Ja taas on talvikausi alkanut ja purut siirtyneet maneesiin. Wiiman treenien pääpaino oli ylimenovaiheen vahvistaminen ja hiljaisen vartioinnin vahvistaminen. Wiima tekee itse automaatti-irrotuksen siirtyessään vartiointiin, on sen ihan itse keksinyt valitettavasti. Ja nyt siis vahvistetaan sitä että sitä suuta ei avata ennen käskyä tai ainakin näytetään se ylimenovaihe, koska se tuntuu nyt olevan uusien koesääntöjen mukanaan tuomaa että tuomarit sitä painottavat enemmän kuin ennen. Ja jälkivartioinnit hiljaisena on Wiimalle ehdottomasti parempi, koska Wiima patoaa hyvin ja hyökkää nopeasti. Kokeessa tulikin ilmi se että jos alkaa haukkumaan, niin se pätkii ja antaa erittäin huonon vaikutelman. Tästä hiljaisesta vartioinnista ollaan montaa mieltä ja vasrsinkin sen vastustajat ovat sitä mieltä että vain huonoilla ominaisuuksilla varustetut koirat ovat hiljaisia. Mutta eipä ne metrin pässä huonosti haukkuvatkaan kovin vahvoilta mielstäni aina näytä. Ja pääasia on että koira käy nopeasti vahvasti kiinni ja ainakin Wiiman kohdalla se patoaminen on juuri sitä puremaan pääsemisen odottamista. Tai niinpä tietenkin vietin patoamisessa on tapana :) No joo en lähde sen enempää ruotimaan koulutuksellisia näkökohtia, niitä kun on niin paljon kuin kouluttajiakin.
Viikko sitten oli belgianpaimenkoirien IPO rotumestikset Kärkölässä, siellä piipahdin kaverin kanssa sunnuntaina katselemassa suorituksia. Kaikkia suorituksia ei nähty, mutta niistä mitä nähtiin niin jäi mielikuva että varsinkin tottikset ovat kyllä niin viimisen päälle hiottuja ja laadukkaita suorituksia. Tuli siellä sitten shoppailtuakin ja huomasin ostaneeni magneettipallon :) Alunperin olen ollut sitä mieltä etten moista tarvitse, koska palkkaan koirat patukalla liivin taskusta. Mutta koska treenikaverit ovat magneettipallon hyväksi havaineet niin pakkohan se oli sitten ostaa, kun ei mikään mahdottoman kallis ollut. Ostin siis Gappayn magneettipallon ja nuukana ihmisenä jätin ne magneetit ostamatta ja kävin ne hakemassa Clas Ohlsonista 1/3 halvemmalla "aitojen" hintaan verrattuna. Kerran olen ehtinyt tottistella näiden "hömpötysten" kanssa ja piti oikein myöntää että onhan se aika kätevä, eli kyllä sille käyttöä löytyy.
Ollaan me käyty jäljelläkin sitten viime päivityksen, mutta en nyt muista sen tarkempaa erittelyä että miten on mennyt. Sen muistan että ihan tyytyväinen olen ollut ja varsinkin kulmiin, jotka Wiima ajaa nyt tarkemmin.
maanantai 22. lokakuuta 2012
maanantai 8. lokakuuta 2012
Pimee jälki
Koska olin päättänyt että tänään on pakko päästä jäljelle, niin sinnehän sitten mentiin. Hieman lisämaustetta toi tuo pimeys, joka kellon edetessä vaan lisääntyi. Hieman ehkä helpotti se että melko lähellä meidän jälkipaikkaa oli katuvalot. Ja jotta nähtäisiin myös näiden runsaiden vesisateiden hyvät puolet, niin sateet ovat pehmittäneet maata sen verran että jäljen askeleet näkyivät hyvin nurmessa.
Wiima pyrki hyvin jäljelle ja mainittakoon että se oikein huusi autossa kun menin hakemaan sitä! Kyllä se vaan kummasti tietää että kun nappaan jälkipaalun mukaani niin pääsee hommiin. Ja tuntuu kivalta, vaikka olenkin prässännyt Wiimaa väärään tunnetilaan jäljellä, niin en ole kuitenkaan tappanut sen pohjimmaista halua jäljelle. Ja vielä välihuomautuksena tähän että osasyy tähän jäljen sujumattomuuteen on saattanut olla siinä että Wiiman hajuaisti ei ole ollut kunnolla palautunut sen nielutulehduksen ja bronkiitin jälkeen. Tämän bongasin kaverin fb- ja blogipäivityksestä, kun hänen koirallaan oli ollut nielutulehdus ja tämän seurauksena hajuaistin menetys. Olivat eläinlääkäristä todenneet että kyllä nämä kurkun alueen jutut vievät hajuaistin väliaikaisesti. Ja sen jo tiesinkin että antibioottikuuri jo itsessään heikentää hajuaistia.
No mutta palataan taas siihen meidän jälkeen. Päästin Wiiman taas aloittamaan vapaasti, paalulla ja kahdella ekalla askeleella oli ruokaa ja sen jälkeen 5-7 askeleen välein ruokaa. Wiima lähti hyvin etenemään enkä joutunut enää niin paljoa jarruttamaan menoa, kun Wiima rauhoitti rytmin itse. Tosin ei se vieläkään mitään hidastellut. Niin ja nyt oli taas selkeästi sik-sak-rytmi, joka on aika hienoa <3 Wiima piti vauhdin aika tasaisena, paitsi silloin kun kehuin reilummin niin vauhti kiihtyi, mutta sitä säätelin liinasta. Ja jotta tämä päivitys olisi pelkää hehkuttamista, niin Wiima ajoi myös kulmat hyvin. Toisessa kulmassa tarkasti kuononmitan verran, mutta korjasi heti eikä lähtenyt etsimään palloa vaan jatkoi työskentelyä. Hetken päästä se pallokin sitten löytyi. Hieno jälki kerrassaan, vaikka realiteetithan on että jälki oli lyhyt (n. puolet kisajäljestä), ajoin läheltä, vahvistin kehumalla ym. mutta olen päättänyt että hehkutan kun siihen on aihetta ja itse olen tyytyväinen.
Olen ottanut tavaksi että Wiima saa loput jälkijauhelihasta autossa jäljen jälkeen. Noitakin sai toki oman nokareensa vaikka en tällä kertaa ehtinytkään jälkeä sille tekemään. Aloin ihmettelemään että mitä ihmettä Wiima alkaa tökkiä jauheliharasiaa nenällä ja kaatoikin osan auton lattialle. Luulin jo että rasian muovi oli mennyt lihan päälle ettei Wiima muka saisi jauhelihaa sieltä. Vaihdoin jo lihan toiseen astiaankin ja taas sama juttu, kunnes tajusin että koska Noita oli viereisessä boxissa niin Wiima selkeästi peitti ja yritti piilottaa omaa jauhelihaansa :D Otin Wiiman pois autosta ja annoin jauhelihan pihalla, niin johan kelpasi ja oikein hotkimalla :) Hassuja noi koiran primitiiviset reaktiot.
Wiima pyrki hyvin jäljelle ja mainittakoon että se oikein huusi autossa kun menin hakemaan sitä! Kyllä se vaan kummasti tietää että kun nappaan jälkipaalun mukaani niin pääsee hommiin. Ja tuntuu kivalta, vaikka olenkin prässännyt Wiimaa väärään tunnetilaan jäljellä, niin en ole kuitenkaan tappanut sen pohjimmaista halua jäljelle. Ja vielä välihuomautuksena tähän että osasyy tähän jäljen sujumattomuuteen on saattanut olla siinä että Wiiman hajuaisti ei ole ollut kunnolla palautunut sen nielutulehduksen ja bronkiitin jälkeen. Tämän bongasin kaverin fb- ja blogipäivityksestä, kun hänen koirallaan oli ollut nielutulehdus ja tämän seurauksena hajuaistin menetys. Olivat eläinlääkäristä todenneet että kyllä nämä kurkun alueen jutut vievät hajuaistin väliaikaisesti. Ja sen jo tiesinkin että antibioottikuuri jo itsessään heikentää hajuaistia.
No mutta palataan taas siihen meidän jälkeen. Päästin Wiiman taas aloittamaan vapaasti, paalulla ja kahdella ekalla askeleella oli ruokaa ja sen jälkeen 5-7 askeleen välein ruokaa. Wiima lähti hyvin etenemään enkä joutunut enää niin paljoa jarruttamaan menoa, kun Wiima rauhoitti rytmin itse. Tosin ei se vieläkään mitään hidastellut. Niin ja nyt oli taas selkeästi sik-sak-rytmi, joka on aika hienoa <3 Wiima piti vauhdin aika tasaisena, paitsi silloin kun kehuin reilummin niin vauhti kiihtyi, mutta sitä säätelin liinasta. Ja jotta tämä päivitys olisi pelkää hehkuttamista, niin Wiima ajoi myös kulmat hyvin. Toisessa kulmassa tarkasti kuononmitan verran, mutta korjasi heti eikä lähtenyt etsimään palloa vaan jatkoi työskentelyä. Hetken päästä se pallokin sitten löytyi. Hieno jälki kerrassaan, vaikka realiteetithan on että jälki oli lyhyt (n. puolet kisajäljestä), ajoin läheltä, vahvistin kehumalla ym. mutta olen päättänyt että hehkutan kun siihen on aihetta ja itse olen tyytyväinen.
Olen ottanut tavaksi että Wiima saa loput jälkijauhelihasta autossa jäljen jälkeen. Noitakin sai toki oman nokareensa vaikka en tällä kertaa ehtinytkään jälkeä sille tekemään. Aloin ihmettelemään että mitä ihmettä Wiima alkaa tökkiä jauheliharasiaa nenällä ja kaatoikin osan auton lattialle. Luulin jo että rasian muovi oli mennyt lihan päälle ettei Wiima muka saisi jauhelihaa sieltä. Vaihdoin jo lihan toiseen astiaankin ja taas sama juttu, kunnes tajusin että koska Noita oli viereisessä boxissa niin Wiima selkeästi peitti ja yritti piilottaa omaa jauhelihaansa :D Otin Wiiman pois autosta ja annoin jauhelihan pihalla, niin johan kelpasi ja oikein hotkimalla :) Hassuja noi koiran primitiiviset reaktiot.
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Dobermannien rotumestikset ja Wiiman treenit
Eilen yhdistyksemme järjesti Dobermannien suojelumestaruuskokeet Turussa. Melko lailla jännitettiin runsaiden sateiden vuoksi että saadaanko jälkiä tehtyä vai ei. Onneksi kisa-aamuna ei enää satanut, joten jäljet saatiin tehtyä melko märkiin peltoihin. Uuden rotumestarin lisäksi on syytä onnitella treenikavareita tuloksista IPO 1 ja 2-luokassa, ONNEA H&A IPO1 ja M&I IPO2!
Kisapäivän jälkeen menimme vielä treenaamaan puruja. Wiima pääsi taas koppihoitoon eli tehtiin purut sisätiloissa. Eipä juuri kovin paljoa Wiima häirinnyt uusi paikka eikä liukas alusta. Ensimmäisellä kerralla Wiima tosin pääsi rullaamaan maton jalkojensa alle, jonka ikävä maalimies sitten siirsi pois toisella purukerralla. Hyvin Wiima tuotti räkää, kun maalimies härnäsi ja purut olivat nopeat ja vahvat.
Tänään käytiin sitten vielä tottistelemassa. Kyllä sitä on melko kiitollinen että meillä oli mahdollisuus vuokrata halli treenejämme varten, sillä viime päivien erittäin runsaat sateet ovat pitäneet huolen siitä että treenikentälle olisi pitänyt mennä soutuveneellä. No Wiimalla oli vauhti päällä tottiksissa ja alku varsinkin oli melkoista sähläämistä. Seuraaminen oli erittäin innokasta, joka johtikin sitten edistämiseen ja piippaamiseen. Onneksi kuitenkin tilanne tasaantui hetken kuluttua. Noudoissa luonnollisesti kierrokset napsahtivat punaiselle, mutta muutaman toiston ja perusasennon rauhoittamisen jälkeen saatiin pari ihan hyvää noutoa. Loppuun eteenmeno, ensimmäisellä eteenmenolla otin maahanmenon ja siitä nopea palkka. Toisella kerralla tehtiin pelkkä läpijuoksu. Oletin että Wiima olisi jäänyt odottamaan maahan-käskyä ja hidastellut, mutta juoksikin nopeasti palkalle.
Kisapäivän jälkeen menimme vielä treenaamaan puruja. Wiima pääsi taas koppihoitoon eli tehtiin purut sisätiloissa. Eipä juuri kovin paljoa Wiima häirinnyt uusi paikka eikä liukas alusta. Ensimmäisellä kerralla Wiima tosin pääsi rullaamaan maton jalkojensa alle, jonka ikävä maalimies sitten siirsi pois toisella purukerralla. Hyvin Wiima tuotti räkää, kun maalimies härnäsi ja purut olivat nopeat ja vahvat.
Tänään käytiin sitten vielä tottistelemassa. Kyllä sitä on melko kiitollinen että meillä oli mahdollisuus vuokrata halli treenejämme varten, sillä viime päivien erittäin runsaat sateet ovat pitäneet huolen siitä että treenikentälle olisi pitänyt mennä soutuveneellä. No Wiimalla oli vauhti päällä tottiksissa ja alku varsinkin oli melkoista sähläämistä. Seuraaminen oli erittäin innokasta, joka johtikin sitten edistämiseen ja piippaamiseen. Onneksi kuitenkin tilanne tasaantui hetken kuluttua. Noudoissa luonnollisesti kierrokset napsahtivat punaiselle, mutta muutaman toiston ja perusasennon rauhoittamisen jälkeen saatiin pari ihan hyvää noutoa. Loppuun eteenmeno, ensimmäisellä eteenmenolla otin maahanmenon ja siitä nopea palkka. Toisella kerralla tehtiin pelkkä läpijuoksu. Oletin että Wiima olisi jäänyt odottamaan maahan-käskyä ja hidastellut, mutta juoksikin nopeasti palkalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)