2. viikko

Eilen Wiimalla vuorokausia astutuksesta 14/12 ja masu näyttää tältä:

Eli luonnollisesti ei vieläkään mitään erikoista havaittavaa. Viimeksi pahoinvointi aloi näillä paikkeilla, nyt ainakin vielä ruoka maistuu. Hassua kuinka viimeksi stressasin sitä että Wiima ei syö, niin nyt alan vähän stressata sitä että onkohan ollenkaan tiineenä kun kerran syö edelleen normaalisti. Joopa, tiedän kyllä että kaikille koirille ei pahoinvointia tule ja tottakai jokainen tiineys on erilainen. No ainakin kaksi viikkoa vielä joudun olemaan jännityksessä, siinä 4. viikon kohdallahan sitten voi ainakin isomman pentueen havaita jo silmämääräisesti/vatsaa kokeilemalla ja silloin voidaan myös tehdä tiineysultra. Viimeksi Wiimaa ei ultrattu ja katsotaan nyt mitä tehdään tällä kertaa :)

masukuvapäivitys

Pari päivää myöhässä aloitan tämän Wiiman jokaviikkoisen kuvakoosteen vatsan kasvatuksesta. Toivotaan ainakin että se alkaa kasvaa. Viime perjantaina oli 7/5 päivää astutuksesta. Vatsa näyttää tällä hetkellä luonnollisesti vielä ihan normaalilta. Kuvakulmat ja valaistus eivät ehkä ole onnistuneimmasta päästä, joten koiran mittasuhteetä näyttävät vähän oudoilta.

Vielä ei myöskään ole mitään tiineyden merkkejä, ruoka maistuu ja vauhtia on normaaliin tapaan. Mikään muukaan käytös ei ole muuttunut. Tottiksissakin meni ylivirityneenä, ja jouduin vähän kikkailemaan seuraamisen viretilan laskemisen ja oikean paikan kanssa.

1. viikko

Matkayhteenveto

Loistava matka takana ja nyt ollaan onnellisesti kotona. Matkan päätavoite toteutui, Orcan astui Wiiman kaksi kertaa, ensin perjantaina ja toisen kerran sunnuntaina. Kaikki meni niin kuin pitääkin molemmat koirat olivat erittäin kiinnostuneita toisistaan ja luonto hoiti hommat kuten pitikin, ainoastaan nalkkivaiheessa pidettiin koiria varmuuden vuoksi paikoillaan.

Matkustimme siis autolla ja kyllä tiesi istuneensa kun autosta nousi ylös :) Ja onneksi ehdittiin kotiin ennen etelä-Ruotsin lumipyryjä, jotka aiheuttivat mm. 100 auton ketjukolarin. Matkan varrella näki autobahnien lisäksi kyllä hienoja maisemiakin, hauska huomata kuinka esim. talojen rakennustyylit vaihtelevat. Ja on se liikenne melko sujuvaa suurista automääristä huolimatta. Yllättävää oli että hieman sivummalla kaupunkien keskustoista eivät ihmiset osanneet englantia kahviloissa, huoltoasemilla, ravintoloissa eikä kaupoissa. Näissä isommissa kaupungeissa toki myyjät puhuivatkin sitten jo sujuvaa englantia.

Matkareittimme oli kutakuinkin seuraava: Turku -(lautta)- Tukholma -(auto 556km)- Helsingborg -(lautta)- Helsingör -(auto 198km)- Rödbyhavn -(lautta)- Puttgarden -(auto 555km)- Düsseldorf, Am Wald 6. Ja tietenkin sitten sama setti takaisin.

Yövyimme Düsseldorfilaisessa hotellisa Hotel Waldesruh :ssa, joka sijaitsi kaupungin laidalla noin 20 minuutin päässä Düsseldorfin keskustasta sekä uroksen omistajan luota. Hotellihuone oli hyvin pelkistetty kokolattiamattoineen ja perus työpöytä-sänky- sisustuksineen. Huone oli kyllä savuton, mutta erittäin tunkkainen tupakantuoksi pisti nenään jo hotelliin sisälle astuessa. Joko siis siellä saa edelleen tupakoida tai haju on pinttynyt niihin kokolattiamattoihin. Mutta huoneessa pystyi kyllä oleskelemaan pienen tuuletuksen jälkeen ja kaippa siihen sitten tottuikin. Emme syöneet hotellissa aamiaista, vaan saksalaiseen tapaan kävimme leipomossa syömässä tuoretta leipää lisukkeilla.

Näkymä hotellin takapihalta huoneen parvekkeelle

Aamuaurinko parvekkeelta kuvattuna

Perjantaina siirryttiin uroksen omistajan luokse Langenfeldiin ja ensin hoidettiin Wiimalle matolääke ja eläinlääkärin leima eu-passiin. Sitten poikkesimme syömässä kioskin näköisessä kuppilassa, jossa oli erinomainen ruoka. Kaikki oli leivitettyä ja uppopaistettua, mutta ainakin kala-annos oli aivan erinomainen. Ja kalassa ei ollut yhtään ruotoa! Illalla tosiaan poikkesimme Düsseldorfissa katselemassa ja ostoksillakin. Keskusta ei kyllä mikään kovin halpa paikka ollut, mutta tein sentään kenkäostokset hyvällä hinnalla. Ja olihan siinä keskustassa paljon nähtävääkin, paljon ihmisiä, ihania suklaapuoteja ja superkalliita merkkiliikkeittä (joihin en olisi varmaan päässyt edes sisälle :D ) Illalla kävimme ruokailemassa hotellimme lähellä Antonella ristorante-trattoria :ssa, hyvä ruoka ja erinomainen palvelu, suosittelen.

"aseman" kello Düsseldorfissa

Lauantaina vietettiin päivä Kölnissä, joka omasta mielestäni olikin sitten paljon miellyttävämpi kaupunki vaikka onkin Saksan neljänneksi suurin kaupunki, jonka väkiluku on n. 1miljoona. Paljon kaunista arkkitehtuuria sekä tietenkin paljon kauppoja. Pysäköimme auton Chorweileriin kauppakeskukseen, josta siirryimme metrolla Kölnin keskustaan. Heti metroasemalta ulos päästyämme näkyikin Kölnin suurin maamerkki Kölner Dom eli Kölnin tuomiokirkko. Se oli kerta kaikkiaan aivan mahtava ilmestys, kuvat eivät kyllä kerro puoliakaan siitä totuudesta, kuinka mahtava rakennus se on. Maistoin myös paikallista herkkua "berliner-munkkia" jossa oli sokerikuorrute sekä sisällä alkoholi-vaniljatäytettä. Hassu makuyhdistelmä, kun alkoholin karvaus muuttuu makeaksi vaniljaksi.

Illaksi saimme kutsun uroksen omistajalta ruokailemaan heidän ystäviensä kanssa Am Dreieck -ravintolaan. Ja jotta sujuvasti toistaisin itseäni, niin myös täällä oli hyvä ruoka, isot annokset ja hyvä palvelu. Myös jälkiruoaksi tilaamani jäätelöannos oli herkullista. Siinä ilta venähtikin sen verran pitkäksi että ravintolasta siirryttiin suoraan unten maille.

Kölner Dom

Sunnuntaina saimme nauttia saksalaisesta vieraanvaraisuudesta ja olimme saaneet kutsun uroksen omistajan luokse aamupalalle. Suntasimme siis leipomoon hakemaan tuoretta sämpylää aamiaiseksi. Aamiainen on hieman tuhdimpi mihin olen tottunut, mutta vatsa ainakin tuli täyteen :) Astutuksen jälkeen lähdimmekin sitten ajamaan kotia kohti. Pitää kyllä nostaa hattua matkaseuralaiselleni, joka toimi minulle kuskina, tulkkina, matkaoppaana sekä tietenkin matkaseurana. Koko yön ajamisen jälkeen olimme Tukholman satamssa aamulla kuuden aikoihin ja saimme vaihdettua iltalauttamme aamulauttaan, joten pääsimme kotiin puolen vuorokautta etuajassa.

Tukholma satamasta kuvattuna

                                    

Wiima ja Orcan

Wiima ja Orcan

Toivotaan paljon tai oikeastaan sopiva määrä pienokaisia Wiiman vatsaan ja toivotaan että kaikki menee hyvin. Muutaman viikon päästä olemme sitten jo vähän viisaampia <3

Reissussa

Wiima aloitti juoksunsa tämänvuoden ensimmäinen päivä ja koska juoksua ollaan odoteltu sillä silmällä, niin viime keskiviikkona lähdettiin reissuun tapaamaan sulhoa. Reissu aloitettiin Turusta menemällä lautalla Ruotsiin ja sieltä Tanskan läpi ja parin lautan kanssa Saksaan, joka on siis määränpäämme. Wiiman kanssa on kyllä ihan superkiva matkustaa, koska se sopeutuu jokaiseen tilanteeseen, laivallakin ainoastaan omistajalla oli ongelmia oman alustaepävarmuutensa kanssa :D

Tällä hetkellä olemme käymässä yöpuulle Düsseldorfilaisessa pienessä hotellissa, tänään on ollut oikein hyvä päivä sillä Wiima tapasi sulhasensa ja astutus sujui mainiosti. Ensin Wiima tosin juoksutti sulhoaan hieman, niin kuin kunnollisen naisen kuuluukin ettei tule mielikuva liian helposta morsmaikusta :) Vaikka kaikki meni tänään hyvin käymme uusintavisiitillä vielä sunnuntaina. Sen jälkeen alkaakin sitten pitkä ja jännittävä odotus että tärppäsikö.

Ehdittiin matkaseuralaiseni kanssa tänään tutustumaan myös Düsseldorfin kaupunkielämään katselemalla arkkitehtuuria sekä vahingossa tuli shoppailtuakin. Huomenna kun on kerran "vapaapäivä" menemme tutustumaan Kölniin. Koitan saada tolla pienellä pokkarillani kuviakin ainakin koirista.

Eli nyt voinee jo mainostaa että pentuja on odotettavissa yhdistelmästä Zh'Astra Ot Shato Bulgar ja Orcan vom Further Moor.

Tervetuloa 2013

Sitä pitäisi kaiketi tehdä jonkinnäköinen yhteenveto viime vuodesta ja luoda ensi vuoden suunnitelmat.

Kokeiden suhteen viime vuosi oli suuri pettymys, Noidan kanssa en saanut aikaiseksi treenattua tosissani TOKO-koeita varten ja näin ollen myös kokeet jäivät tyystin väliin. Wiiman kanssahan käytiin se erittäin persiilleen mennyt IPO-koe. Suurimmaksi osaksi siinäkin harmittaa se että oma kunnianhimoni ja haluni kilpailla ajoi sen realismin ohitse ettei koira ollut sillä hetkellä kokeeseen valmis. Ja tämähän johtui siitä että minä olin onnistunut paineistamaan Wiiman jäljellä huonoon tunnetilaan ja näin ollen mentiin rutkasti takapakkia. Viime vuoden tulossaldo on siis pyöreä nolla.

Suurin syy pilalle menneeseen koekauteen on se että Wiiman hyvin alkanut treenikausi katkesi Wiiman sairastamiseen, jonka vuoksi oltiin treenitauolla toukokuussa ja koko kesäkuu sekä heinäkuustakin osa. Ensinhän Wiimalla oli vappuleirin jälkeen ääni mennyt ja silloin eläinlääkäri arveli sen olevan tosiaan vain äänen meneteys/kurkunpään tulehdus. Sitä se varmaan olikin, mutta sairausloman jälkeen palattuamme treeneihin ei Wiiman treenikunto palautunutkaan vaan päinvastoin ja saimme uusissa tutkimuksissa diagnoosiksi keuhkoputkentulehduksen. Ja koska nämä nielujutut ja antibioottikuuri vaikuttavat koiran hajuaistiin, niin tämäkin oli taatusti yksi syy miksi jälki ei kulkenut. No onneksi se jälkikin siitä lähti vähän parempaan suuntaan loppusyksystä ja nyt saa sitten talven ajan muhia hyväksi :) Esineilmaisuthan sujuvat tällä hetkellä vallan hyvin, tottiksen ja purujen suhteen olen myös toiveikas ja luottavainen.

Mutta viime syksyn tappioista olen myös ottanut opikseni ja koin koiranohjaamiseni henkisen kasvun näiden pettymysten kautta. Pitää osata nauttia siitä mitä se koira osaa ja pitää uskoa siihen että turhauttavalta tuntuvat ja pettymyksiäkin eteen tuovat ajanjaksot muuttuvat aikanaan historiaksi. Pitää elää siinä hetkessä realistisesti ja luoda suunnitelmat sen mukaan. Yleensä onglemiin on aina jokin ratkaisu. Pitää myös osata sivuuttaa ja mitätöidä ympärisön paineet, ei voi ajatella että mitä muut ajattelevat meistä koirakkona tai minun koirastani, sillä kun ei pidä olla tuon taivaallistä merkitystä. Koiraa ei voi treenata kenenkään toisten takia, tosin kenenkään toisten ei pitäisi myöskään nähdä vaivaa muiden treenaamisista. Myöskään koiran hyvyyttä tai huonoutta ei mitata tulospörssissä, koetilastoissa tai pisteissä, kyllä koiran todelliset ominaisuudet tulevat esiin ihan muilla tavoin.

Tälle vuodelle en lupaa mitään, mutta asetan kuitenkin tavoitteita ja toiveita. Luonnollisesti tavoitteena on mennä kokeisiin ja saada niitä tuloksia. Kuitenkin ensisijaisen tärkeää on että koirat pysyvät terveinä. Katsotaan josko tuon Noidan höpöhöpö-treeneistä siirryttäisiin vakavahenkisempiin ja käytäisiin kokeilemassa saataisiinko se TK2 sieltä. Sen jälkeen pistän suureen harkintaan jaksanko hioa tunnaria niin että voisimme startata voittajassa. Wiimalle tietenkin tavoitteena IPO1 ja koska olen erittäin rohkea, niin pistän tavoitteeksi tai ainakin toiveeksi myös ne 2- ja 3-luokan kokeet. Toivottavasti myös pääsen leireilemään usein. Erityisesti Wiiman kohdalta toivon että se jäljestys lähtee sujumaan ja saadaan Wiimalle tunnetila oikeaksi. Tämähän tietysti edellyttää että liinan toinen pää osaa hommansa eikä häiritse koiraa. Ja se edellyttää sitä että meidän erinomaista työtä tehnyt koutsi jaksaa puurtaa vielä samaan malliin.

Erittäin suurella mielenkiinnolla ja innolla odotan mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Vuoden ensimmäinen päivä ja osa suunnitelmista on jo käynnistetty, niistä lisää myöhemmin ;)