tiistai 5. elokuuta 2014

Pitkästä aikaa

Monta kertaa on ollut mielessä että pitäisi ehkä vähän päivitellä, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi. Treenit ovat menneet sekä ylä- että alamäkeä ja itsellä on ollut talven aikana suuria motivaatio-ongelmia. Jotain ollaan sentään koko ajan tehty.

Sokka on osoittanut kykynsä kaikilla IPO:n osa-alueilla ja treenimäärään nähden voisin sanoa että koira on jopa lahjakas :) Itselle vaan tuottaa hankaluuksia Sokkan erilaisuus Wiimaan verrattuna. Wiima kun kiihtyy 0-100 sekunnin murto-osassa jos näkee patukan saalisvietti aktivoituu äärimmilleen. Sokka sen sijaan on enemmän aggressiopainoitteisempi, mutta toki omaa saalisviettiäkin. Sokka on ns. totisempi koira kuin Wiima ja se että Sokkalle saa rakennettua hyvän ja motivoituneen tottiksen vaatii vähän erilaisia juttuja, kuin Wiima. Nyt pitää olla tarkempi tunnetilojen kanssa.

No sitten Wiima ja Wiiman ongelmat (vai ovatko ne edelleen mun ongelmiani? :) ) Puruissa ollaan nyt mielestäni hyvässä vaiheessa, hallinta on ihan hyvää ja kokonaisuus vaikuttaa mun mielestä ihan mukiin menevältä. Wiiman irrotukset on olleet hyviä, samoin jälkivartioinnit. Edelleen Wiima on pidetty hiljaisena vartioijana ja se sopii hänelle oikein hyvin.

Tottiksessa ollaan tehty pelkästään häiriötreeniä seuraamiseen, eli joku on paukuttanut suojelupiiskaa ja siitä huolimatta Wiiman on tarvinnut pitää kierrokset alhaalla tehdä tottista. Noudossahan me ollaan painittu saman ongelman kanssa koko ajan, mutta tuntuu että ehkä sekin on ottanut edistysaskeleen parempaan suuntaan. Kyllä siinä kierrokset vielä nousevat, mutta nyt sentään Wiima istuu aloillaan ja menee esteet ilman koheltamista. Kapulan pureskelu on edelleen ongelma, mutta koska sekin on vähentynyt, niin pitänee tyytyä siihen. Iso ongelmahan meillä on se että mä en pysty heittämään kapulaa kunnolla riittävän kauas ja riittävän korkealle. Tämä tuo ongelmia hypyllä, kun Wiiman palautus tulee mun syliin ja Wiiman kierrokset nousee jos kolautan kapulan a-esteeseen ja joudun uusimaan heiton. Tämä ongelmahan mulla on ollut aina ja olen edelleen harjoitellut kapulan heittoa yksin. Ja nykyään se vielä meneekin yksin kohtalaisesti, mutta kun vieressä istuu koira, niin tilanne on ihan eri. Viime treeneissä sain jopa 2kg kapulan hienosti yli ilman koiraa, mutta sitten treenitilanteessa teetti se 650g vaikeuksia. Mutta erityismaininnan haluan sanoa, että vaikka heittoni meni (kiitos uudenmallisen pyörivän kapulan) todella vinoon, niin Wiima suoritti silti hienosti a-esteen ilman ihmettelyjä!

Jäljestä mun ei varmaan kannata sanoa mitään erityistä, pilalla mikä pilalla :( No nyt Wiima siis menee halukkaasti jäljestämään, mutta tarkkaa se ei ole ja vielä menee kulmia hukkaan. Esineet sentään on ihan Wiiman lempparit, joten jotain motivaatiota saa sieltä jäljen päältä. Wiimalla on vähän 2. kulman syndroomaa, joten se pakkaa menemään helpoiten hukkaan ja taas sen jälkeiset kulmat löytyvät kohtalaisesti. Joka kulmassa Wiimalle tulee herkästi pyörimistä/hakemista, mutta pysyy kuitenkin aktiivisena ja jatkaa jäljestämistä. Tänään tein motivaatiojäljen, jossa oli palloja ja ekasta esineestäkin palkkasin patukalla. Näin saan Wiimalta painetta pois jäljeltä ja jäljestäminen sujuu rennommin, jos tulee vaikea kohta.

Katsotaan miten meidän käy, ensi perjantaina olisi IPO-koe...kelit eivät kyllä yhtään helpota suorituksia. Vaikka Wiima ei mitenkään lämpöherkkä olekaan, niin on se nesteytys ym. silti hankalempaa kuin viileällä kelillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti