torstai 9. lokakuuta 2014

Harmitusta ja lajin vaihtoa

Kuten arvata saattaa ei mennyt tälläkään kertaa meidä IPO-koe niin kuin piti. Samat ongelmat piinaavaat meitä edelleen ja ikuisesti. Jäätiin siis jo jäljelle, kun Wiima lähti erittäin huonossa tunnetilassa paalulta. Se miksi niin kävi - en osaa sanoa. Ennen jälkeä otin ruutiniksi muodostuneen esineilmaisun ja palkkasin pallolla. No pallon irrotuksessa tulikin ongelmia ja jouduin käskyttämään oikein kunnolla että Wiima irrotti pallosta. No siitä sitten lähdettiin pello reunalle odottamaan vuoroa, koska tuomarin pyynnöstä seuraavan koirakon piti olla valmiin jo kun toinen koira on viimeisellä suoralla. No siinä odotellessa Wiima oli aika rauhaton ja pyysin sen maahan. Mehän ei olla harjoiteltu ihan näin pitkää odottamista auton ulkopuolella, joten voi olla että sekin vaikutti. Mutta jäljelle mennessä tiesin jo että ei hyvä heilu, koska Wiima pyrki koko ajan syömään ruohoa, eli meni sijaistoiminnolle. No paalulle siis lähti jo huonossa tilassa ja ajoi jälkeä melkein heti alusta sivussa. Ensimmäisen esineen kuitenkin löysi ja ilmaisikin sen hyvin, tosin vinossa koska oli ajanut jäljen sivussa. Wiima lähti esineeltä jäljestämään kyllä mutta nenä hieman ylhäällä ja tarkisteli kovasti. Ensimmäiseen kulmaan tullessa Wiima merkkasi kulman, mutta lähti päinvastaiseen suuntaan pyörimään ja palasi ekalle suoralle, josta jatkoi jäljestämistä suoraan ja meni sen 10 metriä yli kulmasta ja oikeutetusti tuomari keskeytti siihen. Tuokin käytös on tyypillistä Wiimaa, kun se on paineistunut. Eli jatkaa jäljestämistä ihan pokkana vaikka jälki ei jatku edes siihen suuntaan.

En oikein tiedä millä fiiliksillä olin tuon suorituksen jälkeen, jotenkin oli vaan niin tyhjä olo. Pettymys toki oli ettei päästy jälkeä loppuun ja kun treenit oli menneet kuitenkin ihan jees. Mutta olinko pettynyt koiran suoritukseen - en oikeastaan, vaan siihen että minä itse olen tämän aiheuttanut paineistamalla koiraa tietämättäni. Mutta kun suorituksen jälkeen palasimme etsimään viimeistä esinettä, niin innoissaan Wiima sen sieltä ilmaisi, olen sentään esineistä osanuut tehdä kivoja :)

Jatkettiin kuitenkin leuka rinnassa kohti seuraavia pettymyksiä. Seuraavanahan oli vuorossa tottis, joka meni myös täysin persiilleen. Kentälle mennessä Wiima seurasi oikein hyvin ja paikallamakuu sujui erinomaisesti. Ja vielä kaavion aloituspaikallekin mentiin ihan hyvällä seuraamisella. Siitä sitten päästiin siihen ekaan laukaukseen, jonka jälkeen Wiima alkoi kyttäämään pystyssä ollutta piiloa, koska taas kerran hän siirtyi purumoodiin. Seuraaminen olikin siitä eteenpäin sitten "puruhallintaa" annoin jossain vaiheessä lisäkäskyn niin että karjaisin oikein kunnolla, jonka jälkeen Wiima seurasi aavistuksen verran paremmin. Jäävissä seuraaminen oli jo huomattavasti parempaa, tosin istumisen meni jälleen maahan, on siis tehnyt tämän jokaisessa kokeessa. Maahanmeno ja luoksetulo olikin sitten erinomainen.

Mutta sen jälkeenhän tulee se meidän tai mun kammotus ja Wiiman lemppari eli nouto. Tasamaanouto oli vielä join kuin paketissa, tosin siinäkin rauhaton odotus ja luovutuksessa kapulan pureskelua. Estenoudot olivatkin sitten aivan pois lapasesta. Wiima piippasi ja sättäsi etujaloilla kun heitin ja luovutuksessa pureskeli kapulaa ihan hitosti. Irrotti kuitenkin ekalla käskyllä joka kerta. Eteenmenossa seuraaminen oli ihan hyvää ja Wiimä lähtikin hienosti, tarvitsi toisen käskyn maahan menoon kun jäi vähän vietereille.

En oikein voi edes kuvailla miltä tottiksen jälkeen tuntui, kun edelleenkään se ei pysy paketissa, vaikka sitä ollaan oikeasti treenattu ihan hemmetin paljon. Wiimalle on tehty seuraamista pelkästään ja vain ja ainoastaan niin että siinä on häiriönä maalimies piiskan kanssa joko piilossa tai kentän reunalle. Ja joka kerta Wiimalta on vaadittu kunnollista seuraamista. Samoin noutoja on tahkottu todella paljon ja aina on vaadittu rauhoittumista ja kapulan pureskelua ei todellakaan ole sallittu. Treeneissä ollaan oikeasti päästy hyvin etenemään ja olen ollut johdonmukainen. Palkkauskin on ollut aina ruokapalkka, ettei nosteta kierroksia liikaa.

Sen vuoksi kokeen jäkeen (taas kerran) tulee älyttömän suuri turhautuminen siihen että miksi ihmeessä treeneissä saavutettu tulos ja oppiminen ei näy kokeessa ollenkaan?! On aivan älytöntä treenata, jos siitä ei ole mitään hyötyä, mutta kun treeneissä Wiima pystyy toistamaan oppimiaan ja vaadittuja asioita ja niistä päästään palkkaamaan. En vaan tajua miksei se treeni näy kokeessa? Eikä selitys voi olla että reagoi mun jännitykseen koska oikeasti kyllä toistojen määrä pitäisi myös näkyä koiran suoritusvarmuutena, vaikka olosuhteet muuttuisivatkin.

Mainitaan vielä että jatkoin puruihin, joka on meidän ehdottomasti vahvin osa-alue. Eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Wiima teki todella hienoa työtä ja ihan mielettömät jälkivartioinnit. Voi jospa kokeen voisi suorittaa niin että tekisi C-osan kolmeen kertaan...

Mutta paljon olen kokeen jälkeen pohtinut Wiimaa kisakoirana. Eihän se huono koira missään nimessä ole, sillä on vaan ollut huono ohjaaja, joka ei ole osannut viedä noin vietikästä koiraa eteenpäin riittävässä määrin. Olen silti suunnitellut että hakumetsällä voisi Wiiman kanssa käydä, jos vaikka ensi kesänä korkattaisiin hakukokeet. Wiimallehan on tehty hakumetsällä pohjia nuorena, että ei se ihan uusi tuttavuus olisi. Toki sielläkin on se tottis, mutta faktahan on se että kansallisten lajien kyläkokeissa arvostelu on löysempää (ainakin paikotellen) kuin IPOssa. No jos vaan saan hakuporukan kasaan niin ilman muuta käyn kokeilemassa.

Ja viikon päästä Wiima starttaa myös TOKO-kisoissa :) katsotaan millainen katastrofi meitä siellä odottaa :D Toki juoksut on tässä vielä suuri kysymysmerkki, niin voi olla että kisa-aamuna tulee ekat tipat ja silloinhan me ei sitten kisata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti