Sitä pitäisi kaiketi tehdä jonkinnäköinen yhteenveto viime vuodesta ja luoda ensi vuoden suunnitelmat.
Kokeiden suhteen viime vuosi oli suuri pettymys, Noidan kanssa en saanut aikaiseksi treenattua tosissani TOKO-koeita varten ja näin ollen myös kokeet jäivät tyystin väliin. Wiiman kanssahan käytiin se erittäin persiilleen mennyt IPO-koe. Suurimmaksi osaksi siinäkin harmittaa se että oma kunnianhimoni ja haluni kilpailla ajoi sen realismin ohitse ettei koira ollut sillä hetkellä kokeeseen valmis. Ja tämähän johtui siitä että minä olin onnistunut paineistamaan Wiiman jäljellä huonoon tunnetilaan ja näin ollen mentiin rutkasti takapakkia. Viime vuoden tulossaldo on siis pyöreä nolla.
Suurin syy pilalle menneeseen koekauteen on se että Wiiman hyvin alkanut treenikausi katkesi Wiiman sairastamiseen, jonka vuoksi oltiin treenitauolla toukokuussa ja koko kesäkuu sekä heinäkuustakin osa. Ensinhän Wiimalla oli vappuleirin jälkeen ääni mennyt ja silloin eläinlääkäri arveli sen olevan tosiaan vain äänen meneteys/kurkunpään tulehdus. Sitä se varmaan olikin, mutta sairausloman jälkeen palattuamme treeneihin ei Wiiman treenikunto palautunutkaan vaan päinvastoin ja saimme uusissa tutkimuksissa diagnoosiksi keuhkoputkentulehduksen. Ja koska nämä nielujutut ja antibioottikuuri vaikuttavat koiran hajuaistiin, niin tämäkin oli taatusti yksi syy miksi jälki ei kulkenut. No onneksi se jälkikin siitä lähti vähän parempaan suuntaan loppusyksystä ja nyt saa sitten talven ajan muhia hyväksi :) Esineilmaisuthan sujuvat tällä hetkellä vallan hyvin, tottiksen ja purujen suhteen olen myös toiveikas ja luottavainen.
Mutta viime syksyn tappioista olen myös ottanut opikseni ja koin koiranohjaamiseni henkisen kasvun näiden pettymysten kautta. Pitää osata nauttia siitä mitä se koira osaa ja pitää uskoa siihen että turhauttavalta tuntuvat ja pettymyksiäkin eteen tuovat ajanjaksot muuttuvat aikanaan historiaksi. Pitää elää siinä hetkessä realistisesti ja luoda suunnitelmat sen mukaan. Yleensä onglemiin on aina jokin ratkaisu. Pitää myös osata sivuuttaa ja mitätöidä ympärisön paineet, ei voi ajatella että mitä muut ajattelevat meistä koirakkona tai minun koirastani, sillä kun ei pidä olla tuon taivaallistä merkitystä. Koiraa ei voi treenata kenenkään toisten takia, tosin kenenkään toisten ei pitäisi myöskään nähdä vaivaa muiden treenaamisista. Myöskään koiran hyvyyttä tai huonoutta ei mitata tulospörssissä, koetilastoissa tai pisteissä, kyllä koiran todelliset ominaisuudet tulevat esiin ihan muilla tavoin.
Tälle vuodelle en lupaa mitään, mutta asetan kuitenkin tavoitteita ja toiveita. Luonnollisesti tavoitteena on mennä kokeisiin ja saada niitä tuloksia. Kuitenkin ensisijaisen tärkeää on että koirat pysyvät terveinä. Katsotaan josko tuon Noidan höpöhöpö-treeneistä siirryttäisiin vakavahenkisempiin ja käytäisiin kokeilemassa saataisiinko se TK2 sieltä. Sen jälkeen pistän suureen harkintaan jaksanko hioa tunnaria niin että voisimme startata voittajassa. Wiimalle tietenkin tavoitteena IPO1 ja koska olen erittäin rohkea, niin pistän tavoitteeksi tai ainakin toiveeksi myös ne 2- ja 3-luokan kokeet. Toivottavasti myös pääsen leireilemään usein. Erityisesti Wiiman kohdalta toivon että se jäljestys lähtee sujumaan ja saadaan Wiimalle tunnetila oikeaksi. Tämähän tietysti edellyttää että liinan toinen pää osaa hommansa eikä häiritse koiraa. Ja se edellyttää sitä että meidän erinomaista työtä tehnyt koutsi jaksaa puurtaa vielä samaan malliin.
Erittäin suurella mielenkiinnolla ja innolla odotan mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Vuoden ensimmäinen päivä ja osa suunnitelmista on jo käynnistetty, niistä lisää myöhemmin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti