askeleella niin nyt pitää kiinnittää huomio että teen vähän lyhyempää ja kapeempaa jälkeä.
Tänään tein samanlaisen jäljen kuin eilen, tosin kulman eri suuntaan. Edelleen alussa liikaa omatoimista hallintaa, mutta paalulta Wiima lähtee hyvin jatkamaan. Nyt olin tallannut jäljen ohjeiden mukaisesti ja Wiima sai hyvin rytmistä kiinni. Nyt tarkistuksia tuli selvästi vähemmän mitä eilen. Kulmassa Wiima oli aluksi menossa yli, mutta kun minä pysähdyin ja jarrutin menoa niin alkoi aktiivisesti etsimään jälkeä ja jatkoi hyvin toiselle suoralle. Kulman jälkeen Wiima ajoi mielestäni aavistuksen verran rauhallisemmin, mutta kyllä siellä liinan päässä saa vielä jarrutella.
Missäköhän vaiheessa tämä jälki on taas päässyt tällaiseksi...no ehkä pitää selailla tätä treenipäiväkirjaa taaksepäin jos sieltä löytyisi. Yksi ongelma tietty on se etten osaa lukea koiraa jäljellä, mutta yritän ainakin tässäkin asiassa kehittyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti