Tottiksessa tuntuu nyt olevan virtaa kovasti ja seuraamisen paikka kärsii tästä syystä. Eli Wiimahan siis edistää, onneksi ei kuitenkaan mahdottomasti, mutta kuitenkin liikaa. Sain kuin sainkin sitkeällä ohjaamisella Wiiman oikeaan paikkaan - ainakin hetkeksi :) mutta pääsin ainakin vahvistamaan ja palkkailemaan. Samalla huomasin että kun Wiima edistää, niin itse koitan korjata asentoa kääntämällä vasenta olkapäätä taaksepäin. Ja sehän ei käy päinsä, nyt olenkin koittanut keskittyä omaan asentooni ja korjaan Wiiman asentoa vasta sen jälkeen.
Ja niitä noutojakin tuli treenattua, edelleen vire nousee ja aivan liikaa. Tosin noudot ovat huomattavasti korrektimmat kuin siellä kokeessa. Heittovaihe edelleen rauhaton, mutta kokeilin korjata sitä kukkakepillä ja ei se ainakaan huonommaksi mennyt. Tuo kukkakeppi-juttu sai alkunsa Mia Skogsterin seminaarista, jossa hän neuvoi ohjaamaan seuraamisen paikkaa kukkakepin avulla, tällöin käytössä on "kättä pidempää". Kepistä tehdään koiralle karsina tai oikeastaan karsinan etuseinä ja samalla koira ohjautuu oikeaan seuraamispaikkaan. Kepillä voi tarpeen tulleen naputtaa koiraa rintaan herätykseksi. Eli kepillä ei siis piestä koiraa, vaan ohjataan ja muistutetaan. Ja lisähuomautuksena että olen korjannut Wiiman seuraamista myös tällä kukkakepilla. Mutta takaisin noutoon, eli laitoin kukkakepin Wiiman vasemmalle puolelle ennen kun aloin heittämään. Ensimmäisellä kerralla Wiima pääsi työntämään itsensä vinoon ja korjasin asennon käskyllä. Toisella kertaa pidin kepin lapaluun kohdalla ja hieman viistosti kohti rintaa, nyt myös painoin vähän napakammin. Wiima säilytti asentonsa, mutta ääneli vielä hieman. Odotin kunnes hiljeni ja vahvistin kehumalla. Nouto itsessään ihan ok. Hypyllä ja esteellä samat alkurutiinit ja kyllä se nyt ainakin näytti jo paremmalta. Katsotaan sitten onko treenistä todellista hyötyä, kun sitä on toistettu riittävästi.
Tänään jäljellä tein hieman yli 200 askeleen jäljen. Paalulla ruokaa ja parilla ensimmäisellä askeleella, muuten ruokaa satunnaisesti. Tein kaksi kulmaa, ensimmäisen jälkeen melko pian pallopalkka ja toisen jälkeen pitkä suora ennen palloa. Taas tulimme paalulle vapaasti, tosin edelleen liinan laiton jälkeen Wiima hakee jonkinlaista hallintaa. Annoin kuitenkin mennä edellä ns. omia aikojaan ja kehuin kun pääsi paalulle. Wiima jäljesti ekan suoran ihan hyvin, sivutuuli vaan ajoi pari kertaa jäljen vasemmalle puolelle, mutta kuitenkin Wiima jäljesti. Kulmassa ajoi yli ja annoin mennä, jotta saa itse tehdä ratkaisun. Melko pian huomasi jäljen loppuneen ja lähti kohti kulmaa. Hieman oikaisten Wiima siirtyi toiselle suoralle josta melko pian siis löysikin sen pallon. Meillä on nyt useampi jälki päättynyt tähän ensimmäiseen palloon ja Wiimalla olikin vähän vaikeuksia uskoa että oikeasti haluan sen rauhoittuvan ja irrottavan pallosta :) No päästiin jatkamaan ja Wiima lähtikin ihan mielellään jäljestämään. Toisella suoralla ei mitään erikoista, mutta taas kulmassa ajoi yli. Ja kuten edellisessäkin palasi jäljelle hieman oikaisten. Tässä kohtaa tein itse pienen mokauksen ja kilautin kulmamerkkini yhteen samalla kun kehuin Wiimaa. Tietenkin vielä lisäksi taskustani näkyi sen edellisen pallon naru ja Wiima jäi tuijottamaan mua palkan toivossa. Keräilin pallon narun taskuuni ja jäin seisomaan hiljaa. Ei me siinä kovin kauaa seisottu, kun Wiima jatkoi jäljestämistä. No minä tietysti kehuin kunnolla, jolloin Wiima kääntyi taas mua kohden inoissaan. Pysäsin välittömästi ja olin taas hiljaa. Aika nopeasti Wiima lähti jatkamaan ja nyt minä sitten pidin suuni kiinni ja kun Wiima sai rytmin päälle niin kehuin hiljaa. Lopun jäljestä Wiima ajoi aika vauhdilla, mutta kuitenkin jäljestäen. Ja pallolle asti päästiin hyvin.
Pitää vielä hehkuttaa yhtä aikaisempaa jälkeä, jossa oli kulmassa ongelmia kun Wiima lähti taas pyörimään ja löysi mun poistumisjäljet (joo kuka typerä poistuu muutaman metrin päästä jäljestä...) niille en kuitenkaan antanut mennää vaan estin liinasta ihan vaan kiinni pitämällä. Wiima kyllä etsi ja pyöri, mutta hetken päästä näin että Wiimalle tuli pieni epätoivo. Wiima huomasi maassa koivun kaarnan palasen, haisteli sitä ja oli menossa maahan ilmaisemaan "muka-esinettä". Wiiman päässä kuitenkin raksutti sen verran ettei mennyt maahan vaan jatkoi etsimistä ja löysikin sitten heti jäljen. Ja muutaman metrin päässä olikin sitten jo pallo. Olen kyllä tyytyväinen Wiiman lisääntyneeseen omatoimisuuteen ja itsetuntoon, myös motivaatio jälkeä kohtaan vaikuttaisi pikku hiljaa paranevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti