sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Minileiri

Aina välillä järjestämme treeniporukan kesken päivän mittaisia minileirejä. Maalimiehemme ajaa vaihteeksi meidän luokse :)

Wiima otti ihan ensin esineilmaisutreenit, joka menikin ihan kivasti. Wiimalla on kova hinku esineelle ja selkeästi etsii esinettä maasta vaikka ovat ihan hyvin näkyvillä. Nyt Wiima jo rauhoittuukin ilmaisussa paremmin, kun ollaan sitä tässä talven aikana hiottu.

Puruissa tehtiin perinteisesti kisakaaviota ja vahvistettiin ylimenovaiheita. Piilolla vartiointi oli tänään oikein hyvää, ei sikailua ja rytmi pysyi hyvänä. Paon jälkeen otettiin rauhoitus ja siitä irroitus. Vartioinnin jälkeen uudelleenhyökkäys, kuljetus ja ylimenovaiheen vahvistaminen. Purussa ollessaan kävin silittelemässä ja kehumassa Wiimaa, sen jälkeen maalimies antoi hihan. Pitkään liikkeeseen lähtiessä Wiima odotti melko malttamattomana ja nojasi pantaa vasten. Hyvin jaksoi kuitenkin keskittyä meni hyvin hihaan kiinni, kuljetuksen jälkeen samoin ylimenovaiheen vahvistus ja irroitus siihen perään. Jälkivartioinnissa ollessaan vahvistin Wiiman vartiointia istu-käskyllä ja viereen päästyäni vielä silittämällä ja kehumalla. Siitä maalimies antoi Wiimalle hihan palkaksi. Olen tyytyväinen treeniin ja niihin aiempiinkin, joista en ole saanut aikaiseksi raporttia. Hyvä se on näin talvikaudellä kehua että hyvin menee ja näillä suorituksilla saataisiin kokeistakin ihan kivat pisteet.

Toivotaan että ensi vuoden koekausi on meille suotuisa, pysytään treenikunnossa ja päästään kokeisiin. 

tiistai 27. marraskuuta 2012

Hiottuja käännöksiä

Käytin tottishallia hyväksi ja tein Wiimalle ennen virallisia tottisteluja esineilmaisutreenin. En edes muista milloin viimeksi ollaan tätä treenattu, mutta koska esineillä ei ole ollut ongelmia niin ei ole ollut mikään hätä niitä treenaillakaan. Laitoin 4 esinettä pitkin hallia ja hain Wiiman paikalle. Wiima tuli melko vauhdilla eikä tietenkään ensin tajunnut mitä oltiin tultu tekemään. Kävelin sen kanssa lähemmäksi ensimmäistä esinettä ja Wiima haisteli maata. Saadessaan hajun esineestä Wiima ryntäsi esineelle niin innoissaan että rojahti maahan esineen viereen. En palkannut vaan lähdettiin uudelleen liikkeelle ja nyt tietenkin Wiima alkoi tarjoamaan seuraamista. Jatkettiin matkaa ja Wiima sain hajun toisesta esineestä ja meni taas innokkaasti esineelle. Nyt oli mukana sen verran malttia ja motoriikkaa että ilmaisu oli niin kuin sen pitääkin. Palkkasin ruualla, esineellä olo oli aavistuksen rauhatonta. Lopuilla esineillä Wiima oli yhtä innokas, mutta ilmaisussa maltillisempi. Viimeisestä palkkasin pallolla ja molemmat olimme tyytyväisiä treeniin.

Tottiksessa sitten hiottin käännöksiä ja ennen kaikkea vasemmalle käännöstä. Jotenkin se on tässä mennyt huonomaksi ja Wiima kääntyy jotenkin oudosti. Mehän emme ole juurikaan tätä vasemmalle käännöstä erikseen treenanneet, koska joskus Wiiman takapuoli poikitti oikealle melkoisesti. Tämän takia siis vasemmalle ollaan käännytty vain silloin tällöin. Nyt Wiima onkin jotenkin unohtanut sen takapuolen käytön käännöksessä. Tein pari käännöstä kädellä ohjaten ja muutaman peruutusharjoituksen, tämän jälkeen sitten siirryimme itse treeniin. Wiimalla on myös hassu tapa niiata päällä käännöksen aikana, eli se ikään kuin työntä etupäällä takapuolta, jolloin pää laskee alas. Pidin käännöksissä liinaa normaalia korkeammalla, joten liina kiristyy, kun Wiiman pää laskee. Sen lisäksi annoin aluksi ylävartalolla etukäteen vihjeen että ollaan kääntymässä. Parin ekan käännöksen jälkeen vähensin vartaloapua, mutta pidin liinan ja Wiima hoksasi aika hyvin mitä tarkoitin. Muutin myös omaa kääntymistekniikkaa ja askellaan kulmassa hieman eri tavalla, eli en tee ihan niin terävää ja nopeaa käännöstä. Käännös on kuitenkin 90astetta eikä mikään lehmänkäännös, mutta hieman pehmeämmin tehty ja lisättynä pienellä vartaloavulla. Pääsin palkaamaan hyvistä käännöksistä ja jatkossa sitten vähennellään vartaloapua.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Vartiointia

Jälleen meidän eiliset purutreenit painoittuivat siihen jälkivartiointiin. Ja kyllä se treeni on vaan tuottanut tulostakin. Ihan ensin kokeiltiiin muistaako Wiima vielä piilonierrot ja kyllä se muisti. Piilolle mennessä Wiima on edelleen törkeä, tosin toistojen myötä alkoi tulemaan sitä puhtauttakin. Wiima ollaan saatu olemaan puhdas jo näissä "nurkkatreeneissä", eli treeneissä jossa maalimies on ollut maneesin nurkassa kun piiloja ei vielä ole ollut paikan päällä. Nyt pitää kyllä vielä erikseen mainita että Wiiman vartioinnit olivat hyvät (lukuun ottamatta siis niitä alun sikailuja), haukku oli voimakasta ja rytmikästä. Piilolta siirryttiin perinteisesti pakoon, hallintakin oli ihan siedettävää. Ensin ei otettu irrotuksia, vaan pelkkiä ylimenovaiheita ja niistä palkat. Sitten sama uusiksi irrotusten kanssa. Wiima piti hyvin kiinni irrotus-käskyyn saakka, ensimmäinen vartiointi oli hyvä seuraavassa sitten jo pienen odotuksen jälkeen alokoi haukkuman. Silloin kun Wiima alkaa haukkumaan minä käsken Wiiman istumaan ja käyn vahvistamassa silittämällä / kehumalla kun vartioi hyvin. Toisella kierroksella samat kuviot. Kuljetuksen jälkeisessä vartioinnissa Wiima ei malttanut millään olla hiljaa ja jouduin useampaan kertaan huomauttamaan että olet muuten hiljainen vartija :) Mutta tämän jälkeen seuraavassa irroituksessa Wiima pysyi hiljaa ja päästiin hienosti palkkaamaan tästä ja mäkin pääsin kerralla käymään vierellä silittelemässä. Ja siitä sitten pääsikin hihan kanssa autoon. Osittain tuo Wiiman haukkumisen alkaminen johtuu malttamattomudesta ja osittain siitä että Wiima odottaa mun ottavan sen hallintaan ja sitä kautta purkaa sen haukkuna. Hienoa kuitenkin on että ei väistä mua kun tulen vierelle ja korvat ovat koko ajan pystyssä ja ilme tarkkaavainen. Myöskin kiinnikäymiset olivat eilenkin nopeat ja voimakkaat.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Ulkoasun muutos ja vähän jotain treeneistäkin

Koska blogger oli hukannut hetkeksi mun etusivun kuvan, niin päätin sitten sitä hakiessani myös muokata koko blogin värimaailmaa uudelleen. Nyt oli tarvetta kirkkaille väreille tähän syksyn pimeyteen :)

Ollaan ahkerasti treenailtukkin vaikka en ole ehtinyt kirjoittelemaan. Puruissa edelleen samaa, tosin nyt otettiin vähän enemmän hallintaa, koska Wiima alkoi olemaan jo melko hallitsematon :) Jälkivartioineissa Wiima vielä alkaa helposti haukkumaan, varsinkin jos on kovin kiihtyneessä tilassa (siis vielä enemmän mitä yleensä). Ja nyt Wiima on haukkunut hyvin, mutta koska se ei välttämättä ole näin hyvää aina niin silti pyritään siihen täysin hiljaiseen ja patoavaan vartiointiin. Ja mainitsemisen arvoista lienee myös se että viimeksi saatiin pitkästä aikaa täysin puhdas piilolla vartiointi. Wiima on siis tullut piilolle pikkaisen sikaillen, toivottavasti tämä  häiriötön vartiointi on nyt pysyvä ilmiö.

Tottiksessa ollaan hiottu niitä iän ikuisia noutoja rauhallisemmiksi. Viimeksi en ottanut noutoa, vaan tehtiin vähän kevyemmät treenit, lähinnä jäävien ylläpitoa ja sivulle siirtymisiä. Nyt kun ei ole tottiksen suhteen mikään hoppu, kunhan tosiaan ylläpidetään olemassa olevia juttuja. Noutokin on sujunut ihan mallikkaasti ja siedettävästi, niin talven yli voidaan ottaa vähän rennommin. Kiristetään pipoa sitten taas keväällä.

Jälki onkin jäänyt sitten ihan paitsioon, kun ei vaan yksinkertaisesti ehdi valoisaan aikaan tuonne pellolle. Viikonloppuisinkin tuntuu olevan ohjelmoitua tekemistä sen verran ettei vaan ehdi. Pakko kyllä tässä vielä sulan maan aikana on puristaa muutamat jäljet, niin on sitten ainakin hyvä mieli että on edes yritetty viimeiseen asti :)

Noitakin pääsi viimeksi tottistelemaan, tehtiin TOKOn avoimen luokan kaaviota. Ihan kohtalaisesti Noita menee, seuraamisessa oli ihan hyvä viretila, käännöksissä olisi vähän parannettavaa. Luoksetulon pysäytyskin oli ihan kohtalainen, otti vaan muutaman askeleen. Olin varautunut täyteen läpijuoksuun, niin pitää olla tyytyväinen. Se ikuinen murheenkryyni - kaukokäskyt - osoittautuikin taas kovin hankalaksi. Noita kun hyppää sekä istumaliikkeessä että maahanmenossa eteenpäin. Jos teen ihan läheltä niin ei liiku, mutta kauempaa sitten pyrkii eteenpäin noin puolen koiranmittaa. Kaippa tuokin treenaamalla paranis...

maanantai 22. lokakuuta 2012

Puruja

Ja taas on talvikausi alkanut ja purut siirtyneet maneesiin. Wiiman treenien pääpaino oli ylimenovaiheen vahvistaminen ja hiljaisen vartioinnin vahvistaminen. Wiima tekee itse automaatti-irrotuksen siirtyessään vartiointiin, on sen ihan itse keksinyt valitettavasti. Ja nyt siis vahvistetaan sitä että sitä suuta ei avata ennen käskyä tai ainakin näytetään se ylimenovaihe, koska se tuntuu nyt olevan uusien koesääntöjen mukanaan tuomaa että tuomarit sitä painottavat enemmän kuin ennen. Ja jälkivartioinnit hiljaisena on Wiimalle ehdottomasti parempi, koska Wiima patoaa hyvin ja hyökkää nopeasti. Kokeessa tulikin ilmi se että jos alkaa haukkumaan, niin se pätkii ja antaa erittäin huonon vaikutelman. Tästä hiljaisesta vartioinnista ollaan montaa mieltä ja vasrsinkin sen vastustajat ovat sitä mieltä että vain huonoilla ominaisuuksilla varustetut koirat ovat hiljaisia. Mutta eipä ne metrin pässä huonosti haukkuvatkaan kovin vahvoilta mielstäni aina näytä. Ja pääasia on että koira käy nopeasti vahvasti kiinni ja ainakin Wiiman kohdalla se patoaminen on juuri sitä puremaan pääsemisen odottamista. Tai niinpä tietenkin vietin patoamisessa on tapana :) No joo en lähde sen enempää ruotimaan koulutuksellisia näkökohtia, niitä kun on niin paljon kuin kouluttajiakin.

Viikko sitten oli belgianpaimenkoirien IPO rotumestikset Kärkölässä, siellä piipahdin kaverin kanssa sunnuntaina katselemassa suorituksia. Kaikkia suorituksia ei nähty, mutta niistä mitä nähtiin niin jäi mielikuva että varsinkin tottikset ovat kyllä niin viimisen päälle hiottuja ja laadukkaita suorituksia. Tuli siellä sitten shoppailtuakin ja huomasin ostaneeni magneettipallon :) Alunperin olen ollut sitä mieltä etten moista tarvitse, koska palkkaan koirat patukalla liivin taskusta. Mutta koska treenikaverit ovat magneettipallon hyväksi havaineet niin pakkohan se oli sitten ostaa, kun ei mikään mahdottoman kallis ollut. Ostin siis Gappayn magneettipallon ja nuukana ihmisenä jätin ne magneetit ostamatta ja kävin ne hakemassa Clas Ohlsonista 1/3 halvemmalla "aitojen" hintaan verrattuna. Kerran olen ehtinyt tottistella näiden "hömpötysten" kanssa ja piti oikein myöntää että onhan se aika kätevä, eli kyllä sille käyttöä löytyy.

Ollaan me käyty jäljelläkin sitten viime päivityksen, mutta en nyt muista sen tarkempaa erittelyä että miten on mennyt. Sen muistan että ihan tyytyväinen olen ollut ja varsinkin kulmiin, jotka Wiima ajaa nyt tarkemmin.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Pimee jälki

Koska olin päättänyt että tänään on pakko päästä jäljelle, niin sinnehän sitten mentiin. Hieman lisämaustetta toi tuo pimeys, joka kellon edetessä vaan lisääntyi. Hieman ehkä helpotti se että melko lähellä meidän jälkipaikkaa oli katuvalot. Ja jotta nähtäisiin myös näiden runsaiden vesisateiden hyvät puolet, niin sateet ovat pehmittäneet maata sen verran että jäljen askeleet näkyivät hyvin nurmessa.

Wiima pyrki hyvin jäljelle ja mainittakoon että se oikein huusi autossa kun menin hakemaan sitä! Kyllä se vaan kummasti tietää että kun nappaan jälkipaalun mukaani niin pääsee hommiin. Ja tuntuu kivalta, vaikka olenkin prässännyt Wiimaa väärään tunnetilaan jäljellä, niin en ole kuitenkaan tappanut sen pohjimmaista halua jäljelle. Ja vielä välihuomautuksena tähän että osasyy tähän jäljen sujumattomuuteen on saattanut olla siinä että Wiiman hajuaisti ei ole ollut kunnolla palautunut sen nielutulehduksen ja bronkiitin jälkeen. Tämän bongasin kaverin fb- ja blogipäivityksestä, kun hänen koirallaan oli ollut nielutulehdus ja tämän seurauksena hajuaistin menetys. Olivat eläinlääkäristä todenneet että kyllä nämä kurkun alueen jutut vievät hajuaistin väliaikaisesti. Ja sen jo tiesinkin että antibioottikuuri jo itsessään heikentää hajuaistia.

No mutta palataan taas siihen meidän jälkeen. Päästin Wiiman taas aloittamaan vapaasti, paalulla ja kahdella ekalla askeleella oli ruokaa ja sen jälkeen 5-7 askeleen välein ruokaa. Wiima lähti hyvin etenemään enkä joutunut enää niin paljoa jarruttamaan menoa, kun Wiima rauhoitti rytmin itse. Tosin ei se vieläkään mitään hidastellut. Niin ja nyt oli taas selkeästi sik-sak-rytmi, joka on aika hienoa <3 Wiima piti vauhdin aika tasaisena, paitsi silloin kun kehuin reilummin niin vauhti kiihtyi, mutta sitä säätelin liinasta. Ja jotta tämä päivitys olisi pelkää hehkuttamista, niin Wiima ajoi myös kulmat hyvin. Toisessa kulmassa tarkasti kuononmitan verran, mutta korjasi heti eikä lähtenyt etsimään palloa vaan jatkoi työskentelyä. Hetken päästä se pallokin sitten löytyi. Hieno jälki kerrassaan, vaikka realiteetithan on että jälki oli lyhyt (n. puolet kisajäljestä), ajoin läheltä, vahvistin kehumalla ym. mutta olen päättänyt että hehkutan kun siihen on aihetta ja itse olen tyytyväinen.

Olen ottanut tavaksi että Wiima saa loput jälkijauhelihasta autossa jäljen jälkeen.  Noitakin sai toki oman nokareensa vaikka en tällä kertaa ehtinytkään jälkeä sille tekemään. Aloin ihmettelemään että mitä ihmettä Wiima alkaa tökkiä jauheliharasiaa nenällä ja kaatoikin osan auton lattialle. Luulin jo että rasian muovi  oli mennyt lihan päälle ettei Wiima muka saisi jauhelihaa sieltä. Vaihdoin jo lihan toiseen astiaankin ja taas sama juttu, kunnes tajusin että koska Noita oli viereisessä boxissa niin Wiima selkeästi peitti ja yritti piilottaa  omaa jauhelihaansa :D Otin Wiiman pois autosta ja annoin jauhelihan pihalla, niin johan kelpasi ja oikein hotkimalla :) Hassuja noi koiran primitiiviset reaktiot.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Dobermannien rotumestikset ja Wiiman treenit

Eilen yhdistyksemme järjesti Dobermannien suojelumestaruuskokeet Turussa. Melko lailla jännitettiin runsaiden sateiden vuoksi että saadaanko jälkiä tehtyä vai ei. Onneksi kisa-aamuna ei enää satanut, joten jäljet saatiin tehtyä melko märkiin peltoihin. Uuden rotumestarin lisäksi on syytä onnitella treenikavareita tuloksista IPO 1 ja 2-luokassa, ONNEA H&A IPO1 ja M&I IPO2!

Kisapäivän jälkeen menimme vielä treenaamaan puruja. Wiima pääsi taas koppihoitoon eli tehtiin purut sisätiloissa. Eipä juuri kovin paljoa Wiima häirinnyt uusi paikka eikä liukas alusta. Ensimmäisellä kerralla Wiima tosin pääsi rullaamaan maton jalkojensa alle, jonka ikävä maalimies sitten siirsi pois toisella purukerralla. Hyvin Wiima tuotti räkää, kun maalimies härnäsi ja purut olivat nopeat ja vahvat.

Tänään käytiin sitten vielä tottistelemassa. Kyllä sitä on melko kiitollinen että meillä oli mahdollisuus vuokrata halli treenejämme varten, sillä viime päivien erittäin runsaat sateet ovat pitäneet huolen siitä että treenikentälle olisi pitänyt mennä soutuveneellä. No Wiimalla oli vauhti päällä tottiksissa ja alku varsinkin oli melkoista sähläämistä. Seuraaminen oli erittäin innokasta, joka johtikin sitten edistämiseen ja piippaamiseen. Onneksi kuitenkin tilanne tasaantui hetken kuluttua. Noudoissa luonnollisesti kierrokset napsahtivat punaiselle, mutta muutaman toiston ja perusasennon rauhoittamisen jälkeen saatiin pari ihan hyvää noutoa. Loppuun eteenmeno, ensimmäisellä eteenmenolla otin maahanmenon ja siitä nopea palkka. Toisella kerralla tehtiin pelkkä läpijuoksu. Oletin että Wiima olisi jäänyt odottamaan maahan-käskyä ja hidastellut, mutta juoksikin nopeasti palkalle.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Kilpajuoksua auringon kanssa

Näin arki-iltoina on kyllä syksyn tullessa melko haastavaa päästä treenaamaan valoisaan aikaan. Tänäänkin jälki ajoittui siten että ajaessa oli jo hämärää. Oltiin tänään uudella alustalla, jossa oli kaadettua kuivaa heinää. Jälkeä tekiessäni menin askelissa sekaisin useampaan kertaan, tosin sillä ei nyt ole edes merkitystä. Paalulla oli ruokaa ja siitä lähti heti tyhjät askeleet ja tasaisesti ruokaa. Lisäsin nyt vielä toisen kulman, koska toinen suora olisi muuten jäänyt niin lyhyeksi.

Wiima tarjosi tänään hieman vähemmän hallintaa paalulle mentäessä. Koko jäljen ajan jouduin jarruttamaan liinasta ja kokonaisuudessaan Wiima ajoi ihan hyvällä draivilla. Ensimmäisessä kulmassa tarkisti kuonon mitan verran yli ja käänsi pää oikeaan menosuuntaa. Toisella suoralla ajoi hieman rauhattomasti ja oletan sen johtuvat pallon odotuksesta. Tosien suoran loppua kohden Wiima tasoittui ja kulman ajoi tarkemmin kun edellisen. Kolmannen suoran Wiima ajoi ihan kivasti ja pääosin tarkasti, kerran nosti nopeasti päätään ja "otti happea". Jatkoi kuitenkin heti matkaansa ja hetken päästä löytyikin jo pallo. Eiköhän se tästä taas, toivottavasti :)

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Tehokas treeniviikonloppu

Tehokkaan treenaamisen lisäksi oli ohjaajalla tiukka paikka itsetutkiskelun merkeissä. Aloitan avautumisella, jahkaamisella ja turhanpäiväisellä kitinällä, sitten on hyvä lopettaa hyviin treeneihin.

Suurin ahdistukseni tulee lähinnä siitä kun haluaisin kisata Wiiman kanssa, mutta kun ei niin ei. Ongelmana on se että se hemmetin jälki ei vaan ole koekunnossa vaikka kuinka mä haluaisin sen olevan. Ollaan me ajettu ihan hyviä treenijälkiä, mutta kun se ei vaan vielä riitä koetilanteessa. Ja kyllä se treenillä alkaa sujumaan, mutta kun mä en malttais millään odottaa. Potuttaa melkoisesti, kun käsissä on hyvä koira, mutta kädetön ohjaaja on onnistunut mokaamaan. Ärsyttää myös että muut paukuttavat komeita tuloksia ja menevät ohi oikealta ja vasemmalta. Me vaan vielä tehdään koiralle oikeaa tunnetilaa jäljelle, kun minä olen sen mokannut. Ja siis kunnia näille tuloksia tehneille ja olen kyllä vilpittömän onnellinen ystävieni ja treenikvareideni ja muidenkin tuloksista, mut ku mäkin haluuuun! Olenkin käynyt sekä pitkän puhelun että ihan live-keskusteluja koutsin kanssa ja niin se vaan on että en mä voi koiran kustannuksella olla itsekäs ja lähteä pelaamaan upporikasta ja rutiköyhää. Ei auta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. En pidä yhtään näistä henkisen kasvun hetkistä, koska niissä ei voi kun katsoa peiliin kun etsii virheitä :D

No joo eiköhän se tästä. Ja onneksi viikonloppuna saatiin tosiaan hyvät treenit. Koitan tässä tiivistää kaikki asiat mitä on tapahtunut torstain ja tämän päivän välillä. Torstaina siis käytiin tekemässä häiriöjälki ja kokeenomainen sellainen. Koitan (haluta) muistella mitä siellä tapahtui. Paalulla oli ruokaa, sen jälkeen n.100 askelta suoraan ilman palkaa ja kulma siihen päälle, toisella suoralla (n.60-70ask.) hiukan ruokaa ja viimeinen suora n.150 ask. jossa myös ruokaa satunnaisesti. Lopussa oli perinteisesti pallo.

Aloitin ilmoittautumisella, jonka jälkeen vapautin Wiiman ja siitä päästin paalulle. Wiima lähti "ajamaan" jälkeä vauhdilla ja pääkin kävi välillä aika ylhäällä. Häiriönä oli siis "tuomari", joka käveli ihan Wiiman lähellä. No Wiima jolkotteli kulmalle ja juuri kun todettiin että eihän se jäljestä vaan jolkottelee, niin Wiima ajoi kulmasta yli. Sitten kun Wiima huomasi ajaneensa kulmasta yli niin sai hepulin ja vaan juoksi hulluna edestakaisin. Wiima kävi hyppimässä mua vasten ja muita jäljellä mukana olleita vasten. Sitten jossain vaiheessa huomasi ettei tämä johda mihinkään, niin sitten siirtyi tönöttämään mun viereen. Hetki siinä vierähti ja onnkesi Wiima lähti etsimään jälkeä ja löysikin sen, toinen suora meni joten kuten. Toisesta kulmasta taas ajoi yli ja lähti pyörimään, mutta selvitti tiensä viimeiselle suoralle. Nyt oikeastaa Wiima vasta aloitti oikean jäljestämisen ja rauhoittui. Viimeisen puolikkaan tästä viimeisestä suorasta Wiima ajoi hyvin. Tästä koutsin kanssa keskustelin ja hän oli sitä mieltä että tuo juoksentelu oli paineistumista ja sitä kautta mielistelyä. Ja tästä johtuen sain uudet toimintaohjeet tuleviin jälkiin.

No perjantaina kovalla tohinalla sitten kohti purutreenejä ja ennen niitä vielä jälkitreenit ohjeiden mukaan. Nyt jälki jaettiin kolmeen eri osaan ja lisättiin ruokaa. Jäljet ajettiin lyhyellä liinalla ja nyt piti olla tarkkana että Wiima ei lähde hötkyilemään. Alusta oli lyhyttä ruohoa ja aika paljon harhoja. Kokonaisuudessaan jäljet menivät ihan ok, pari kertaa Wiima nosti päätään ja otti happea kun oli olevinaan niin vaikeaa. Wiima kun on kerran epävärma mitä minä siltä jäljellä haluan.

Puruissa sentään meni hyvin. Piilonkierroissa sentään tuli vähän ekstramaustetta, kun 5. piilon lähellä oli tottisesteet ja Wiima sitten iloisesti kiersi nekin siinä samalla :) Sitkeästi ne Wiiman mielestä kuului samaan paketiin ja jouduin menemään ihan piilon kulmalle että se lamppu syttyi siellä päässä - ai siis tämä piilo pelkästään :) Muut osuudet menivätkin sitten niin kuin pitikin. Puruissa vahvistettiin ylimenovaihetta, eli ei tehty irrotuksia lainkaan. Toisella kierroksella Wiima pääsi koppiin, jossa vahvistettiin aggressiota. Hyvinhän sekin puoli sieltä tulee eikä häirinnyt vaikka maalimies häiritsi muoviroskiksen kanssa, Wiima kohdisti kaikki äijään ja puri hihaan hyvin.

Lauantaina sitten ajelin taas treeneihin vajaa 150km päähän, jotta pääsen jäljelle koutsin kanssa ja käytiin me tottistelemassakin. Jäljellä nyt siis ruokaa aika tiheään. Alkuun pitkä suora ja yksi kulma, siitä parinkymmenen metrin suora ja pallo palkaksi loppuun. Wiima päästetään edelleen ns. vapailla paalulle ja siitä sitten kehutaan ja annetaan jatkaa matkaa. Ajoin jäljen lyhyellä liinalla ja sain ohjeeksi jarruttaa liinasta Wiiman vauhtia, ei siis anneta pakotetta vaan jarrutetan tasaisesti. Wiima kun on lisännyt vauhtia hieman koko ajan ja tämä johtuu nyt siitä että se ei tiedä millaista jälkeä minä haluan sen ajavan. Ja fiilis on ollut vähän se että nopeasti vaan tosta haistelen ja jatkan matkaa, kun kuitenkin haluan sen keskittyvän jokaiseen askeleeseen. Ja onhan se koko ajan kuitenkin jäljestänyt, mutta siitä on puuttunut sellainen selkeä päämäärä, jossa koiralla on kristallin kirkkaana ajatuksessa mitä haluan ja se miten siihen päästään. Hankalaa selittää taas näin kirjallisesti. Nyt Wiima lähti etenemään, aluksi tarkisteli askelten sivuille mutta sai sitten tosiaan juonesta kiinni. Kulman jälkeen nosti päätään haukatakseen happea, mutta jatkaa nopeasti ja suhtautuu hyvin mun kehuihin. Niin ja sain siinä jäljenteon ohessa ohjeita että miten kannattaa tallata, olen tehnyt aika pitkällä ja leveällä askeleella niin nyt pitää kiinnittää huomio että teen vähän lyhyempää ja kapeempaa jälkeä.

Tänään tein samanlaisen jäljen kuin eilen, tosin kulman eri suuntaan. Edelleen alussa liikaa omatoimista hallintaa, mutta paalulta Wiima lähtee hyvin jatkamaan. Nyt olin tallannut jäljen ohjeiden mukaisesti ja Wiima sai hyvin rytmistä kiinni. Nyt tarkistuksia tuli selvästi vähemmän mitä eilen. Kulmassa Wiima oli aluksi menossa yli, mutta kun minä pysähdyin ja jarrutin menoa niin alkoi aktiivisesti etsimään jälkeä ja jatkoi hyvin toiselle suoralle. Kulman jälkeen Wiima ajoi mielestäni aavistuksen verran rauhallisemmin, mutta kyllä siellä liinan päässä saa vielä jarrutella.

Missäköhän vaiheessa tämä jälki on taas päässyt tällaiseksi...no ehkä pitää selailla tätä treenipäiväkirjaa taaksepäin jos sieltä löytyisi. Yksi ongelma tietty on se etten osaa lukea koiraa jäljellä, mutta yritän ainakin tässäkin asiassa kehittyä.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Vähän vaikeampi jälki

Tai en mä tiedä oliko se nyt oikeasti nyt vaikeampi, mutta nyt kuitenkin vähän kokeiltiin missä mennään. Aloitussuoralla laitoin ruokaa ainoastaan paalulle ja siitä sitten vajaan sadan askeleen verran tyhjää ja kulma. Kulman jälkeen taas melko pian pallo. Toisella suoralla sitten enemmän ruokaa. Kolmannella suoralla taas vähensin ruokaa, mutta alustan märkyydestä johtuen en pystynyt tekemään sellaista jälkeä kun suunnittelin ja jouduin tekemään loppuun loivan kaarroksen ja siitä sitten kulma vielä jatkoksi. Kulma jälkeen lyhyt suora ja pallo palkaksi. Jäljen loppuosa tosiaan erittäin vetistä, kunnon vesilammikoita.

Wiima lähti jäljelle hyvin heti kun oli syönyt paalulta niin jatkoi matkaa. Vauhti nousi aika kovaksi, mutta nenä pysyi kuitenkin ihan hyvin alhaalla paikoitellen korkeasta alustasta huolimatta. Kulmasta iloisesti ylitse pari metriä, mutta Wiima lähti hyvin etsimään jälkeä uudelleen. Wiima sai varmaan hajun pallosta, koska lähti nenä melko ylhäällä häntä heiluen etenemään. Melko heti sitten se pallo löytyikin ja Wiima oli aika onnellinen :) näin jälkeenpäin tuli mieleen että Wiima on nyt varmaan fixoitunut siihen että ekan kulman jälkeen tulee heti se pallo - tähän täytyy siis tehdä muutos. Pallon jälkeen Wiima jatkoi hyvin ja löysi ruuatkin hyvin. Toisesta kulmasta taas yli ja lähti hakemaan jälkeä, kerran vilkaisi minua, mutta jatkoi onneksi omatoimisesti etsimistä. Löysikin taas jäljen ja lähti ajamaan reippaasti. Lopunkin Wiima ajoi hyvin vesilammikoista ja erikoisesta jäljen muodosta huolimatta, viimeisen kulman ajoi myös paljon paremmin mitä pitkään aikaan. Ei mennyt paljoa yli ja korjasi samantien jatkamalla matkaa. Viimeistä suoraa Wiima ajoi hyvin, kunnes pari metriä ennen sai pallosta hajun koska häntä alkoi taas vispaanaan, nosti nenää ylös ja koitti etsiä palloa katseella. Onneksi kuitenkin alusta oli sen verran korkea että Wiiman oli pakko laittaa nenä maahan ja etsiä se pallo oikeasti :)

Nyt tarttis sitten varmaan alkaa taas muistuttelemaan mitäs niiden esineiden kohdalla kuuluukaan tehdä.

Huomenna on tarkoitus tehdä Wiimalle vielä toinen tällainen "vaikeampi" jälki. Katsotaan kuinka ämmien käy :)

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Tottista ja jälkeä jälleen

Tottiksessa tuntuu nyt olevan virtaa kovasti ja seuraamisen paikka kärsii tästä syystä. Eli Wiimahan siis edistää, onneksi ei kuitenkaan mahdottomasti, mutta kuitenkin liikaa. Sain kuin sainkin sitkeällä ohjaamisella Wiiman oikeaan paikkaan - ainakin hetkeksi :) mutta pääsin ainakin vahvistamaan ja palkkailemaan. Samalla huomasin että kun Wiima edistää, niin itse koitan korjata asentoa kääntämällä vasenta olkapäätä taaksepäin. Ja sehän ei käy päinsä, nyt olenkin koittanut keskittyä omaan asentooni ja korjaan Wiiman asentoa vasta sen jälkeen.

Ja niitä noutojakin tuli treenattua, edelleen vire nousee ja aivan liikaa. Tosin noudot ovat huomattavasti korrektimmat kuin siellä kokeessa. Heittovaihe edelleen rauhaton, mutta kokeilin korjata sitä kukkakepillä ja ei se ainakaan huonommaksi mennyt. Tuo kukkakeppi-juttu sai alkunsa Mia Skogsterin seminaarista, jossa hän neuvoi ohjaamaan seuraamisen paikkaa kukkakepin avulla, tällöin käytössä on "kättä pidempää". Kepistä tehdään koiralle karsina tai oikeastaan karsinan etuseinä ja samalla koira ohjautuu oikeaan seuraamispaikkaan. Kepillä voi tarpeen tulleen naputtaa koiraa rintaan herätykseksi. Eli kepillä ei siis piestä koiraa, vaan ohjataan ja muistutetaan. Ja lisähuomautuksena että olen korjannut Wiiman seuraamista myös tällä kukkakepilla. Mutta takaisin noutoon, eli laitoin kukkakepin Wiiman vasemmalle puolelle ennen kun aloin heittämään. Ensimmäisellä kerralla Wiima pääsi työntämään itsensä vinoon ja korjasin asennon käskyllä. Toisella kertaa pidin kepin lapaluun kohdalla ja hieman viistosti kohti rintaa, nyt myös painoin vähän napakammin. Wiima säilytti asentonsa, mutta ääneli vielä hieman. Odotin kunnes hiljeni ja vahvistin kehumalla. Nouto itsessään ihan ok. Hypyllä ja esteellä samat alkurutiinit ja kyllä se nyt ainakin näytti jo paremmalta. Katsotaan sitten onko treenistä todellista hyötyä, kun sitä on toistettu riittävästi.

Tänään jäljellä tein hieman yli 200 askeleen jäljen. Paalulla ruokaa ja parilla ensimmäisellä askeleella, muuten ruokaa satunnaisesti. Tein kaksi kulmaa, ensimmäisen jälkeen melko pian pallopalkka ja toisen jälkeen pitkä suora ennen palloa. Taas tulimme paalulle vapaasti, tosin edelleen liinan laiton jälkeen Wiima hakee jonkinlaista hallintaa. Annoin kuitenkin mennä edellä ns. omia aikojaan ja kehuin kun pääsi paalulle. Wiima jäljesti ekan suoran ihan hyvin, sivutuuli vaan ajoi pari kertaa jäljen vasemmalle puolelle, mutta kuitenkin Wiima jäljesti. Kulmassa ajoi yli ja annoin mennä, jotta saa itse tehdä ratkaisun. Melko pian huomasi jäljen loppuneen ja lähti kohti kulmaa. Hieman oikaisten Wiima siirtyi toiselle suoralle josta melko pian siis löysikin sen pallon. Meillä on nyt useampi jälki päättynyt tähän ensimmäiseen palloon ja Wiimalla olikin vähän vaikeuksia uskoa että oikeasti haluan sen rauhoittuvan ja irrottavan pallosta :)  No päästiin jatkamaan ja Wiima lähtikin ihan mielellään jäljestämään. Toisella suoralla ei mitään erikoista, mutta taas kulmassa ajoi yli. Ja kuten edellisessäkin palasi jäljelle hieman oikaisten. Tässä kohtaa tein itse pienen mokauksen ja kilautin kulmamerkkini yhteen samalla kun kehuin Wiimaa. Tietenkin vielä lisäksi taskustani näkyi sen edellisen pallon naru ja Wiima jäi tuijottamaan mua palkan toivossa. Keräilin pallon narun taskuuni ja jäin seisomaan hiljaa. Ei me siinä kovin kauaa seisottu, kun Wiima jatkoi jäljestämistä. No minä tietysti kehuin kunnolla, jolloin Wiima kääntyi taas mua kohden inoissaan. Pysäsin välittömästi ja olin taas hiljaa. Aika nopeasti Wiima lähti jatkamaan ja nyt minä sitten pidin suuni kiinni ja kun Wiima sai rytmin päälle niin kehuin hiljaa. Lopun jäljestä Wiima ajoi aika vauhdilla, mutta kuitenkin jäljestäen. Ja pallolle asti päästiin hyvin.

Pitää vielä hehkuttaa yhtä aikaisempaa jälkeä, jossa oli kulmassa ongelmia kun Wiima lähti taas pyörimään ja löysi mun poistumisjäljet (joo kuka typerä poistuu muutaman metrin päästä jäljestä...) niille en kuitenkaan antanut mennää vaan estin liinasta ihan vaan kiinni pitämällä. Wiima kyllä etsi ja pyöri, mutta hetken päästä näin että Wiimalle tuli pieni epätoivo. Wiima huomasi maassa koivun kaarnan palasen, haisteli sitä ja oli menossa maahan ilmaisemaan "muka-esinettä". Wiiman päässä kuitenkin raksutti sen verran ettei mennyt maahan vaan jatkoi etsimistä ja löysikin sitten heti jäljen. Ja muutaman metrin päässä olikin sitten jo pallo. Olen kyllä tyytyväinen Wiiman lisääntyneeseen omatoimisuuteen ja itsetuntoon, myös motivaatio jälkeä kohtaan vaikuttaisi pikku hiljaa paranevan.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Harhajälki

Jälleen motivaatiojälkeä Wiimalle. Alustana jo pitkähköksi päässyt nurmi, jossa näkyi vielä meidän edelliset jäljet jotka on tuolla paikassa tehty vajaa viikko sitten. Tila on sen verran pieni että väkisinkin tulee päällekkäisyyksiä tai vierekkäisyyksiä. Tein sitten ihan tarkoituksella jäljen jossa oli harhoja. Aluksi jälki ylitti auton jäljet ja hetken päästä näkyi Wiiman vanha jälki kulkemassa samansuuntaisesti ja oikealle kääntyvä kulma, tästä siis mentiin vielä eteenpäin. Lopussa näkyi Noidalle tekemäni vanha jälki vasemmalla sivussa. Jatkoin samansuuntaisesti pienen matkaa ja tein kulman, koska en halunnut enää leikata toista harhajälkeä.

Nyt siis meidän jäljelle lähtö on hyvin vapaamuotoista - ei hallintaa, ei käskyä - ainoastaan kehuja. Laitoin liinan muutaman metrin ennen paalua ja sanoin että mennään jäljelle. Wiima oli jo vetänyt jälkeä kohti autolta ja liinan laiton jälkeen se ei ainakaan helpottanut. Wiima alkoi myös heti haistella askelmia jo ennen paalua, paalulla pysähtyi syömään nappulat ja jatkoi. Tässä kohtaa siis vaan kehuin ja innostin, Wiima olikin ihan tohkeissaan ja heilutteli häntää mun kehuille. Nenä pysyy yllättävän matalalla korkeasta alustasta ja viretilasta huolimatta. Alun autonjäljet eivät siis vaikuttaneet jäljestykseen eikä se Wiiman edellinen jälki, vaikka siinä se ylityskohta olikin. Päästiin hyvin ja reippaasti kulmalle saakka, jossa se Noidan vanha jälki kyllä hieman häiritsi. Wiima lähti ensin kääntymään kulmaan, mutta sitten pyöri ja kävi siinä harhalla toteamassa ettei tämä ole se missä pitäisi olla. Wiima pyrki takaisin omalle jäljelle ja tästä tietenkin vahvistin, kuitenkin taas Wiimalta loppui usko ja pyörähti takaisin ja kävi mun takana tsekkaamassa hajut omasta jäljestä. Wiima haisteli vielä kulmaa ja kävi vanhalla jäljellä, jonka jälkeen pysähtyi mun viereen hetkeksi seisomaan ja ihmettelemään. Selvästi kuulin miten sen päässä raksutti että miten nyt ratkeaa kahden hajun ongelmasta ja selvästi Wiima oli hieman epävärma miten pitää toimia. Ja mainittakoon että se vanha jälki meni siis noin metrin päästä meidän jäljestä. Onneksi Wiima ei seisoskellut kauaa (toki mä jo siinäkin ajassa ehdein ajatella jo vaikka mitä :) ) vaan teki hienosti itsenäisesti ratkaisun ja ihan oikean! Wiima siis lähti jatkamaan omaa jälkeä eteenpäin ja kehuin sen maasta taivaaseen. Kehuminen näkyi hieman jäljestyksessä vetämisenä ja nenän nousemisena, tuntui kuin Wiimakin olisi ollut itseensä supertyytyväinen. Ja vielä kaiken kruunasi kun oikean ratkaisun jälkeen aika nopeasti löytyi loppupalkkana ollut pallo.

Hyvin onnistuneet harhajälkitreenit. Ja näitähän meidän just pitää harjoitella paljon.

tiistai 28. elokuuta 2012

Palauttelua

Ja kokeen jälkeen luonnollisesti ollaan palauteltu ja pistetty Wiimaa ruotuun :) Puruja ei olla vielä päästy tekemään kokeen jälkeen, mutta tulevana viikonloppuna päästään treenaamaan.

Jäljellä tuo tunnetilaongelma on näkynyt kovasti ja nyt tehdään vaan kiva-kiva jälkiä että saadaan taas Wiima jäljestämään hyvällä motivaatiolla. Viimeksi saatiin jo tehtyä sellainen jälki että Wiimallakin oli taas hauskaa (samoin ohjaajalla). Harmittaa sitten erittäin paljon että olen saanut sössittyä Wiiman tunnetilat päin honkia jäljellä. No onneksi maidän koutsi vielä jalksaa valaa uskoa minuun etten heitä rukkasia naulaan. Ja kyllä itsekin uskon että me saadaan se jälki vielä kuntoon.

Tottiksessa ollaankin sitten otettu kurinpalautusta ja haettu korrketiutta - yllätys - niihin noutoihin. Seuraaminen meni taas treeneissä hyvin ja vaikka saatiin häiriötäkin niin Wiima seurasi silti. Jatkossa vaan tarvitsee tehdä tottista niin että kentällä on piilo ja vaikka vielä maalimies sinne piiloon, niin silti on vaan seurattava, jos käsky niin käy. Noudoissa vaadein pakoteella Wiimaa odottamaan rauhassa heiton ajan ja irrotuksesta palkkasin patukalla. Selvästi parempi jo vaikka vielä saadaan toistoja tehdä. Eteenmenossa ollaan otettu pelkkää läpijuoksua, ensimmäisellä kerralla jäi odottamaan maahanmenoa ja jouduin antamaan lisäkäskyn eteen. Seuraavat ovatkin menneet ilman ennakointia.

Ai niin tein Wiimalle palauttavaa tottista jo heti kisojen jälkeen, pientä seuraamista ja istumaan jäämistä. Oli hieman kanavoitavaa, kun piti patukkaa aika kauan suussa vielä autossakin :)

Ja jotta ei pistetä kaikkea koiran piikkiin niin mun täytyy kyllä nyt vielä enemmän treenata sitä noutokapulan heittoa. Ja varsinkin kun nyt on kokeissa uusien sääntöjen mukaan ne kapealaippaiset kapulat niin eihän niitä pysty hyvin edes heittämään...pakko siis ostaa itselle sellainen ja naapureiden iloksi viskoa sitä tuossa pihassa.

Kokeilua

Käväistiin Wiiman kanssa IPO kokeessa toteamassa ettei olisi pitänyt mennä :D Kaikki osa-alueet menivät erittäin huonosti, jälki väärässä tunnetilassa ja tottis sekä purut puutteellisessa hallinnassa. Jäljelle mentäessä Wiima oli liian "tyhjässä" tilassa, enmmänkin sunnuntaikävelyllä kun menossa jäljestämään. Odotusaika ei ollut niinkään pitkä, mutta matka jäljelle sen sijaan oli. Ennen jäljelle menoa otin esineilmaisun aivan kuten treeneissäkin, Wiima ilmaisi sen kyllä mutta ei lähtenyt etsimään esinettä kuten yleensä. Paalulle mentäessä Wiima tuli hallinnassa jolkotellen lähetyspisteeseen. Paalulla otti kuitenkin nopeasti kontaktin ja lähti hyvin jäljestämään. Wiima jäljesti hyvin ja rauhallisesti (myös tuomarin mielestä) ensimmäiset 20 metriä, josta harhautui eläimen? jäljelle ja kun huomasi olevansa harhalla ei edes lähtenyt etismään jälkeä vaan alkoi syömään ruohoa. Tässä vaiheessa jo tiesin ettei jäljestä tule mitään ja annoin uuden käskyn, jolla Wiima palasi takaisinpäin ja lähti jäljestämään uudelleen. Kehuin Wiimaa tässä kohtaa, mutta Wiima harhautui jälleen samasta kohtaa ja alkoi pyörimään, tämän jälkeen en enää päästänyt jatkamaan vaan annoin pakotteen. Tässä vaiheessa tuomari ihan aiheesta keskeytti suorituksen. Saatiin kuitenkin vielä lupa jatkaa ensimmäiselle esineelle. Kun lähetin Wiiman uudelleen jäljestämään, niin eikös se sujunutkin ihan hyvin ja rauhallisesti. Esineen Wiima merkkasi pysähtymällä ja alkoi heiluttamaan häntää ja meni maahan. Vapautin Wiiman siitä ja lähdettiin kohti autoa erittäin pettyneenä ja harmistuneena.

Päätin kuitenkin jatkaa lähinnä kokemuksen hakemisen vuoksi, kun en ole ennen IPO kisoissa koiraa ohjannut.

Tottiksessa aloitettiin paikalla makuulla, siinä ei mitään se meni kuten pitikin. Mutta paikalla makuun jälkeen Wiima huomasi ohjaajien piiloksi laitetun suojelupiilon ja tuijotteli sitä. Wiima lähti tästä kuitenkin vielä seuraamaan hyvin lähtöpisteeseen ja vahvistelin tästä kehumalla. Seuraamiskaavion aloitus oli hyvä ja Wiima seurasi mielestäni vietikkäästi ja korrektisti...aina ensimmäiseen laukaukseen asti, jonka jälkeen Wiima vaihtoi moodia suojeluseuraamiseen ja tuijotteli piiloa. Tämän jälkeen siis seuraaminen oli erittäin luokatonta ja käännökset löysiä ja ohjaajaa vitutti. Istumaan jäädessä seuraaminen oli jo parempaa, mutta annoin liian voimakkaan käskyn ja Wiima meni maahan. Maahanmeno ja luoksetulo ok. Noudot katastrofit, Wiima palkkasi itseään ja kaikissa noudoissa heittovaiheessa Wiima piippasi ja sättäsi. Ja kaikissa irrotuksissa alkoi taistelemaan. Sekä hypyssä että a-esteellä kiersi mennessä, koska mun heitot menevät aina vasemmalle ja Wiima sättäsi vasemmalle niin tästä sitten johtui kiertämiset. Takaisin tuli esteen kautta ja luovutusasennot olivat suorat. Mutta ne irrotukset...*mur* ja vielä kun siirsin kapulaa sivulle tasamaanoudon jälkeen Wiima kävi kapulassa kiinni. Raivostuttavaa kerrassaan! Mutta sitten se eteenmeno, joka on treeneissä mennyt vähän vinoon ja viimeisessä maahanmenoharjoituksessa tarvitsi toisen käskyn. Nyt Wiima lukitsi heti mun merkistä eteenmenon ja siinä vaiheessa tiesin että nyt lähtee. Seuraaminen hyvää, käskystä lähti nopeasti eteen ja käskystä putosi maahan - aivan LOISTAVA suoritus. Kokonaisuudessaa jäi kuitekin paskanmaku suuhun, mutta onneksi oli näitä valopilkkujakin.

Puruissa sitten vallattomuus jatkui. Piilonkierto hyvä ja vartioinnissa tuttuun tapaan tökkäsi maalimiestä, mutta lähti vartioimaan kuitenkin. Piilolta kutsuun tarvitsi lisäkäskyn - Wiima kyllä lähti heti maalimieheltä, mutta jäi mun eteen "sivulle". Seurauttaminen pakopaikalle meni hyvin ja Wiima odotti pakopaikalla hyvin. Paossa sitten tuli vähän tömäriä ja Wiima meni linkkuun maalimiehen eteen (tuttuun tapaansa) onneksi maalimies pysyi pystyssä eikä kaatunut koiran päälle. Irrotus hyvä ja vartiointi hiljainen. Uudelleen hyökkäys hyvä, tuomarin mielestä kuormittui kuljetuksessa, irrtotukseen tarvitsi kaksi käskyä. Jälkivartiointi huono, kun alkoi haukkumaan ja Wiiman haukku pätkii kun hänen tosiaan pitäisi olla hiljainen. Seurauttaminen pitkään liikkeeseen ok. Pitkässä liikkeessä hiljensi (onneksi) ennen maalimiestä ja siltikin tuli vähän syliin ja irtosi hihasta. Wiima hyökkäsi hyvin takaisin ja taas tuomarin mielestä kuirmittui kuljetuksessa. Irrotus ihan ok, jälkivartiointi erittäin paska eli haukkui taas - ja kun haukku on luokkaa hau....hau,hau.......hau.......niin eipä siitä kovin hyvää arvostelua voi antaa. Tuosta kuormittumisesta olen tuomarin kanssa eri mieltä ja samoin siitä että jouduin antamaan lisäkäskyt koiran itsevarmuuden puutteen vuoksi. Mun mielestä ja yleisössä olleen treenikaverinkin mielestä ne olivat lähinnä kurittomuutta. Mutta se oli tällä kertaa tuomarin näkemys ja ei siinä mitään.

Nythän sitten tiedetään mitä treenataan. Seuraaviin kokeisiin on ilmoittautumiset vetämässä, mutta varasijoilla ollaan. Katsotaan saadaanko se IPO 1 tänä vuonna tehtyä.

maanantai 13. elokuuta 2012

Treeniviikonloppu

Samalla kun lähdettiin tutustumaan uuteen elämäntapaamme, asuntovainuiluun, yhdistimme siihen myös koiratreenit. Hienosti menni reissu koko perheeltä ja myös miesväki jaksoi hienosi äiskän koirajuttuja. Päästiin siis puruihin sekä perjantaina että lauantaina. Treenattiin varmuutta koeliikkeisiin. Piilonkiertoon tehtiin lisämausteeksi sellainen juttu että mä lähetä Wiiman 5. piilolle ja menekin itse jo valmiiksi 6. piilolle ja kun Wiima aloittaa haukkumisen niin vahvistan kehumalla. Ideana tässä siis se kun Wiima on vähän häiriintynyt mun tulosta piilolle niin totuteaan se siihen että mun sijainnilla ei ole väliä. Hallinta ei edelleenkään ole mitään huippua, mutta riittävää.

Lauantaina otettiin myös tottista, siitä jäikin sitten hampaankoloon aika paljon. Toin itse noutokapulan kentälle samaan aikaan Wiiman kanssa. Tai siis jätin Wiiman kentän reunalle kun vein kapulan kentälle. Ja sehän on sitten selvä että Wiiman pitää tuijotella sitä kapulaa joka hemmetin käänteessä, niin että käännöksissä katoaa kontakti ja seuraaminen on löysää. Suorilla Wiima sitten kyllä skarppasi ja mitä kauemaksi mentiin kapulasta niin paremmin meni...Pakotteet kun menivät myös ihan harakoille tällä kertaa juurikin noutokapulan kohdalla. No mutta noudot sentään meni hyvin, A-estettä ei kentällä ollut, mutta tasamaa ja hyppy ihan kivat. Kapulasta kiinni pitäminenkin oli rauhallista, irrotuksessa pientä viivettä mutta ei kuitenkaan mennyt taisteluksi. Jäävissä ensimmäinen istuminen jäi tekemättä ja tämäkin oli aika tavatonta Wiimalta, toisella kertaa oli hissittänyt viimeiset 10cm. Maahanmeno hyvä, luoksetulossa eteen tuleminen jäi kauaksi ja korjasin sen. Eteenmenossa Wiima lähti vinoon vasemmalle (oli tietenkin ensin kytännyt noutokapulaa kun koitan näytää suuntaa *huoh*) ja Wiima tietenkin jäi pyörimään ja etsimään palkkaa. Toisella kertaa lähti suoraan. Ärsyttäävää, kun kaikki menee metsään ja oma fiilis kun laskee treenin aikana niin harmittaa pitkään. No ei kai siinä muu auta kun treeniä lisää ja ohjeena sain että painetta koiraan lisää.

Tänään sitten vielä jälki parilla kulmalla ja neljällä esineellä, lopussa pallo. Jälki lähti ihan hyvin, tosin Wiimalla taas vauhti päällä. Mutta kunhan mun ei tarvitse juoksemaa ruveta niin intoilkoon. Esineet ilmaisi hyvin, annoin vielä vahvistukseksi maahan-käskyn kun viimeksi Wiima irroitteli esineellä ottamalla sen suuhun. Jäljellä oli paljon harhajälkiä ja ihan tahallani tein yhdenkulman parin harhan päälle. Hyvin Wiim apoimi sieltä oman jäljen, tosin tsekkasi harhat mutta omatoimisesti vaihtoi heti omalle. Jäljen alusta oli aika korkeaa mutta Wiima ei alkanut nokkimaan vaan veti matalalla nenällä. Olen siis tyytyväinen :)

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Vaihteeksi Noidankin treenejä

Vaikka tarkoituksena on pitää tämä blogi lähinnä Wiiman treenipäiväkirjana, niin voishan sitä välillä kertoa Noidankin kuulumisista.

Vaikka Noita ei varsinaisesti enää treenaa säännöllisesti, niin touhuan sen kanssa tuossa meidän pihalla/metsässä vähän väliä jotain pikku juttuja. Mutta koska tänään ilmoitin Noidan TOKO kokeeseen (toivottavasti mahdutaan mukaan) niin tehtiinpä sitten oikein tekniikkatreenejä. Ja avoimen luokan kokeeseen siis ollaan menossa.

Seuraamisen annan olla sitä mitä se on, edistää ja on väljää mutta tunnetila on hyvä. Kaukokäskyissä on se tuttu ongelma eli eteenpäin liikkuminen. Nyt tosin Noita ei liikkunut kovin paljoa, arvioisin että 20-30cm. Kun otin vähän lähempää, niin ei liiku enää ollenkaan. Pari toistoa siis läheltä ja vahvistin kehuilla oikeaa suoritusta ja palkkasin lopuksi patukalla. Pienen riekkumisen jälkeen otin vielä täydeltä matkalta ja Noita pysyi ainakin melkein päikoillaan, eli siis liikkunut kuin maksimissaan 10cm. Jos olisin himopilkunviilaaja ja tavoitteeni olisivat muutakin kuin pelkkä hauskuus niin en olisi tuohon tyytyväinen, mutta näissä olosuhteissa tyydyn tällaiseen suoritukseen.

Toisena treenin kohteena luoksetulon pysäytys. Siinäkin meillä se perinteinen ongelma eli pysäytyskäskyn jälkeinen liikkuminen tai Noita oikeastaa "hipsuttaa" ihan vähän vaan eteenpäin :) Aluksi otin sekä käsimerkin että käskyn ja luonnollisesti ekalla kertaa hipsutusta tuli varmaan koiranmitan verran. Tästä ei luonnollisestikaan tullut palkkaa vaan palautin Noidan aloituspisteeseen. Toisella yrityksellä edelleen käsimerkki ja käsky, nyt pysähtyminen jo nopeampi, tästä kutsuin vielä luokse ja kehuin. Seuraavaksi, kun tajusin että muuten oikeesti tuplakäskytys ei taidakkaan olla sallittua, otin pelkällä käsimerkillä pysäytyksen. Sehän menikin sitten lähes läpijuoksuksi, jota en luonnollisestikaan hyväksynyt. Vielä siis yksi yritys ja nyt suullisella käskyllä. Nyt Noita pysähtyi ihan kivasti, toki otti etutassuilla askeleet, mutta selkeästi paras tähän mennessä. Palkaasin patukalla ja Noita sai painaa hulluna pitkin pihaa.

Ennen koetta lienee syytä vielä kerrata säännöt ettei tule turhia mokia sen vuoksi. Sattuneesta syystä olen nyt vaan iskoistanut näitä pk-sääntöjä päähäni, niin ovat päässeet toko-säännöt unohtumaan.

maanantai 6. elokuuta 2012

"kenraaliharjoitukset"

Käytiin eilen tekemässä Wiiman kanssa ns. kenraaliharjoitukset koetta varten. Kenttä ja maalimies olivat samat jotka meillä ovat tulevaisuudessa koetilanteessa. Wiima ei ole kyseisellä kentällä koskaan aiemmin treenannut eikä tavannut tätä maalimiestä. Paikalla oli myös vieraita ihmisiä treenamassa omia koiriaan ja olivat myös yleisönä.

Wiiman kanssa otettiin piilonkierto, vartiointi, pako ja hyppy. Ennen piilonkiertoa kävin 6. piilolla, jossa maalimies "avasi" koiran ja siitä siirryttiin sitten 5. piilolle. Lähetin melko läheltä kiertämään ja Wiima kiersi piilon hyvin. Kuutospiilolla vartiointi oli mielestäni hyvä, ensin tosin oli vähän sikaillut ja tökännyt hihaa. Maalimies palkkasi hyvästä haukusta. Pakoon siirryttäessä Wiiman seuraaminen ei ollut ihan parasta, mutta pitää kontaktin maalimieheen mikä ei missään nimessä ole virhe. Itse vaan kämmäsin taas koiran maahanmenopaikan suhteen. Jotenkaan en vaan hahmota miten pitkälle se koira siihen pitää tuoda. Ensimmäisellä kerralla jätinkin Wiiman ihan liian taakse ja kun Wiimalla on vielä tapana kiertää hassusti melkein maalimiehen eteen niin asetelma oli sen verran huono että Wiima putosi hihasta. En tarkkaan nähnyt mitä siinä kävi mutta mielestäni Wiima lähti kohdistamaan väärään kohtaan ja hihaan tullessaan oli huonossa asennossa. Wiima tuli kyllä salamana uudelleen hihaan kiinni ja maalimies vahvisti otetta ja antoi hihan. Otettiin sitten luonnollisesti toinen kerta ja nyt maalimies sitten ohjeisti mihin kohtaan Wiiman jätän. Ja kas kummaa nyt koiralla oli parempi linja maalimieheen nähden ja ampui hyvin kiinni. Tästä sitten kuljetus ja irrotus ja vartiointi, näissä ei sitten mitään huomautettavaa. Lopuksi sitten hyppy, jonka maalimies otti hienosti kiinni ja Wiima sai onnellisena hihansa.

Vaikka itse mokasinkin sen ensimmäisen pakotreenin niin silti olen itsestäni ylpeä etten sen enempää sähläillyt. Vaikka aluksi jännitinkin uutta tilannetta ja yleisöä, niin suorituksen aikana pystyin sulkemaan ne pois ja keskityin suoritukseen. On siitä aikaisemmasta kisakokemuksesta sentään jotain hyötyä tähänkin lajiin :) Wiimaan olen myös tyytyväinen, että teki vieraissa olosuhteissa hemetin hyvä suorituksen ja vielä enemmän siihen ettei se paineistu minun jännittämisestäni vaan suorittaa siitä huolimatta.


Ennen tätä treeniä ollaan otettu kyllä ABC-osa-alueita, joihin sisältyy mm. jälkiesinehepuli, jolloin se esine tietysti otetaan suuhun ja hypitään., noutokapulakiihkoa huonolla irroituksella, eteenmeno nopealla pysähdyksellä mutta ilman maahanmenoa (toisella käskyllä sitten jo meni), huonoja noutokapulan luovutusasentoja, suojelutreenejä sikaillen huonolla hallinnalla...eli perussettiä :D

keskiviikko 1. elokuuta 2012

jee, jälki

Eilen oli Wiimalla fiilikset jäljellä ja vauhtia riitti. Pari kertaa jouduin liinasta huomauttamaan että otappas rauhassa. En tiedä mistä moinen intoilu, kun ollaan me käyty kaikkien osa-alueiden treeneissä tässä koko ajan (blogi on vaan ollut vähän hiljainen).

Jäljellä oli 6 kulmaa ja vähän pidempiä tyhjiä pätkiä, lisäksi pari esinettä. Vauhdista huolimatta jälki oli mielestäni ihan kelvollinen. Wiima tikkasi kuitenkin hyvin askeleille ja kulmissakin imutti kohtalaisen hyvin. Esineillä annoin vahvistukseksi maahan-käskyt ja palkaksi ruokaa. Jäljellä oli myös pallo ja vaikka jälki oli vauhdikas, niin silti pallon jälkeen Wiima pystyi vielä keskittymään itse asiaan.

Tein myös havainnon että vaikka hyttysiä oli pirusti ja nekin harmittivat, niin hirvikärpäset eivät vielä ole lähteneet liikenteeseen.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Viikonloppu täynnä koirajuttuja

Lauantaina oltiin Wiiman kanssa purutreeneissä ekan kerran sairausloman jälkeen. Vähän oli meno vallatonta, mutta hienosti treenit kuitenkin meni. Aloitettiin vietinvaihdoilla, joissa ei moittimista. Sitten piilonkierrot niin että 5. piilolla oli ensin avustaja palkan kanssa. Toisella kertaa avustaja oli menevinään piilolle, mutta menikin siten puskiin piiloon ja Wiiman oli tarkoitus kiertää piilo, mutta bongasi apparin hajun sieltä puskasta ja ryntäsi sinne. No menin sitten ihan piilon kulmalle lähettämään jolloin kierto onnistui, yllättäen 6. piilolle ei ollut ongelmia mennä. Haukku irotsi hyvin ja maalimies palkkasi haukusta.


Toisella kierroksella piilonkierrot ja nyt Wiima olikin jo vähän paremmin kartalla. Jälleen palkkaus haukusta. Loppuun otettiin vielä kaksi hyppyä lyhyeltä matkalta. Tehtin tarkoituksella kevyet treenit sekä fyysisesti että henkisesti.


Kyllä Wiima vielä melko helposti hengästyy ja ei ole mikään ihmekään kun reilun kuukauden on koira ollut levossa. Mutta hengästyminen ei ole ollenkaan sitä luokkaa mitä se oli kun Wiima alkoi oireilla ja nyt palautuminenkin oli huomattavasti nopeampaa. Kunnonkohotustreenejä siis luonnollisesti tehdään tässä treenien ohessa. 


Tänään sitten puolestani olin Mia Skogsterin tottisseminaarissa kuuntelemassa ja opiskelemassa. Seminaari oli (jälleen kerran) erittäin hyvä ja antoisa. Joka kerta Mialla on antaa jotain uutta ajateltavaa sekä kokeilemisen arvoista ja vanhoja tuttujakin juttuja tuli taas kerrattua. Sen kuummempaa raporttia en lähde kirjotamaan, mutta pääasiat olivat suuripiirtein niin että koiralla pitää olla oikea tunnetila, halu tehdä ja palkkaus pitää olla koiralle oikea. Koiran tulee työskennellä halukkaasti ohjaajan kanssa, josta se saa palkaksi sitten lelulla leikkimisen/taistelun tai ruuan. Äärimmäisen yksinkertaista -heh- Ajattelemisen arvoista oli myös se että joskus pitää tehdä kompromisseja ja miettiä missä kohtaa hyväksyy ns. pienen virheen kun toisaalta liialla toistolla ja hinkkaamisella voi tappaa koiran vireen. Ja kysymys on siis koesuorituksesta.


Otin lopuksi Wiiman kanssa tottikset, pientä seuraamista, jäävät ja eteenmenon. Seuraamisessa keuli melkoisesti ja edisti, mutta ei painanut. Jäävät hyvät, luoksetulo hyvä. Eteenmenon otin takoituksella lyhyeltä matkalta ja hetsaamalla. Katsekontaktin kautta päästin menemään. Ihan OK tottis, nyt sitten aletaan viilaamaan pilkkua ja muistutetaan missä se seuraamisen oikea paikka on. Ja oletettavasti joudumme hiomaan noutoja jonkin verran.


Seminaarissa oli paikalla myös yksi Wiiman pennuista. Hän oli kyllä niin hyvin kasvatettu että oikein hävettää tuon Wiiman kanssa :D Erinomaisen hyvältä näytti myös parivaljakon tottikset ja leikkiminen!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Jälkikokeilu

Päästiin eilen pitkästä aikaa Wiiman kanssa treenaamaan jälkeä. Askeleita en laskenut, kulmia oli kolme. Paalulla ruokaa ja parilla ensimäisellä askeleella, sen jälkeen satunnaisesti 1-3 askeleella peräkkäin. Päätin että tämä on sellainen kokeilujälki enkä sen enempää viilaile pilkkua, vaan katson millainen on Wiiman tunnetila kun pitkästä aikaa jäljestellään. Kun otin Wiiman pois autosta se säntäili melkoisesti ja selvästi tiesi että jotain ollaan menosaa tekemään. Kun sanoin että mennään jäljelle, niin Wiima lähti heti hakemaan hallintaa, jolla ollaan menty jälkipaalulle. Selvästi siis halusi päästä tekemään jotain :)

Paalulle lähetys kontaktin kautta ja lähtö sujui hallitusti, mielestäni Wiima jäljseti koko jäljen erittäin hyvin ja hyvässä keskittyneessä ja innokkaassa tunnetilassa. Ensimmäisillä tyhjillä vauhti hieman kasvoi, mutta rytmi säilyi kuitenkin. Kulmissa tulikin suurin yllätys, kun Wiima suoritti ne erittäin hienosti. Ennen kulmaa otin liinaa enemmän tuntumalle valmiina estämään mahdollinen ylimeno. Tällä kertaa ei ollut tarvetta puuttua edes niihin kulmiin.

Olen kyllä supertyytyväinen Wiiman jäljestykseen, vaikka se oli innoissaan niin se innostus oli suunnaattu juuri oikein eli haluun jäljestää ja siitä sai palkaksi lopussa sekä ruuan että pallon.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Jälkitarkastuksessa kaikki hyvin

Eilen käytiin Wiiman kanssa jälkitarkastuksessa sairastetun keuhkoputkentulehduksen vuoksi ja kaikki oli mallillaan.Eli saatiin lupa palata normaaliin elämään ja treenaamiseen. Luonnollisesti nyt tauon jälkeen tutkaillaan mikä on Wiiman yleiskunto ja tehdään nousujohteinen suunnitelma syksyä kohden. Onneksi Wiima ei ollut kuitenkaan missään häkkilevossa vaan on ollut vapaana tuossa pihalla, niin ei ihan pohjamudistä lähdetä. Oli kyllä helpottavaa kuulla eläinlääkäriltä hyvät uutiset!

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Varovaista tottistelua

Kävin Wiiman kanssa varovaisesti tottistelemassa eilen. Otin muutaman askeleen seuraamispätkää pari kertaa sekä jäävät nopealla palkalla. Seuraaminen meni odotettua paremmin, Wiima ei painanut juuri ollenkaan, mutta edisti aluksi hieman. En puuttunut mihinkään, koska alun edistäminen johtui liiasta innostumisesta. Jäävät olivat hyvät, jopa seisominen onnistui vaikka sitä ei olla otettu sitten viime talven. Palkkasin siis jäävissä heti kun Wiima suoritti liikkeen. Palkkaa en juuri heitellyt vaan otin Wiiman nopeasti vierelle. Ihan kivalta tämä minitottis vaikutti. Wiiman vointikin vaikuttaa ihan normaalilta, mutta eipä sitä uskalla paljoa hehkuttaa ennen kuin jälkitarkastus on tehty ja ollaan saatu sieltä tuomio :)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Hiljaiseloa

Kun on huono tuuri, niin sitten on huono tuuri. Wiimalla todettiin keuhkoputkentulehdus ja nyt siis sairauslomaa ja antobiottikuuri päällä. Koko kesäkuu ollaan nyt sitten rauhassa, kevyttä jälkeä saatiin lupa tehdä mutta sitäkään ei olla tehty kuin kerran. Se jälki meni oikein kivasti, varsinkin kun ottaa huomioon että Wiimalla oli 10 päivän tauko ennen jälkeä ja ollaan oltu siis muutenkin levossa. Jälki alkoi vauhdikkaasti ja Wiima rynni jonkin verran, mutta upeasti Wiima kasasi tilanteen ja rauhoittui jäljestämään. En edes ajatellut antaa mitään pakotteita tms. kun oli tarkoitus vaan purkaa Wiiman energiaa aivojumpalla. Mutta eipä siinä mitään erikoista puuttumista tarvittukaan, jos pilkkua viilataan niin kulmat olisi voineet olla tarkemmat. Mutta kun ei viilata :)

Meidän piti mennä Wiiman kanssa suorittamaan IPO1-koe pari viikkoa sitten, mutta sekin nyt sitten jäi välistä tämän taudin takia. Harmittaa, mutta tuleehan niitä kokeita kunhan vaan saan koiran kuntoon. Jälkitarkastuksen jälkeen sitten nähdään ja kuullaan mikä on tilanne ja koska voidaan aloittaa peruskunnon palauttaminen.

Alkaa muuten olemaan kotona aika levotonta :)

tiistai 22. toukokuuta 2012

Ampumista

Vihdoin saatiin aikaiseksi kokeilla ampumista tottiksen yhteydessä. Wiima on kyllä kuullut ampumista sekä autossa ollessaan että kentällä kun ollaan vaan hengaltu/lekitty. Mutta seuraamisessa ja paikallamakuussa ei olla koskaan ennen ammuttu. Wiima oli ensin seuraamassa ja terävänä koirana reagoi ensimmäiseen laukaukseen pään kääntämisellä. Ei kuitenkaan pelästynyt vaan oli lähinnä ihmeissään että mitä hemmettiä. Toiseen laukaukseen ei enää reagoinut. Jatkoin seurauttamista pienen matkaa ja palkkasin. Otettiin vielä kerran uusiksi ja nyt en ainakaan huomannut että Wiima olisi kummallakaan kerralla reagoinut yhtään, jatkoin seuraamiskaaviota nopeuden muutoksiin ja palkkasin. Sitten vielä jäävät liikkeet, joissa ei ole mitään moitittavaa. Seuraavaksi siirryttiin paikalla makuuseen, kun treenikaverin koira siirtyi tottistelemaan. Ekassa laukauksessa Wiima käänsi päätään ampujaa kohti, mutta muuten oli rauhallinen. Toisessa oli ok, samoin uudelleen tehdyt laukaukset. Loppuun otin eteenmenon riekutuksella, kontaktista päästin menemään. Wiima meni nopeasti ja suorassa linjassa eteen josta löysi pallon. Ihan kiva perustottistreeni.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Leiri

Viikonloppuna oltiin taasen leirillä. Wiiman kanssa tehtiin c-osan kisaliikkeitä. Ihan hyvin se jo sujuu, välillä tulee pieniä lapsuksia sekä koiralle että ohjaajalle. Kuitenkin kokonaisuus on ihan kivasti hallussa. Hallinta ei ole vielä sellaista mitä haluan sen olevan, mutta tällä hetkellä se kyllä riittää ykkösen kokeeseen. Leirillä Wiima päätti että hänen jälkivartiointinsa ei ole enää hiljainen vaan haukkuva :) Alusta asti Wiima on rakennettu hiljaiseksi, mutta nyt hän sitten keksi aloittaa haukun. Eikä siinä sinällään mitään, hyvin aloitti haukun ja se oli tasaista eikä ollut edes törkeä. Siitä huolimatta Wiimalle tehdään edelleen hiljainen vartiointi, koska patoaa vartioinnissa hyvin ja iskee nopeasti kiinni. Haukkuvana saattaa alkaa helposti törkeilemään ja haukusta tulee silloin levotonta muutenkin. No tämä on onneksi maalimiehen ongelma - ei mun :D

Ennen leiriä tein jäljenkin ja vaikka se ei mennyt täydellisesti olen Wiimaan silti tyytyväinen. Loppusuoralla huomasin jäljen vieressä tuoreen peurojen makuupaikan ja jätöksiä, mutta päätin tehdä jäljen loppuun asti. Alku meni hyvin ja päästin Wiimaa pitkälle liinalle. Ensimmäinen esine myös tuli ilmaistua hyvin, vaikka ensin mua vähän kylmäsi kun olin omasta mielestäni jättänyt esineen pidemmälle. Hieman pelonsekaisin tuntein menin katsomaan mitä Wiima on (vale)ilmaissut, mutta KAPPAS sehän on esine. No normaalit palkkaukset ja jatkettiin matkaa. Kulma meni ihan ok samoin toinen suora. Toisessa kulmassa Wiima ajoi vähän pitkäksi, mutta kun pysähdyin niin Wiima korjasi heti, liina ei ehtinyt edes kiristyä. Toisen esineen ilmaisu myöskin hyvä ja palkkauksen jälkeen Wiima lähti hyvin etenemään.

Sitten päästiinkin siihen peurojen makuupaikan kohdalle ja kuten arvata saattaa, kyllä se kiinnosti. Wiima nosti pään ylös ja lähti makuupaikkaa kohti, palasi kuitenkin jäljelle ja taas nokka ylös ja kohti makuupaikkaa. Pienen aikaa Wiima siinä arpoi, mutta koko ajan pyrki takaisin jäljelle ja loppujen lopuksi valitsi jäljen. Tarkoituksella en antanut pakotteita, koska Wiima selkeästi teki töitä ja pää raksutti. Pakotteella olisin voinut antaa väärää infoa koiralle. Mutta siis Wiima valitsi peuran jätöksien sijaan jäljen ja pienen matkaa jäljestettyään sai maasta pallon ja kunnon taisteluleikin. Pallon jälkeen jälki jatkui ja Wiima jäljesti aavistuksen liian vapautuneessa mielentilassa, mutta koska edelleen teki töitä niin annoin mennä kipalle asti näin. Kokonaisuudessaan siin kuitenkin hyvä jälki ja mulla hyvä mieli siitä että Wiima nyt itsenäisesti hakee jälkeä ja sillä on selkeä mielikuva että jälki on kuitenkin se paras vaihtoehto. Toivotaan että näin on jatkossakin.

torstai 17. toukokuuta 2012

Tehokas vapaapäivä

Vietettiin halatorstai koko perheen voimin match showssa. Meiltä ei kumpikaan koira osallistunut, koska nyt juuri ei ole tarvetta näyttelytreeniin :) Lähinnä tarkoituksena oli tarjota viihdykettä lapselle, minä olisin halunnut että poika olisi mennyt paikalla olleen ponin selkään mutta eipä tuota pikkuisäntää kiinostanut poni yhtään. Äidin mieliksi taputteli ponin turpaa pari kertaa :) Yllättäen pienen miehen kiinnostuksen kohteena olivat "pii-paat" eli ambulanssi ja poliisiauto sekä sivummalla ollut traktori. Seuraavaksi siirryttiin toiseen, jo loppuneeseen mätsäriin ja siellä sitten aktivointina toimi suuret vesilammikot ja kummitädin syöttämä vohveli :)

Iltapuhteina sitten kävin vielä Wiiman kanssa jäljellä. Neljä kulmaa, kaksi esinettä ja yksi pallo. Paalulla oli ruoka, mutta sen jälkeen tyhjää muutama askel. Nyt ohjeiden mukaan jäljestin kulmat läheltä että pääsen puuttumaan jos Wiima haahuilee. Kokonaisuudessaa nyt kulmat kyllä meni hyvin, ekassa Wiima ajoi pään mitan pitkäksi mutta korjasi jo ennen kun mun pysähdykseni kerkesi kiristämään liinaa. Toisella suoralla päästin liinan koko mitalle, hyvin Wiima jatkoi matkaa ja ilmaisi esineen hyvin. Esineellä menin sovitusti Wiiman "päälle" ja laitoin ruuan seuraavalle askeleelle. Esineen jälkeen oli kaksi kulmaa melko peräkkäin ja neljännellä suoralla oli pallo, johon Wiima reagoi odotetusti iloisesti. Pallon jälkeen samalla suoralla oli vielä esine, jonka ilmaisu meni kuten edellä :) Esineen jälkeen vielä kulma ja loppupalkka. Wiima jatkaa jäljestämistä hienosti esineen jälkeen, kun se on opetettu että jälki loppuu aina ruokaan. Eli Wiima ei ole oppinut laskemaan esineitä vaan se jäljestää niin kauan kunnes saapuu ruokakipalle. Ja vielä ruuan jälkeen saa pallon, niin se vasta superkivaa onkin. Ainoat kerrat kun jäljestystä ei jatketa ruokakipalle on kokeet. Se annanko kokeessa sitten tuomarin pisteenannon jälkeen autolla ruokaa/pallon niin jää sitten nähtäväksi ja sen ajan murheeksi.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Jälki

Olin katselemassa oman seurani järjestämää BH-koetta erittäin kylmässä ja tuulisessa kelissä. Vielä oli vaikea sopeutua tähän uuteen tottiskaavioon, eniten silmiin pisti liikkeestä maahanmeno+luoksetulo- liike. Eihän se ole oikeasti enää liikkeestä maahan, vaan liikkeestä pysähdys ja maahanmeno. No onneksi on aikaa sopeutua ennen kun tarvitsee itse mennä tekemään BH:ta seuraavan kerran.

Kokeen jälkeen lähdettiin käymään jäljellä ja tällä kertaa oli taas maalimiehemme mukana antamassa kullanarvoisia neuvojaan. Eikä se nyt ihan huonosti mennyt, Wiimalla oli hyvä tunnetila ja jaksoi tehdä töitä kovasta tuulesta huolimatta. Tuulen vuoksi ensimmäisen esineen ilmaisu oli vino mutta muuten ok. Molemmissa kulmissa meni hieman yli, mutta etsi tiiviisti ja päästiin hyvin jatkamaan. Ohjeeksi sain ajaa kulmat lähempää ja vaan pysähtyä jos Wiima menee yli. Tarkoituksena saada Wiima vielä nopeammin etsimään kulmaa jos menee siitä yli tai siis lähinnä ettei menisi kulmasta yli vaan olisi tarkempi :) Toisen esineen Wiima ilmaisin hyvin ja näihin sain nyt neuvoksi mennä Wiiman "päälle" kun ilmaisee ettei käännä päätään mua kohti kun menen hakemaan esinettä. Eli en mene Wiiman päälle istumaan tms. vaan hajareisin Wiiman ylle ja otan esineen, sitten siirryn Wiiman viereen. Vielä jäljellä pidetään vähintään yksi pallo vahvistamaan olemassa olevaa tunnetilaa.

Vaikeista olosuhteista huolimatta Wiima pysyi tekemään hienon jäljen, olen oikein tyytyväinen. Varsinkin kun edellispäivänä keskeytin jälken oman mokani vuoksi. Olin tekovaiheessa heitellyt risuja sivuun askelmilta ja Wiima sitten ihmeteli että miksi nämä risut haisevat äiskältä vaikka jälki ei jatku tänne? Wiima selkeästi meni hämilleen että pitäisikö nämä ilmaista vai mitä, joten päätin että ennen kun saan aikaan mitään isompia ongelmia, otan Wiiman pois jäljeltä ja vien autoon. Ei voi muuta kuin sanoa että TYHMÄ! Ja eilen taas jälki meni jo paremmin, mutta viimeisellä esineellä Wiima innostui niin paljon että toi sen tohkeissaan mulle...no en palkannut vaan mentiin hissukseen siihen kohtaan missä esine oli ollut ja pyysin Wiiman maahan ja nostin esineen ilmaan normaalisti. Siitä sitten jatkettiin niin kun ei mitään. Tänään ongelmaa ei onneksi enää ollut. Otan aina ennen jälkeä yhden esineilmaisun ja tänään vielä vahvistin sitä maahan-käskyllä.

tiistai 8. toukokuuta 2012

ollaan me treenattu

Muutama jälki ja parit tottikset on tullut tehtyä. Mutta koska muistini on äärimmäisen lyhyt, niin kovin pitkää selostusta en voi treeneistä tehdä :)

Viikonloppuna tottiksessa tein kokeenomaista treeniä ilmoittautumisineen. Wiiman tunnetila oli väärä, hieman iloinen, joka sitten näkyi tai oikeastaan tuntui painamisena. Noudoissa edelleen vallattomuutta ja eteenmenossa Wiima lähti ensin tavoittelemaan taakse jäänyttä kapulaa, mutta tuli kuitenkin kutsusta. Toisella kerralla lähti hyvin mutta kentän päässä ei löytänyt palkkaa niin palasi takaisin. Tämä ei sinänsä ole mikään katastrofi koska kuitenkin lähti hyvin. Mutta otin silti vielä uudestaan että Wiimalle jäisi selkeä mielikuva että kyllä se palkka siellä on oli matka kuinka pitkä tahansa ja vaikka sitä ei heti näkyisikään niin kyllä se löytyy.

Eilen kävin Wiimalle vieraalla kentällä ottamassa paikallamakuun häiriötreeniä ja sitä kyllä saattin yllin kyllin. Iso kiitos TVA:n porukoille. Wiima makasi paikallaan hienosti, ainoa "huomautettava" asia oli lonkka-asentoon siirtyminen. Hioin vielä luoksetulon loppuasentoa ja sivulletuloja, näissä kun Wiima keskittyy niin ei ole mitään ongelmia. Vein Wiiman hetkeksi autoon ja otin lopuksi vielä tasamaanoudon ja eteenmenon. Noudossa taas kierrokset nousi vähän liikaa ja tuli piippausta. Eteenmenossa sama juttu kuin viimeksi, Wiima meni täysillä kentän reunaan mutta palasi samantien takaisin kun ei heti huomannut palloa. Näytön jälkeen sitten taas löysi pallon. Tätä täytyy nyt hioa että Wiima etsisi sen pallon.

Jäljistä ei mitään erityistä ole, ihan ok ovat menneet. Palloja, ruokaa ja esineitä on ollut vaihtelevasti. Tänään tein vaikealle alustalle ilman esineitä. Pinta oli kuivaa hiekkaista multaa ja Wiima yllätti mut täysin kun jäljesti ihan mainiosti sillä alustalla. Toisessa kulmassa annoin pienen pakotteen, kun ajoi vähän yli. Olisi varmaan siitä kyllä löytänyt omin avuin, mutta ei ehkä ilman pyörähdystä. Nyt erittäin pienellä pakotteella tarkensi nenää ja jatkoi hyvin. Ihan hyvin olisi voinut esineetkin laittaa, mutta itselle tuli epäusko parin ekan askeleen jälkeen että näinköhän päästään tämä jälki loppuun. Sen verran kuitenkin rohkaistuin että pidensin jälkeä alkuperäisen 50 askeleen suoran sijasta ja tein nyt tosiaan vajaa 200 askelta. Pitäisi vaan luottaa siihen koiraan! Olen nyt antanut Wiimalle liinaa aina välillä suorilla jo siihen 10m saakka eikä ole tuntunut häiritsevän ollenkaan. Ja ihan jäljen alussa onnistuin sähläämään liinan niin että se ei ollut Wiiman etujalkojen välissä, mutta oli kerran kiertyneenä takajalan ympäri. Ja tämä tilanne tuli vasta jälki- käskyn jälkeen. Jouduin selvittämään liinan käsin, mutta sekään ei onneksi haitannut ja Wiima jatkoi jäljestämistä ihan omatoimisesti.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ulkoasun päivitys

Päivittelin vähän ulkoasuakin. En oikein tiedä olenko tyytyväinen vai en :) voi siis olla että ulkoasu vaihtuu vielä moneen kertaan.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Pallojälki

Tänään nyt sitten kokeiltiin leiriltä saatuja ohjeita jäljellä. Nyt siis pistettiin painetta alas ja motivaatiota ylös. Jäljellä oli pituutta 150 askelta ja ruokaa kuten ennen ja jäljelle oli laitettu kaksi palloa. Lopussa normaalisti ruokakippa.

Nyt koitin keskittyä jo paalulla siihen että Wiima rauhoittuu riittävästi ennen lähetystä. Odotin hetken että Wiima lakkaa odottamasta käskyä ja kun selvästi rauhoittui ja otti muhun kontaktin niin annoin luvan lähteä. Wiima lähti hyvin jäljestämään ja tunnetilakin oli mielestäni nyt parempi kuin viimeksi. Ekalle pallolle tullessa Wiima otti sen iloisesti heti suuhunsa ja pienen taistelun jälkeen. Jatkettiin jäljestämistä aavistuksen nousevalla vauhdilla, mutta iloisella mielellä. Toisella pallolla Wiima aloitti heti leikkimisen ja nyt tarvittiinkin vähän isompi käsky vierelle, jotta päästiin jatkamaan. Olin hieman hätäinen lähetyksessä, olisi ollut hyvä vähän tasata mielentilaa että olisi ollut rauhallisempi lähtö. Jäljestys sinänsä kuitenkin tarkkaa ja innokasta. Ruokakipalla normaaliin tapaan Wiima innostui ja ruoka maistui.

Nyt siis pallojen idea jäljellä on se että Wiima saa positiivisia juttuja jäljeltä ja tavallaan paineen purkuna. Samalla tarkoitus on saada motivaatiota jäljestämiseen sitä kautta että Wiima ei koskaan tiedä koska pallo ilmestyy jäljeltä ja tavallaan haluaa etsiä palloja jäljestämällä. Myös taistelutahtoa ja tietynlaista röyhkeyttä haetaan näillä palloilla. Eli kun tulee vaikea kohta, Wiimalla olisi mielessä että kun tästä selviää niin se pallo kyllä tulee sieltä ja röyhkeyttä tarvitaan siihen että toimii itsenäisesti, ettei kysele multa toimintaohjeita. Vaikka Wiimalla on taistelutahtoa ja sitä röyhkeyttäkin, niin jäljellä kun tunnetila on ollut väärä, on Wiimalla oleva ohjaajapehmeys kuitenkin aiheuttanut vääränlaista painetta. Tai siis pehmeys huonoa ohjaajaa kohtaan, kun onhan ohjaajapehmeys hyvä asia mutta jos ohjaaja vie laivaa karille niin koita siinä sitten tehdä töitä :)

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Leirikausi korkattu

Viime viikonloppu siis vietetty leireillen mitä parhaimmassa porukassa. Kaksi päivää intensiivistä treeniä purujen osalta ja päästiin onnkesi käymään jäljelläkin. Puruissa käytiin läpi koekaaviota. Palaset alkavat olemaan aika kivasti kohdillaan, isoin ongelma onkin ohjaaja :) Tein kyllä pari niin tyhmää virhettä ohjatessani Wiimaa, mutta onneksi ne eivät sinällään vaikuttaneet koiran toimintaan. Irrotuskäskyjen ajoitukseen täytyy nyt oikein tosissaan panostaa, pitäisi seurata maalimiestä eikä koiraa. Ja vartioinnista kun lähdetään niin EI lähdetä oikealle vaan vasemmalle. Tällöin menen itse maalimiehen ja koiran väliin ja näin saan koiran seuraamaan itseäni. Myös sivukuljetukseen siirtymisessä pitäisi enemmän olla hereillä missä maalimies on, koska muuten menee sähläämiseksi. Mutta toisaalta on hyvä tehdä näitä virheitä treeneissä, jos en sitten vaikka kokeessa niitä enää tekisi (ainakaan kovin montaa).

Jälkikin meni ihan kohtalaisesti. Ja nyt onneksi mukana oli oma "koutsimme" joka todellakin osaa lukea koiraa paremmin kuin minä. Saatiin nyt uusia juttuja jäljelle kokeiltaviksi, katsotaan mitä Wiima niistä sanoo. Tarkoitus  saada painetta erilaiseksi. Ja tässäkin kuultiin totuus "siihen nähden että olet tehnyt näin huonon jäljen niin koira ajaa sen siitä huolimatta ihan hyvin" jep, jep eli vika on taas liinan tässä päässä.


keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Ja taas

Motivaatiojäljellä jatkettiin tänään, paalu tyhjä sen jälkeen 4 ruokaa, kaksi kulmaa ja kaksi esinettä. Ja siis ruokaa oli tuon alun jälkeen kyllä, mutta satunnaisesti, kuten ennenkin. Ennen jälkeä otin pelkän esineilmaisun ja palkaksi taas se pallo. Nyt saatiin ennen jälkeä sopivasti häiriötäkin, kun ohi kulki toinen koira ja Wiima joutui odottelemaan hihnassa hetken aikaa. Esineilmaisun jälkeen siiryttiin hallinnassa jäljen alkuun. Wiima tarkasti paalun hyvin ja jatkoi siitä jäljestystä. Ensimmäinen esine meni hyvin, vaikka olikin uusi esine. Palkkasin vain ruualla ja päästin jatkamaan. Ensimmäinen kulma meni hyvin, vaikka itse jo ajattelin että mentiin ohi mutta koira onneksi tiesi paremmin missä mennään. Suora ja toinen kulma menivät myös ihan kivasti. Viimeisellä suoralla esineen ilmaisu hyvä ja palkkaus pallolla. Tämän jälkeen rauhotin Wiiman makuulle ja laitoin ruuan seuraavaan askeleeseen. Wiima pääsi varastamaan ruuan, mutta jäi makuulle. Jouduin antamaan kaksi jälki-käskyä ennen kuin jatkoi jäljestämistä. Ja perinteisesti pallo-palkkauksen jälkeen jäljestäminen on hieman hosuvaa, mutta kun pysyy jäljellä niin en ole huolissani tässä vaiheessa. Muutenkin jäljestäminen oli tässäkin jäljessä kokonaisuudessaan huoletonta ja aika nopeaa, mutta kova nuuskutus käy ja jäljellä pysytään. Eikä vauhti edelleenkään ole mitenkään häiritsevän kovaa.

Nyt pitää vaan vaihdellä esineiden määriä ja palkkauksia sekä tietenkin antaa liinaa lisää, kun nyt mennään taas vähän lähempänä.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Motivaatiojälki

Viimeisen päivityksen jälkeen on tullut tehtyä lisää paskoja jälkiä. Wiima tuli parille jäljelle "takki auki" ja kun vähän tiukemmin pistin akkaa ruotuun niin sitten jäljestys meni sellaiseksi liian paineistuneeksi. Ja nyt kun niistä jäljistä on jo kulunut vähän aikaa niin ei edes muista tarkkaan mitä siellä tapahtui, joten en sen tarkemmin lähde niitä purkamaan.

Pidettiin jäljeltä taukoa kolme päivää, koska olin viikonlopun reissussa. Tänään sitten taas reippaasti suunnattiin nurmikolle. Nyt oli siis takoitus tehdä motivaatiojälki eikä vaatia kurinalaista jäljestämistä. Ensin otin esineilmaisun uudella esineellä (nahkainen) ja nyt sitä vähän tökittiin. Huomautin ihan vähän suullisesti ja palkkasin pallolla. Sitten mentiin jäljen alkuun ja Wiima tarjoaakin jo omatoimisesti sivulletuloa ja kontaktia. Laitoin liinan valmiiksi ja lähetin paalulle. Paalulle olin laittanut ruokaa ja 4 ensimmäiseen askeleeseen, ja kehuin Wiimaa myös kovin kun lähti paalulta. Jäljellä oli muuten ruokaa normaalisti 1-3 askelta peräkkäin n. 4-10 askeleen välein. Wiima jäljesti kyllä jäljen päällä, mutta vauhti kyllä nousi, mutta koska mun ei tarvinnut vielä juosta niin en tehnyt muuta kuin pidin liinaa tuntumalla.

Ensimmäinen esine ilmaistiin hyvin ja palkkasin pallolla, lisäksi laitoin ruuan seuraavaan askeleeseen. Kulmia oli kaiken kaikkiaan 4kpl, jotka kaikki tyhjiä. Wiima ajoi ne ihan kivasti, yhden (muistaakseni toisen) meni aika vauhdikkaasti ehkä jopa hieman juosten, mutta tasoittui sitten ruuan kohdalla. Viimeinen kulma olikin sitten huono ja ihan mun ajattelemattomuuden takia. Olin laittanut esineen melkein heti kulman jälkeen ja ennen kulmaa Wiima bongasi sen esineen ja olisi halunnut oikaista kulman yli suoraan esineelle. Nyt poikkesin periaatteesta ja ohjasin Wiimaa jäljestämään. Seuraavalla askeleella oli ruokaa ja näytin kädellä suuntaa, mutta ruoka ei siinä kohtaa kiinnostanut kun esine oli jo nähty. Otin liiasta kiinni ihan kaulapannan läheltä ja ohjasin Wiiman pään alas ja näytin ruokaa, niin sain Wiiman jäljestämään. Ei se mitään ihan superia ollut mutta jäljesti kuitenkin ja meni sen kulmankin. Esineellä hyvä ilmaisu - nyt en palkannut pallolla vaan pistin vaan ruuan seuraavaan askeleeseen ja siitä muutaman askeleen jälkeen löytyikin sitten loppupalkka eli ruokakippa. Lopuksi annoin vielä pallon, jonka Wiima kantoi autolle.

Nyt oli jo paljon parempi jälki mitä muutama edellinen. Ja vaikka nyt Wiima sai mennä lujaa niin silti se ei ollut sellainen "takki auki" meininki vaan kuitenkin teki töitä. Ja vaikka tosiaan vauhti nousi paikotellen, niin silti sekin pysyi kurissa. Ja se viimeinen kulma-esine säätäminenkään ei stressannut mua koska se oli kyllä niin oma moka kuin olla voi. Tottakai Wiima menee esineelle ja kun siihen on vielä suora näköyhteys noin metrin päässä. Kyllä se vaan heti on parempi mieli kun menee treenit paremmin :)

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Tunnetilaongelma

Heti alkuun varoitus että sisältää rumia sanoja ja lapsellista kiukuttelua. Ja se sisäinen pessimistinikin sanoo jo että ei olisi kannattanut aikasemmin hehkuttaa. Huoh, nyt siis pari viimeistä jälkeä on taas taisteltu tunnetilaongelman kanssa ja Wiima reagoi liinasta huomautukseen tottiksella. Tarjoaa nyt liian korrektia jäljestämistä eikä ole sellaista omatoimisuutta ja voimaa mitä mä haluaisin. Siinä jäljellä seisoskellessa mietein että meillähän on ollut ongelma että Wiima rynnii jäljelle ja mä roikun painona perässä. Silloin sitä toivoi että jäljestäminen olisi korrektimpaa ja rauhallisempaa. Mihinkään en siis ole tyytyväinen ja vielä kun tiedän tuon ongelman olevan samassa päässä liinaa missä mä seison.

Harmittaa ihan vietävästi että turahuduin itse ja aloin sähläämään ja suurimmaksi virheeksi aloin vielä ohjaamaan koiraa. Tätä aikaisemmin Wiima jo haisteli jotain ihan jäljen vieressä (saattoi olla että ruokakipasta valui siihen raksujen liotusvettä) ja mun olisi pitänyt viedä Wiima siitä autoon. Mutta annoin huomautuksen liinasta ja päästin Wiiman jatkamaan. Jotenkin jo tässä kohtaa Wiima oli kadottanut ajatuksensa jälkeä kohtaan. Sitten alkoikin sellainen hutiloiva jäljestys ja hetken päästä Wiima alkoi tarkistelemaan, josta annoin taas pienen pakotteen ja sitten Wiima kääntyi mua kohti. Tässä siis tein se virheeni ja turhauduin ja tietenkin paineistin koiraa vaan lisää. Lopulta Wiima tuli mun viereen ja tarjosi kontaktia. Jäin sitten odottamaan että jälki jatkuu ja tosiaan siinä seisoessa suoraan sanoen vitutti melkoisesti.

No jälki kuitenkin jatkui jonkin ajan kuluttua ja Wiima jäljesti vähän paremmassa mielentilassa. Esinekin löytyi hienosti ja Wiima ilmaisi sen hyvin. Palkkasin pallolla ja se on onnkesi Wiimalle ihan superia. Siihen se hyvä sitten jäikin kun pistin Wiiman takaisin maahan ja annoin uuden jäki-käskyn. Wiima lähti liikkeelle ja otti seuraavalta askeleelta ruuan ja palasi mun viereen. Tässä kohtaa oli melkoinen epätoivo jo ohjaajalla. Onneksi aika pian Wiima lähti kuitenkin etenemään. Nyt jäljestys olikin sitten tarkkaa ja keskittynyttä. Seuraava esine löytyi ja ilmaistiin myös hienosti. Samoin nyt palkkasi pallolla, nyt otin vielä irrotuksen ja heitin uudelleen hieman purkaakseni painetta. Laitoin Wiiman taas makuulle ja nyt näytin oikein nappulaa, jonka laitoin seuraavalle askelmalle. Wiima lähti käskystä hienosti jäljestämään ja nyt kehuin oikein kunnolla. Päästiin hyvin loppuun ruokakipalle. Tein vielä loppuun extempore kulmaharjoituksen, jossa oli siis pelkkä pieni suora, kulma ja pieni suora. Siinä ei sentään erityistä moitittavaa.

Nyt vaan pitää itse lopettaa se sählääminen ja miettiä etukäteen mitä teen, jos jotain tapahtuu. Ajattelin myös kokeilla että en ota Wiimaa hallintaan ennen jäljelle tuloa vaan annan sen tulla vapaammin paalulle. Ja voisin myös kokeilla laittaa loppuun pelkän pallon piilotettuna. Ei se varmaan ainakaan kauheasti huonommaksi voi mennä. En tiedä onko tämä nyt helpotus että vika on kuitenkin vain ohjaajassa eikä koirassa :)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Taas treenattiin

Ensin tottista ja tällä kertaa vielä maneesissa, niin otin vain noudon ja eteenmenon. Tuttuun tapaan Wiima oli noutokapulasta kierroksilla, mutta nyt sain pienellä pakotteella painetta tasattua ja Wiima teki hienot kaksi noutoa. Mulla oli vielä "väärä" kapula kun edellinen hajosi. Se edellinen oli sellainen missä oli juuttinen keskiosa ja nyt sitten ainoana vaihtoehtona oli 1kg normaali puinen kapula. Wiima teki tosi hienot luovutukset eikä mälvännyt/purrut YHTÄÄN!

Sitten tarkoituksella jätin kapulan kentän sivuun häiriötä antamaan ja siirryin eteenmenon lähetykseen. Wiima kyllä teki pari vilkaisua kapulaa kohti, mutta riekuttamalla alkoi pyrkiä eteenpäin. Odotin katsekontaktin ja lähetin, hieman Wiima haikaili kapulaa mutta onneksi vain 0.02 sekunnin ajan :) ja lähti hienosti eteenmenoon. Siihen sitten olikin hyvä lopettaa treenit.

Tosi hyvä mieli jäi treeneistä ja erityisesti siitä että Wiima kasasi paineet kattilan sisäpuolelle ja kanavoi ne loistavaan noutoon.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Pidempi jälki

Eilen tein Wiimalle vähän pidemmän jäljen n.250 askelta kahdella kulmalla ja yksi esine. Esine oli nyt matonpalanen eli "uusi" esine puisen jälkeen. Mä myös videoin jäljen samalla ja se olikin sen verran hankalaa että vaikutti ohjaamiseen ja Wiima jäljesti huonommin kuin edellisillä kerroilla. Kulmat olivat kuitenkin hyvät ja suurimpaan osaan jäljestä olen tyytyväinen. Unohdin ottaa esineilmaisun ennen jäljelle menoa, vaikka sitä juuri ajattelin kun kävelin hakemaan esinettä...aika pian unohtuu asiat, pitäisiköhän huolestua? :)

Lähetin videon "koutsille" ja hän lupasi analysoida ja antaa ohjeita jatkotoimenpiteisiin. Niiden mukaan sitten edetään, jos ei huomenna niin viimeistään lauantaina.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Jälki esineellä

Tänään sitten päätin laittaa sen esineen jäljelle. Nyt oltiin eri paikassa kuin kaksi edellistä kertaa, jäljellä ei mittaa hirveästi esineen takia ollut n. 100 askelta ja yksi kulma. Ensin otin pelkän esineilmaisun ennen jäljelle menoa. Wiimalle on tullut todella hyvä esinemotivaatio ja heti autosta ulos tulon jälkeen kun näki esineen, ei suostunut enää menemään pissalle vaan halusi esieelle. Päästin menemään ja Wiima ilmaisi sen hienosti, palkkasin pallolla ja rauhotin. Irrotuksen jälkeen Wiimalle jäi odotetusti kierroksia ja alkoi haukkumaan, joten jouduin rauhottelemaan ennen paalulle menoa. Se poiki sitten lähtöön liiallista hallintaa ja jouduin antamaan toisen lähetyskäskyn. Wiima vähän singahti paalulle ja pari ekaa askelta olivat vähän vauhdikkaita, mutta hienosti Wiima tasasi menonsa. Jäljestys sujui ihan mallikkaasti, esineelle tultaessa Wiima reagoi siihen nopeasti ja ilmaisi hyvin. Sen verran korjattavaa siinä olisi että maahanmenon viimeiset 5-10 senttiä  olisi voinut olla nopeampaa. Mutta hyvä ilmaisu siihen nähden että esineitä ei ole jäljellä ollut todella pitkään aikaan ja se halu millä Wiima ilmaisee esinettä on todella hienoa. Esineestä palkkasin pallolla ja rauhoitin sen jälkeen. Irrotuksen jälkeen pistin Wiiman makuulle samaan kohtaan missä esine oli ja rauhoitin vielä. Jälki-käskyn jälkeen Wiima taas vähän rynni eteenpäin, mutta jatkoi kuitenkin jäljestystä hyvin. Kulma sujui mallikkaasti ja loppusuora kipalle asti. Ihan viimisillä askelilla Wiima sai hajun ruokakipasta vastatuulen ansiosta, pienellä huomautuksella malttoi jäljestää loppuun asti.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Tottis ja jälki

Mun otsikot alkavat hivenen taas toistamaan itseään, mutta minkäs teet kun aina vaan tehdään samoja juttuja.

Ensin tottista, vuorossa noudot ja eteenmeno. Ensin tasamaanouto - aluksi jouduin huomauttamaan Wiimalle että heiton aikana ollaan hiljaa. parin toiston jälkeen tulikin sitten hyvä suoritus. Wiima tuli myös luovutuksessa aavistuksen vinoon, mutta vaihdoin patukan rintataskusta keskelle treeniliivin sisälle niin alkoi luovutus suoristumaan.

Hyppyesteellä tehtiin myös pari suoritusta. Ensimmäisessä hypyssä kun oli liikaa vauhtia ja ponnistus meni pieleen, Wiima siis otti vauhtia esteestä. Takaisintulohypyssä oli sitten jo ilmaa välissä, tosin vauhtia oli melkoisesti ja Wiima tuli vinoon estääkseen törmäyksen. Toisella hypyllä heitin kapulan taas melko vinoon, mutta päätin silti lähettää. Hypyt olivat ilmavia, mutta luonnollisesti palautus vinossa, korjasin ottamalla askeleen taaksepäin. Tämä korjausliike tuo helposti kapulan pureskelua, mutta nyt selvittiin parilla otteen kiristämisellä ja sitten Wiima rauhoittui. Vielä kolmas yritys ja se oli sitten ihan siedettävä, kokeilin uhkarohkeasti heittää kapulaa kauempaa ja se kyllä parantaa Wiiman luovutusta kun saa lasekutua rauhassa ja katsoa missä mä seison.

A-esteellä samat ongelmat eli ensimmäinen suoritus on melko hätäinen ja Wiima ponnistaa harjalta. Eikä edes otettu taaskaan sitä korkeampaa estettä. Takaisin tulo parempi ja luovutuskin ihan kohtalainen. Otin tähän kohtaa irrotuksen ja siitä sivulletulon. Seurautin pienen lenkin ja tultiin uudelleen esteelle. Heitin kapulan ja nyt menokin oli aavituksen rauhallisempi, takaisintulo ihan hyvä ja luovutuskin kiva, joten ei muuta kuin palkkaus.

Nyt kun tuli tehtyä irrotuskin, niin seuraavan voi tehdä sitten kokeessa :) Ollaan kyllä muuten yritetty tehdä suoritukset kokeenomaisesti ja seurautan Wiiman aina esteeltä toiselle. Nyt vietiin tarkoituksella noutokapula esteiden lähelle ja jätettiin siihen. Wiima jäi makaamaan kun vein patukan eteenmenopaikalle. Ja kun tulin takaisin kehuin Wiimaa maassa ollessa, vapautin ja riekutin. Katsekontaktista lähetys ja hyvä eteneminen palkalle. Nyt täytyisi muistaa viedä se palkka jo ennen treenejä ettei pääse ehdollistumaan siihen että mä vien sen. Mutta nyt on sentään jo unohdettu se noutokapula ja pyrkimys on tosiaan sinne eteenpäin.

Ja sitten vielä myöhemmin tänään käytiin jäljellä. Olo oli hieman jännittynyt, kun edellinen meni huonosti ja eilen hyvin niin nyt olisi sitte ollut taas sen huonon vuoro - vaan ei ollut! Tein jäljen samalle alustalle kuin eilenkin, askeleita oli 190 paikkeilla ja kulmia oli neljä. Ensin oli melko pitkä suora, sitten käännös vasemmalle, parikymmentä askelta ja käännös oikealle, sitten vähän pidempi matka ja käännös oikealle ja muutama kymmenen askelta ja käännös vasemmalle sekä loppusuora.

Wiima lähti paalulta hyvin, olin vielä laittanut pariin ekaan asekeleeseen ruuan. Oikeastaa Wiima oli jo ennen paalua hyvässä mielentilassa ja liinan laiton jälkeen kun mentiin lähemmäs lähetyspaikkaa niin otti nopeasti kontaktin minuun. Koko jälki meni mielestäni hienosti, Wiima oli tarkkaavainen ja huolellinen. Annoin yhdellä suoralla jo liinaakin kolmisen metriä (joka muuten tuntui todella pitkältä) eikä Wiimaa häirinnyt yhtään. Mun kehuista heilutteli häntää mutta keskittyi kuitenkin. Kulmat menivät hyvin, neljännessä meni puolen koiranmittaa yli, mutta aktiivisesti palasi takaisin jäljelle. Lopussa taas riemu repesi, kun siellä oli ruokakippa. Nyt kun lähdettiin takaisin autolle, Wiima otti vielä kepin suuhunsa ja kantoi sen autolle. Halusi vissiin vielä kanavoida jotain :)

Nyt tukahdutan sisäisen pessimistini ja ainoastaan kehun kuinka hienon jäljen Wiima teki. Ja lisään vielä että jos Wiima tekee tällaisen jäljen kokeessa (alokasluokka) ja ilmaisee vielä molemmat esineet niin voidaan odottaa V:n jälkeä (min 96p.). Ja vaikka kuinka se sisäinen pessimistini nyt yrittää tunkea tähän jotain niin päätän tekstin siihen että olen oikein tyytyväinen! :D

Seuraavaksi voisi koittaa mitä Wiima sanoo esineestä jäljellä ja pallopalkalla. Myös liinanmitan lisäyksia pitää tehdä paljon.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Noidalle esineruutua ja Wiiman parempi jälki

Tänään olin hakukoulutuksessa kuunteluoppilaana ja maalimiehenä. Koulutuksen jälkeen otin Noidalle esineruutua. Ruudussa kaksi vierasta esinettä ja Noidalla pitkä tauko ruutuilussa (lukuun ottamatta kotpihan hanskaetsintöjä lumihangesta). Noita oli kyllä hyvin kuulolla kun mentiin ruudulle, mutta heti lähetyksen jälkeen homma sitten karkasikin lapasesta. Noidalla oli kyllä hyvä halu tehdä, mutta nenä ei sitten ollutkaan auki ollenkaan. Aika monta lähetystä tein ennen esineen nousua, mutta hyvin Noita jaksoi. Palkkasin esineestä ruualla ja lähetin uudelleen. Nyt sitten Noita alkoi syömään lunta ja juoksenteli taas vähän huvikseen. Otin kuitenkin käskyllä sivulle ja lähetin uudelleen. Nyt olikin taas nenä avattu esine nousi muutamien metrien päästä. Noidalla oli oikein onnellinen ilme kun esine löytyi ja riemuissaan toi sitä mulle. Otin pallon ja vapautin, mutta Noita ei tajunnut irrottaa esineestä vaan tohkeissaan piti sitä vielä suussa. No irti-pyynnön jälkeen sitten malttoi irrottaa ja otti pallon onnellisena suuhunsa. Kyllä sitä treenattavaa tässä on, jos vielä kokeisiin meinaa mennä. Tai oikeastaan tätä vanhan muistuttelua ja pientä hienosäätöä.

Sitten kävin tekemässä Wiimalle jäljen. Eilisten "ei tämä osaa mitään, ei sillä ole motivaatiota, askeleet ei merkkaa sille mitään"-ahdistuksen jälkeen olin koonnut itseni. Jäljestyspaikan mahdollisuudet olivat vähän rajalliset, mutta alusta on hyvä - matala nurmi/sammal. Jälki alkoi melkein heti kulmalla, joka oli n.10-15 askeleen jälkeen. Ja siitä sitten lähti reilu 170 askeleen suora. Hieman siis erikoisen mallinen jälki.

Wiima lähti paalulta hyvin ja selvitti kulman hienosti. Kulman jälkeen kun kehuin, vaikkakin rauhalliseti, Wiima hieman nosti virettä ja häntä heilui. Kuitenkin itse jäljestys sujui hienosti ja Wiimalla keskittyi ihan eri tavalla kuin eilen. Otin liinan tuntumaan ja se auttoi Wiimaa keskittymään. Päästiin jälki hienosti loppuun ja Wiima oli niin iloinen kun lopusta löytyi taas ruokakippa :) Kyllä se nyt sitten taitaakin osata jäljestää. Ja uskon että taas kun saadaan toistoja niin löydetään hyvä rutiini jäljestämiseenkin.

Multajälki

Eilisen seminaarin ja tottistelun jälkeen käytiin vielä multapellolla jäljestämässä ja näin jälkeenpäin ajatellen ei olisi kannattanut mennä. Ei ihan päin persettä meni, mutta toisaalta nämä on juuri niitä hetkiä joiden pitäisi kasvattaa...*pyh*

Alusta oli vaikeaa kokkareista kynnettyä multaa ja jo sitä tehdessäni mietein että mitäköhän tästä tulee. Paalulta lähtö kuitenin onnistui ihan hyvin ja selvittiin vielä ensimmäisestä kulmastakin. Toisella suoralla Wiima painui helposti jäljen sivuun - osittain tuulen vuoksi ja osittain keskittymiskyvyn puutteen vuoksi. Jouduin pakottamaan liinasta pari kertaa. Toiselle kulmalle tullessa Wiima ajoi yli ja annoin taas pakotteen, jonka jälkeen Wiima kääntyi tuijottamaan mua. Olin ihan hiljaa paikoillani ja heken päästä Wiima jatkoi jäljestystä. Melko pian kuitenkin kulman jälkeen Wiima ajautui taas jäljeltä sivuun, nyt annoin terävämmän pakotteen ja Wiima pysähtyi taas tuijottamaan mua. Siinä sitten seistiinkin jo jonkin aikaa = useita minuutteja. Wiima tuijottii mua tiiviisti ja odotti ohjausta, mutta sitä ei herunut koska haluan koiran itse tekevän ratkaisun. Siinä odotellessa muuttolinnut hieman häiritsivät Wiimaa ja se katseli niitä samalla. Jonkin ajan kuluttua (joka siis tuntui ikuisuudelta) Wiima alkoi haistelemaan maata - kehuin rauhallisesti - ja taas Wiima alkoi tuijottamaan mua. No sitten oltiin taas hetki siinä. Onneksi Wiima kuitenin lähti lopulta haistelemaan taas maata, sitten kehuin ja vahvistin käskyllä jäljestystä. Tosin huomasin että oma äänensävy ei ehkä ollut kaikkein kannustavin enää tässä kohtaa. Mutta kyllä se jälki vaan saatiin rämmittyä loppuun, tosin Wiima oli huonossa mielentilassa lopun aikaa.

Melko huonossa mielentilassa siis kohti kotia.

Mutta pitää ehdottomasti mainita Wiiman erinomainen esine-ilmaisu enne jäljelle menoa. Heitin siis esineen  maahan ja otin Wiiman autosta. Annoin sen ensin tehdä asiansa ja lähdin kulkemaan kohti esinettä. Wiima alkoi heti haistelemaan ja etsimään esinettä. Meni määrätietoisesti esineelle ja meni nopeasti maahan. Palkkasin samantien pallolla.

Seminaari ja tottikset

Pääsiäisloma on vasta puolessa välissä ja jo ollaan ehditty olemaan osallisena jos jonkinlaisessa koirajutussa. Eilen aloitin kuuntelijana Jessica Ristimäen pitämässä tottisseminaarissa. Seminaarin jälkeen Jessica otti omalle koiralleen tottistreenit ja samalla otin Wiiman tottistelemaan. Wiima aloitti seuraamisella, aluksi oli melko rauhatonta ja viretila liian korkealla. Seuraamisen aloituksissa vuosi piippaamalla ja seuaamisen aikana painoi hieman. Jonkin ajan kuluttua tilanne onneksi tasaantui. Tehtiin koekaavio, tosin käännökset nykysääntöjen mukaan väärään suuntaan. Jäävät liikkeet hyvät ja nopeat, luoksetulossa olisi saanut olla hieman lähempänä. Sivulle siirtyminen oli hyvä. Sieltä seurautin noutokapulalle koko hallin matkan, nyt Wiima oli hyvässä mielentilassa. Noudossa taas sitten vire nousi liikaa ja kuului piipauksena sekä rauhattomana odotuksena. Myös luovutus oli rauhaton. Otin noudon uudelleen ja tällä kertaa olikin sitten jo vähän parempi suoritus.

Sitten siirryttin paikallamakuuseen ja samalla saatiin Jessican Tulesta häiriötä hyppynoudon muodossa. Ja jotta häiriö olisi ollut riittävän suurta, koirien välimatka oli melko lyhyt (mutta kuitenkin turvallinen :) ). Wiima suoriutui paikallamakuusta erinomaisesti, vaikka kapulan heiton jälkeen näki että halut olisivat olleet kovat mennä kapulalle. Tuli teki vielä toisenkin hyppynoudon ja edelleen Wiima pysyi hienosti palkkaukseen asti makuulla.

Lopuksi otin vielä eteenmenon, vein patukan hallin päätyyn ja jätin Wiiman odottamaan. Otin Wiiman ylös ja aloin hetsaaman. Wiimalla oli hyvä pyrkimys eteenpäin vaikka palkkaa ei näkynyt ollenkaan. Katsekontaktista lähetin ja Wiima eteni hienosti loppuun asti.

Pienistä ylivireongelmista huolimatta ihan mukavat tottikset.

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Ulkotreenikausi korkattu

Eilen päätin käydä kurkkaamaassa josko jo olisi kenttä siinä kunnossa että voisi ottaa tottiksia ja olihan se. Vähän vielä märkä paikoitellen, mutta kuiviakin kohtia oli kivasti. Päästin myös tekemään pikkuisen jäljen yhden pellon reunaan. Ja hyvä että ehdein eilen treenaamaan, koska tänä aamuna olikin sittentaas lunta maassa muutama sentti.

Mutta tottiksessa oli siis vuorossa estenoudot ja eteenmeno. Esteiden alue oli kivasti jo kuivaa niin ei tarvinnut pelätä koiran liukastumista. Vein tahallani noutokapulan esteen lähelle, koska tiesin sen häiritsevän Wiimaa. Ensin siis ajatuksena ottaa hyppyä ilman noutoa ja palkata patukalla. Jätin Wiiman istumaan esteen taakse ja kutsuin sitä, aivan kuten arvasinkin Wiima tuijotti kapulaa ja juoksi sen luokse. EI-käskyllä Wiima jätti kapulan rauhaan ja kävin jättämässä Wiiman taas esteen taakse. Näytin että mulla on patukka ja sen jälkeen kutsuin. Nyt Wiima lähti hyppäämään mutta odotetusti ponnistus oli sinnepäin roiskaisu ja takatassut osuivat esteeseen. Uusi yritys ja vieläkin keskittymisessä hieman puutteita ja kynnet rapsahtivat esteeseen, edelleenkään ei palkaa vaan uudelleen esteen taakse. Nyt oli vissiin sitten jo isommat höyryt poissa, koska hyppykin sujui hienosti.

Sitten olikin aika ottaa kapula mukaan kuvioihin ja palaaminen siihen ikuisuusongelmaan eli minun luokattoman huonoon kapulanheittotekniikkaan. Sain kyllä kapulan esteen yli, mutta vinoonhan se meni. Ei mennyt kuitenkaan niin pahasti vinoon ettenkö olisi voinut lähettää Wiimaa hyppäämään. Hyppy sinänsä meni hyvin molmepiin suuntiin, mutta huonosta heitosta johtuen Wiima palasi luovutusasentoon vinossa. Korjasin sen suoraksi ja nopea palkkaus patukalla.

Sitten siirryttiin A-esteelle, joka on loivempi kuin kisaeste. Heitin kapulan esteen yli ja lähetin Wiiman noutamaan. Ja tässäkin sitä vauhtia oli liikaa, takajalat vaan vilahtivat kun Wiima roiskaisi menemään. Toi kuitenkin paremmin takaisin. Palkkauksen jälkeen otin uusinnan ja nyt estetekniikka oli kyllä jo parempi.

Lopuksi vielä eteenmeno, ensin mentiin aika lähelle palloa ja riekutin Wiimaa ennen lähetystä. Hyvin lähti etenemään. Jätin Wiiman odottamaan ja vei pallon uudelleen eteen. Sitten käveltiin kentän toiseen päähän,  merkkasin Wiimalle suunnan ja riekutin. Odotin katsekontaktia ja siitä heti lähetys. Tosi hienosti Wiima lähti menemään eikä edes epäröinyt edetä loppuun saakka.

Nuo estenoudot vaan aiheuttavat mulle harmaita hiuksia, kun mun pitäisi jaksaa ja kyetä heittämään se kapula hyvin esteen yli ja riittävän kaukaa. Wiimalla on ylityksissä sen verran vauhtia että tulee luovutuksessa mun syliin jos olen liian lähellä. Mutta kun on pakko olla lähellä että saa heitettyä sen kapulan....Piti eilen jäädä heittelemään kapulaa vielä esteiden yli, mutta en kehdannut kun kentän vieressä oli väkeä :D

Ai niin se jälki, löysin tosiaan pienen pellonreunan johon pääsin tekemään jäljen. Toinen suora jäi melko lyhyeksi koska oli sen verran lammikkoa siinä kohtaa. Asekeleita en laskenut, koska menin jo alussa sekaisin :) arvioisin että 100-120 askelta kokonaisuudessaan olisi ollut. Paalulle pari nappulaa, sen jälkeen tyhjää ja nappulaa niin että tyhjiä oli pidempiä pätkiä ja nappuloita pari askelta peräkkäin. Kaksi tyhjää kulmaa, eikä yhtään esinettä. Loppuun olin piilottanut pienen ruokakipan.

Jälki lähti yllättävän korrektisti, mutta aluksi kuitenkin vähän laskin vauhtia parilla pienellä nyppäyksellä liinasta. Ensimmäisellä suoralla mun liinankäyttö oli kyllä taas niin huonoa, välillä oli löysällä ja välillä tuntumalla. Ennen ekaa kulmaa kuitenkin ryhdistäydyin ja muistin antaa pari pientä nyppäystä ennen varsinaista kulmaa. Wiima ajoi kulman hyvin ja sen tyngäksi jääneen toisen suoran. Toisessa kulmassa taas annoin apuja ennen siihen tuloa. Kulma oli melko märässä kohtaa, osalla askeleista oli vettä mutta ei kuitenkaan onneksi paljoa. Tämäkin kulma meni ihan hyvin. Viimeiselle suoralle lähtö ok, jossain keskivaiheilla Wiima teki pari tarkistusta jäljen viereen. Ajoi hyvin loppuun asti ja huomasi ruokakipan vasta kun oli sen kohdalla. Innoissaan alkoi sitä kaivamaan ja kaadoin nappulat Wiimalle syötäväksi.

Ihan hyvä jälki oli ensimmäiseksi jäljeksi, tästä on hyvä jatkaa (kunhan noi tänään tulleet lumet sulaa)

torstai 29. maaliskuuta 2012

Muistilista

Ajattelin nyt koota pienen muistilistan asioista joita pitää muistaa tottiksessa treenata/hioa ennen kokeeseen menoa. Ettei käy kuten Noidan ekassa avo luokan toko kokeessa, että hemmetti ei olla koskaan treenattu paikalla makuuta niin että olen piilossa :D Hyvin se silti meni ei siinä mitään, mutta se tunne kun tajuaa että hupsista :)

Eli Wiiman kanssa pitää nyt muistuttaa mieleen
Estenoudot ja hioa niiden tekniikkaa. Lähinnä keskittyä rauhalliseen suoritukseen.
Paikallamakuu häiriön alaisena, tätähän ei ole BH-kokeen jälkeen treenattu :)
Ampuminen seuraamisessa ja tietenkin edellä mainitussa paikallamakuussa.

Eipä näissä mitään ihmeellisiä juttuja ole ollut, mutta tosiaan haluan näistä kaikista rutiininomaisia juttuja. Tällöin koira tietää koko ajan mitä tuleman pitää vaikka mä jännittäisin. Ja kuten kaikki koirien kanssa touhunneet tietää että ne ovat eläimiä, mitä tahansa voi tapahtua vaikka kuinka olisi treenannut. Mutta en halua tilannetta jos tulee "joku juttu" että se johtuu siitä ettei sitä olla treenattu.

Onneksi ilmat ovat olleet aika suotuisia ja pellot kuivuvat koko ajan (tosin silti liian hitaasti), niin päästään katsomaan mitä on talvitauolla opittu :)

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Purut

Puruissa hiotaan tällä hetkellä siis koeliikkeitä. Aluksi piilonkierrot, ihan mallikkaasti menee joskin Wiima saisi olla enemmän ohjattavissa ennen kuutoselle menoa. Vartiointi hyvä siihen asti kunnes menin omalle paikalleni piilon eteen. Tai oikeastaan hetken siinä seisottuani ja menin vielä kehumaan niin Wiima vilkaisi pari kertaa että joko mua pian käsketään pois ja tällöin sitten haukun rytmi vähän pätki. Mutta kun sitten vaan pitkitettiin haukkua niin maalimies pääsi palkkaamaan hyvästä haukusta.

Seurauttaminen pakopaikalle oli ihan kohtalainen, lähdin nyt eri kautta piiloa ja se peitti näkyvyyden maalimieheen. Siinä kohtaa Wiimalle meinasi tulla vähän kiire mennä nopeammin että saa taas maalimiehen näkyviin. Ja pysähdyttyä Wiima pyrkii taas ilman lupaa menemään maahan. Sitä korjataan nyt niin että ennen pysähdystä annan istu-käskyn ja sen jälkeen maahan. Pako hyvä, tosin taas hihaan tulo sellainen että maalimies joutui pyörähtämään. Irrotukset Wiimalla ovat automaattisia ja pirun nopeita. Ei siis irrota liian aikaisin, mutta mulla on vähän vielä puutteita nopeudessa ja maalimiehen seuraamisessa. Vartioinnit myös tiiviit ja tarkkaavaiset. Toisen irrotuksen jälkeen Wiima aloitti haukun, kun mulla vissiin kesti kävely liian kauan :) Ei kyllä onneksi silti häiriintynyt mun vierelle tulosta.

Sen verran muutettiin kisakaaviota että otettiin sivukuljetus tähän väliin, koska vielä halutaan palkata pitkästä liikkeestä hihalla. Wiima lähti siirtymään hyvin, sivukuljetuksen aikana painoi mun jalkaan melkoisesti, mutta piti kontaktin maalimieheen niin kuin kuuluukin. Pysähdyksen jälkeen "tuomarin" edessä Wiima vielä singahti maalimiehen vasemmalle puolelle ihan vaan katsomaan josko sen hihan saisi. Kutsuin takaisin vierelleni ja siitä lähdettiin pitkän liikkeen lähetyspaikalle. Nyt ensimmäistä kertaa pitkä liike ihan täysin kokeenomaisena, itseä hieman jännitti mutta hyvinhän se meni.

Toisella kierroksella samat kuviot kuin ekallakin. Kentälle tullessa Wiima sättäsi hieman ja jouduin siitä huomauttamaan että kuulolla pitää olla vaikka kuinka haluaisi jo mennä. Nyt vartioinnin aikana en kehunut ja tällä kertaa katkojakaan ei tullut.

Pakoon seurauttamisessa edelleen maahanmenon ennakointia ja jatkettiin edelleen istu-käskyllä ennen maahan menoa. Pako melko samanlainen, nyt uudelleenhyökkäyksen jälkeen vartiointi oli kokonaan hiljainen. Ja sivukuljetus oli korrektimpi, ei painanut niin paljoa ja pysyi siinä kohtaa missä pitikin.

Pitkä liike menikin sitten huonommin. Mä vähän tein painetta kaulapannasta odotellessa ja en tiedä sekö sitten oli ratkaiseva vai mikä. Mutta nyt Wiima juoksi vaan täysillä päin eikä keskittynyt, niin ote luisti irti. Mutta sentään salamannopeasti Wiima käänty ympäri ja tumppasi kiinni ja nyt sitten pysyikin siinä. Eli ei ollut mikään katastrofi. Kuitenkin aina vaan tuo kahden liikkuvan objektin toisiinsa törmääminen tuottaa ylimäräisiä lyöntejä pumppuun.

Ja loppukaneetiksi (lähinnä itselleni lunttilapuksi) ensi kerralla Wiima tuodaan kentälle paremmassa hallinnassa. Eli ei saa tulla omin sisälle maneesiin vaan tulemme yhdessä seurauttamalla. Tällä haetaan hallinnan ja yleisilmeen parempaa haarmoniaa, kun toisella kierroksella hallinta oli kauniimpaa kun vähän huomautin siitä seuraamisesta.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Kokeenomaiset treenit

Puruissa ensimmäisellä kierroksella tehtiin lähes kaikki koeliikkeet. Aloitettiin piilonkierrolla ja vartioinnista kutsuin vierelle. Wiima kyllä reagoi käskyyn, mutta vierelle tulo oli vähän takkuista, lisäkäskyä ei kuitenkaan tarvittu. Kutsumista on tehty vimeksi kesällä ja parin treenin jälkeen Wiima alkoi ennakoimaan käskya, niin hirveästi ei voi tehdä toistoja. Kuitenkin Wiima tuli sen verran hyvin että parilla treenillä varmasti korjaantuu. Heti sivulletulon jälkeen päästin uudelleen haukkuun ja haukun tasaannuttua tuli palkka. Palattiin sitten piilon eteen ja siitä hallinnassa pakopaikalle. Wiima vähän ennakoi maahan menoa, joten tehtiin pikku seuraamispyörähdys ja uudelleen paikalle. Nyt uudella yrityksellä Wiima malttoi odottaa käskyä. Pakoon Wiima lähti tuttuun tapaansa nopeasti ja maalimies joutui pyörähtämään kun Wiima tuli taas niin voimakkaasti vartalon kanssa eteen. Irrotukset hyvät, tosin jälkimmäisessä vartioinnissa jätti tassun maalimieheen kiinni. Tästä sitten palkkaus ja autoon.

Toisella kierroksella Wiima sitten purikin taas takkiin. Siinä ei sen ihmeellisempää, kuin ärsytystä ja puruja sekä lopuksi turhauma päälle ja autoon.

Tottiksissa päätin nyt myös ottaa vähän koeliikkeiden muistutusta. Noudon jätin nyt väliin, kun sitä on hinkattu melkoisesti talven aikana. Seuraaminen alkoi melko huonoilla sivulletuloilla, mutta saatiin sekin sitten onnistumaan ja Wiima jäi hyvään kohtaan. Sivulletulossa on ongelmana liika vauhti ja Wiima ei pysää ajoissa vaan ajautuu liian eteen. Seuraaminen oli ihan kelvollista, aluksi liikkeelle lähdössä vähän ääntä mutta nyt ei painanut ja seuraamisen edetessä laatu parani hienosti. Otin vielä extempore henkilöryhmän, joka meni myös hyvin. Seuraamiseen tuli nyt sitten koko kaavio käytyä läpi.

Seuraavaksi jäävät, istuminen hyvä ja mäkin muistin että nykysäännöillä askelmäärä jätössä on 15 :) Maahanmeno myös hyvä, luoksetulossa olisi saanut tulla hieman lähemmäksi mutta meillä on ollut myös törmäämisongelmaa joten olin ihan tyytyväinen. Ja olin melkein selkä kiinni seinässä niin sekin saattoi vaikuttaa Wiiman arviointiin. Ei Wiima mihinkään hirveän kauas jäänyt, mutta olisi saanut tosiaan olla sen 10cm lähempänä. Lopuksi muutama eteenmeno riekutuksen kautta ja suoraan palkalle. Nyt pienensin palkan kokoa ja sitä sitten häivytetään niin pieneksi ettei sitä näy ollenkaan.

Kaiken kaikkiaan hyvä treeniviikonloppu. Vielä on toki hiottavaa, mutta ei tilanne ole kuitenkaan kovin katastrofaalinenkaan. Olen oikein tyytyväinen ja on oikein hyvä mieli! :)