Hiottuja käännöksiä

Käytin tottishallia hyväksi ja tein Wiimalle ennen virallisia tottisteluja esineilmaisutreenin. En edes muista milloin viimeksi ollaan tätä treenattu, mutta koska esineillä ei ole ollut ongelmia niin ei ole ollut mikään hätä niitä treenaillakaan. Laitoin 4 esinettä pitkin hallia ja hain Wiiman paikalle. Wiima tuli melko vauhdilla eikä tietenkään ensin tajunnut mitä oltiin tultu tekemään. Kävelin sen kanssa lähemmäksi ensimmäistä esinettä ja Wiima haisteli maata. Saadessaan hajun esineestä Wiima ryntäsi esineelle niin innoissaan että rojahti maahan esineen viereen. En palkannut vaan lähdettiin uudelleen liikkeelle ja nyt tietenkin Wiima alkoi tarjoamaan seuraamista. Jatkettiin matkaa ja Wiima sain hajun toisesta esineestä ja meni taas innokkaasti esineelle. Nyt oli mukana sen verran malttia ja motoriikkaa että ilmaisu oli niin kuin sen pitääkin. Palkkasin ruualla, esineellä olo oli aavistuksen rauhatonta. Lopuilla esineillä Wiima oli yhtä innokas, mutta ilmaisussa maltillisempi. Viimeisestä palkkasin pallolla ja molemmat olimme tyytyväisiä treeniin.

Tottiksessa sitten hiottin käännöksiä ja ennen kaikkea vasemmalle käännöstä. Jotenkin se on tässä mennyt huonomaksi ja Wiima kääntyy jotenkin oudosti. Mehän emme ole juurikaan tätä vasemmalle käännöstä erikseen treenanneet, koska joskus Wiiman takapuoli poikitti oikealle melkoisesti. Tämän takia siis vasemmalle ollaan käännytty vain silloin tällöin. Nyt Wiima onkin jotenkin unohtanut sen takapuolen käytön käännöksessä. Tein pari käännöstä kädellä ohjaten ja muutaman peruutusharjoituksen, tämän jälkeen sitten siirryimme itse treeniin. Wiimalla on myös hassu tapa niiata päällä käännöksen aikana, eli se ikään kuin työntä etupäällä takapuolta, jolloin pää laskee alas. Pidin käännöksissä liinaa normaalia korkeammalla, joten liina kiristyy, kun Wiiman pää laskee. Sen lisäksi annoin aluksi ylävartalolla etukäteen vihjeen että ollaan kääntymässä. Parin ekan käännöksen jälkeen vähensin vartaloapua, mutta pidin liinan ja Wiima hoksasi aika hyvin mitä tarkoitin. Muutin myös omaa kääntymistekniikkaa ja askellaan kulmassa hieman eri tavalla, eli en tee ihan niin terävää ja nopeaa käännöstä. Käännös on kuitenkin 90astetta eikä mikään lehmänkäännös, mutta hieman pehmeämmin tehty ja lisättynä pienellä vartaloavulla. Pääsin palkaamaan hyvistä käännöksistä ja jatkossa sitten vähennellään vartaloapua.

Vartiointia

Jälleen meidän eiliset purutreenit painoittuivat siihen jälkivartiointiin. Ja kyllä se treeni on vaan tuottanut tulostakin. Ihan ensin kokeiltiiin muistaako Wiima vielä piilonierrot ja kyllä se muisti. Piilolle mennessä Wiima on edelleen törkeä, tosin toistojen myötä alkoi tulemaan sitä puhtauttakin. Wiima ollaan saatu olemaan puhdas jo näissä "nurkkatreeneissä", eli treeneissä jossa maalimies on ollut maneesin nurkassa kun piiloja ei vielä ole ollut paikan päällä. Nyt pitää kyllä vielä erikseen mainita että Wiiman vartioinnit olivat hyvät (lukuun ottamatta siis niitä alun sikailuja), haukku oli voimakasta ja rytmikästä. Piilolta siirryttiin perinteisesti pakoon, hallintakin oli ihan siedettävää. Ensin ei otettu irrotuksia, vaan pelkkiä ylimenovaiheita ja niistä palkat. Sitten sama uusiksi irrotusten kanssa. Wiima piti hyvin kiinni irrotus-käskyyn saakka, ensimmäinen vartiointi oli hyvä seuraavassa sitten jo pienen odotuksen jälkeen alokoi haukkuman. Silloin kun Wiima alkaa haukkumaan minä käsken Wiiman istumaan ja käyn vahvistamassa silittämällä / kehumalla kun vartioi hyvin. Toisella kierroksella samat kuviot. Kuljetuksen jälkeisessä vartioinnissa Wiima ei malttanut millään olla hiljaa ja jouduin useampaan kertaan huomauttamaan että olet muuten hiljainen vartija :) Mutta tämän jälkeen seuraavassa irroituksessa Wiima pysyi hiljaa ja päästiin hienosti palkkaamaan tästä ja mäkin pääsin kerralla käymään vierellä silittelemässä. Ja siitä sitten pääsikin hihan kanssa autoon. Osittain tuo Wiiman haukkumisen alkaminen johtuu malttamattomudesta ja osittain siitä että Wiima odottaa mun ottavan sen hallintaan ja sitä kautta purkaa sen haukkuna. Hienoa kuitenkin on että ei väistä mua kun tulen vierelle ja korvat ovat koko ajan pystyssä ja ilme tarkkaavainen. Myöskin kiinnikäymiset olivat eilenkin nopeat ja voimakkaat.

Ulkoasun muutos ja vähän jotain treeneistäkin

Koska blogger oli hukannut hetkeksi mun etusivun kuvan, niin päätin sitten sitä hakiessani myös muokata koko blogin värimaailmaa uudelleen. Nyt oli tarvetta kirkkaille väreille tähän syksyn pimeyteen :)

Ollaan ahkerasti treenailtukkin vaikka en ole ehtinyt kirjoittelemaan. Puruissa edelleen samaa, tosin nyt otettiin vähän enemmän hallintaa, koska Wiima alkoi olemaan jo melko hallitsematon :) Jälkivartioineissa Wiima vielä alkaa helposti haukkumaan, varsinkin jos on kovin kiihtyneessä tilassa (siis vielä enemmän mitä yleensä). Ja nyt Wiima on haukkunut hyvin, mutta koska se ei välttämättä ole näin hyvää aina niin silti pyritään siihen täysin hiljaiseen ja patoavaan vartiointiin. Ja mainitsemisen arvoista lienee myös se että viimeksi saatiin pitkästä aikaa täysin puhdas piilolla vartiointi. Wiima on siis tullut piilolle pikkaisen sikaillen, toivottavasti tämä  häiriötön vartiointi on nyt pysyvä ilmiö.

Tottiksessa ollaan hiottu niitä iän ikuisia noutoja rauhallisemmiksi. Viimeksi en ottanut noutoa, vaan tehtiin vähän kevyemmät treenit, lähinnä jäävien ylläpitoa ja sivulle siirtymisiä. Nyt kun ei ole tottiksen suhteen mikään hoppu, kunhan tosiaan ylläpidetään olemassa olevia juttuja. Noutokin on sujunut ihan mallikkaasti ja siedettävästi, niin talven yli voidaan ottaa vähän rennommin. Kiristetään pipoa sitten taas keväällä.

Jälki onkin jäänyt sitten ihan paitsioon, kun ei vaan yksinkertaisesti ehdi valoisaan aikaan tuonne pellolle. Viikonloppuisinkin tuntuu olevan ohjelmoitua tekemistä sen verran ettei vaan ehdi. Pakko kyllä tässä vielä sulan maan aikana on puristaa muutamat jäljet, niin on sitten ainakin hyvä mieli että on edes yritetty viimeiseen asti :)

Noitakin pääsi viimeksi tottistelemaan, tehtiin TOKOn avoimen luokan kaaviota. Ihan kohtalaisesti Noita menee, seuraamisessa oli ihan hyvä viretila, käännöksissä olisi vähän parannettavaa. Luoksetulon pysäytyskin oli ihan kohtalainen, otti vaan muutaman askeleen. Olin varautunut täyteen läpijuoksuun, niin pitää olla tyytyväinen. Se ikuinen murheenkryyni - kaukokäskyt - osoittautuikin taas kovin hankalaksi. Noita kun hyppää sekä istumaliikkeessä että maahanmenossa eteenpäin. Jos teen ihan läheltä niin ei liiku, mutta kauempaa sitten pyrkii eteenpäin noin puolen koiranmittaa. Kaippa tuokin treenaamalla paranis...