Nyt vihdoin vauvan syntymän jälkeen sain viime sunnuntaille järjestettyä itselleni ja koiralle kunnollisen treeniajan. Wiimalla on juoksut, joten sitä ei treenihalliin voinut ottaa mukaan. Sokkan kanssa olen tehnyt kotipihassa "minuuttitreenejä" joiden tarkoitus on ollut lähinnä hyvä tunnetila ja hauskan pito. Pieniä lisäjuttuja on myös tottikseen tehty mm. täyskäännöstä sekä jäävien liikkeiden suorittamista seuraamisesta. Päätin myös vaihtaa palkan paikkaa oikealle puolelle ja siis tietenkin niin että koira ottaa palkan selän takaa, koska Sokkan seuraamispaikka helposti siirtyy liian eteen kun kierrokset lisääntyy. Palkan paikan vaihdon innoittajana oli eräs henkilö, jolla on Wiiman pentu (ed. pentueesta) ja hän on hienosäätänyt oman koiransa seuraamispaikkaa todella hienosti. Tähän hienosäätöön kuuluu toki muutakin kun vaan palkan antaminen selän takaa, mutta meidän piti aloittaa tästä. Iso kiitos J:lle neuvoista!
Nyt siis kun päästiin ihmisten ilmoille treenaamaan niin päätin tehdä vähän pidemmän treenin, kun niitä peräänkatsojia oli paikalla. Seuraaminen oli ihan kivan oloista ja täyskäännöskin sujui melko hienosti, tosin jos kehun Sokkaa käännöksen jälkeen tulee siihen perään yksi ylimääräinen ohjaajan kiertäminen :D Jäävissä liikkeissä tarvitaan tietenkin vielä apua, mutta Sokka on saanut ajatuksesta kiinni. Hyvin Sokkan motivaatio ja keskittyminen riittää vähän pidempäänkin seuraamispätkään. Jossain vaiheessa musta tuntui että me ei päästä ikinä etenemään siitä muutaman askeleen pätkästä mihinkään. Tosin nyt ollaan syksystä saakka tehty vähän turhaumaa seuraamiseen niin sepä on tuottanut tulosta tuohon fiilispuolelle. Sokka kun ei ole mitenkään saalishörhö, kuten äitinsä, niin se toinen puoli tuo selkeästi draivia tuohon koiraan.
Se mistä olen erityisen tyytyväinen on se että Sokka ensinnäkin näyttää oppivan nopeasti ja kun motivaatio sekä tunnetila on kohdallaan niin se yrittää täysillä. Ja toinen on se että Sokkan mielestä mun sivulle perusasentoon tuleminen on ihan huippu juttu.
Puruissa tehtiin ihan perusjuttuja, koska edellisestä kerrasta on pitä aika. Sokka luonnollisesti haukkuu hyvin ja pyrkii kohti maalimiestä. Itse vähän jännitin että miten pureminen sujuu - lähinnä että meneekö roiskimiseksi kun on niin täpinöissään. Mutta hyvin Sokka iski kiinni ja rauhoittui puruun hienosti. Puruotteen kanssa ei olekaan koskaan ollut ongelmia, täydellä suulla ottaa kiinni. Tuo Sokkan tuottama spontaani aggressio on kyllä hämmentävää näin Wiiman jälkeen. Sokka ei käänny saaliille kovin helposti, mutta sitäkin löytyy kuitenkin riittävästi. Ja kaiken lisäksi tuo koira on silti sosiaalinen maailmanrakastaja :) Tosin viime juhannuksena erään "jotain muutakin kuin kansalaisluottamusta"-nauttineen miehen kanssa huomasin että Sokka pitää kyllä laumastaan huolta. Vaikka mitään väkivallan uhkaa ei ollut, niin Sokka kyllä ilmoitti ettei tarvi tulla edes juttelemaan liian lähelle. Ei tullut mitään räkäagressiota vaan möreä murina ja silmiin tuijotus, tosin jos tämä mies olisi tullut lähemmäksi niin luulen että haukku olisi irronnut hyvinkin :) Hienoa käytöstä siis koiralta!
No tästä toivottavasti päästään jatkamaa treenejä, niin että saataisiin jotain aikaiseksikin. Vaikka en pidä mitään aikataulua niin kyllä se BH-koe siellä takaraivossa ensi vuodelle vähän kummittelee.
perjantai 19. joulukuuta 2014
tiistai 21. lokakuuta 2014
TOKO ALO1
Ja niin siinä vaan kävi että saatiin sieltä TOKO kokeesta ykköstulos. Vaikka tietenkin parantamisen varaan jäikin niin olen todella tyytyväinen Wiiman suoritukseen.
Luoksepäästävyys 10
Annoin riittävän monta paikka-käskyä niin ei rynnännyt tuomarin syliin pussailemaan.
Paikalla makuu 10
Siellä Wiima makasi korvat pystyssä, ei moittimista.
Seuraaminen kytkettynä 10
Wiima oli hyvässä viretilassa ja seurasi hyvin. Ei onneksi liikaa keulimista, joka tuo helposti vinkumista ja painamista.
Seuraaminen taluttimetta 9
Wiima sitten "unohti" miten tehdään täyskäännökset ja jäi molemmissa poikittamaan mun eteen hetkeksi. No eihän sitä ole treenattukaan kun 6 vuotta :p
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
No joo Wiima siis suoritti liikkeen täysin oikein, mutta ennen käskyä :D Mä en nähnyt mun vauvamasun takaa että Wiima jäi jälkeen suoritti itsenäisesti...
Luoksetulo 10
Ei erityistä, tuli nopeasti ja korrektisti luokse ja sivulletulo oli nopea.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7
Sama juttu kun maahanmenossa, mutta nyt mä kurkkasin ajoissa missä koira menee ja annoin lisäkäskyn. Muuten taas täydellinen suoritus.
Estehyppy 10
Taaskaan ei moittimista, hyvä hyppy ja reagoi seiso-käskyyn nopeasti.
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 170/200 pistettä
Ja kuten arvata saattaa niin hieman jäi kaivelemaan noi maahanmenon ja seisomisen ennakoinnit...ja toki seuraamisen täyskäännökset. Meillä olisi oikeasti ollut mahdollisuudet siihen 200 pisteeseen!! Mutta erittäin hyvä mieli jäi silti siitä että Wiima suoritti hyvällä draivilla pysymällä kuitenkin paketissa. Kyllä me taatusti jatkossakin tokoillaan ainakin sen TK1:sen verran. Avossahan tulee sitten se pirun nouto, joka kiihdyttää Wiimaa niin paljon että menee kaikki överiksi. Toki me voidaan tässä yrittää kaukokäskyjä ja luoksetulon pysäytystä treenailemaan...
Luoksepäästävyys 10
Annoin riittävän monta paikka-käskyä niin ei rynnännyt tuomarin syliin pussailemaan.
Paikalla makuu 10
Siellä Wiima makasi korvat pystyssä, ei moittimista.
Seuraaminen kytkettynä 10
Wiima oli hyvässä viretilassa ja seurasi hyvin. Ei onneksi liikaa keulimista, joka tuo helposti vinkumista ja painamista.
Seuraaminen taluttimetta 9
Wiima sitten "unohti" miten tehdään täyskäännökset ja jäi molemmissa poikittamaan mun eteen hetkeksi. No eihän sitä ole treenattukaan kun 6 vuotta :p
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
No joo Wiima siis suoritti liikkeen täysin oikein, mutta ennen käskyä :D Mä en nähnyt mun vauvamasun takaa että Wiima jäi jälkeen suoritti itsenäisesti...
Luoksetulo 10
Ei erityistä, tuli nopeasti ja korrektisti luokse ja sivulletulo oli nopea.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7
Sama juttu kun maahanmenossa, mutta nyt mä kurkkasin ajoissa missä koira menee ja annoin lisäkäskyn. Muuten taas täydellinen suoritus.
Estehyppy 10
Taaskaan ei moittimista, hyvä hyppy ja reagoi seiso-käskyyn nopeasti.
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 170/200 pistettä
Ja kuten arvata saattaa niin hieman jäi kaivelemaan noi maahanmenon ja seisomisen ennakoinnit...ja toki seuraamisen täyskäännökset. Meillä olisi oikeasti ollut mahdollisuudet siihen 200 pisteeseen!! Mutta erittäin hyvä mieli jäi silti siitä että Wiima suoritti hyvällä draivilla pysymällä kuitenkin paketissa. Kyllä me taatusti jatkossakin tokoillaan ainakin sen TK1:sen verran. Avossahan tulee sitten se pirun nouto, joka kiihdyttää Wiimaa niin paljon että menee kaikki överiksi. Toki me voidaan tässä yrittää kaukokäskyjä ja luoksetulon pysäytystä treenailemaan...
lauantai 18. lokakuuta 2014
Hakutreenit
Tästä onkin sitten aikaa, kun viimeksi olen ollut hakumetsällä. Wiima on ollut hakumetsällä silloin joskus nuorena, joten ihan outo juttu se ei koiralle ollut mutta en toki olettanut sen mitään muistavankaan. Wiima käyttäytyi erikoisesti kun lähdin viemään sitä metsää. Se ei rynninyt liinassa ja haisteli ilmaa eli ihan perus lenkille se ei ollut menossa.
Vein Wiiman keskilinjalle ja pyysin sivulle. Sen jälkeen lähdettiin etenemään liinan kanssa kohti maalimiestä ja Wiima otti mennessään hajua sekä ilmasta että välillä maastakin. Tähän en missään nimessä puutu, koska tiedän että Wiiman kohdalla ei tule maalimiehelle jäljestäminen ongelmaksi. Muutama metri ennen maalimiestä Wiima pysähtyi ja heilutti häntää, päästin siitä äijälle ja luonnollisesti Wiima meni sinne erittäin iloisesti. Maalimiehillä oli ohjeena vaatia Wiima istumaan ja vasta sen jälkeen palkataan. Toinen äijä mentiin samalla kaavalla. Kolmannella Wiima lähti jo selkeästi ilmavainuisemmin liikkeelle ja hyvissä ajoin otti maalimiehestä hajua. Päästin Wiiman irti liinasta, mutta ihan suoraan äijälle meno ei onnistunut, vaan Wiima lähti vähän pyörimään. Hetken annoin hakea, kunnes kutsuin luokse ja rauhotin tilannetta. Wiima tarkisteli hajua uudelleen ja sai kohdistettua äijään, joka oli jo aika lähellä. Siitä sitten lähtikin äijän luokse innoissaan.
Jokaisen löydön jälkeen otin Wiimaa jo pikkuisen hallintaan ja palkkasin, mutta heti kun vapautin niin Wiima haki kepin suuhun ja kohelsi sen kanssa. Hänellä kun on tämä itsensä palkkaamisen taito :) Jatkossa pitääkin ottaa enemmän hallintaa ja tuoda Wiima keskilinjalle käskyn alla. Mutta nyt on tärkeään että Wiima hoksaa hakumetsän idean :)
Hassua huomata Wiiman käytöstä siellä metsässä, ensin menee innolla kohti metsää ja kun saa selkeän hajun niin lähtee kohti, mutta silti kuitenkin on hieman hölmistynyt kun tajuaa että ihan elävä ihminen siellä kyykkii :D
Vein Wiiman keskilinjalle ja pyysin sivulle. Sen jälkeen lähdettiin etenemään liinan kanssa kohti maalimiestä ja Wiima otti mennessään hajua sekä ilmasta että välillä maastakin. Tähän en missään nimessä puutu, koska tiedän että Wiiman kohdalla ei tule maalimiehelle jäljestäminen ongelmaksi. Muutama metri ennen maalimiestä Wiima pysähtyi ja heilutti häntää, päästin siitä äijälle ja luonnollisesti Wiima meni sinne erittäin iloisesti. Maalimiehillä oli ohjeena vaatia Wiima istumaan ja vasta sen jälkeen palkataan. Toinen äijä mentiin samalla kaavalla. Kolmannella Wiima lähti jo selkeästi ilmavainuisemmin liikkeelle ja hyvissä ajoin otti maalimiehestä hajua. Päästin Wiiman irti liinasta, mutta ihan suoraan äijälle meno ei onnistunut, vaan Wiima lähti vähän pyörimään. Hetken annoin hakea, kunnes kutsuin luokse ja rauhotin tilannetta. Wiima tarkisteli hajua uudelleen ja sai kohdistettua äijään, joka oli jo aika lähellä. Siitä sitten lähtikin äijän luokse innoissaan.
Jokaisen löydön jälkeen otin Wiimaa jo pikkuisen hallintaan ja palkkasin, mutta heti kun vapautin niin Wiima haki kepin suuhun ja kohelsi sen kanssa. Hänellä kun on tämä itsensä palkkaamisen taito :) Jatkossa pitääkin ottaa enemmän hallintaa ja tuoda Wiima keskilinjalle käskyn alla. Mutta nyt on tärkeään että Wiima hoksaa hakumetsän idean :)
Hassua huomata Wiiman käytöstä siellä metsässä, ensin menee innolla kohti metsää ja kun saa selkeän hajun niin lähtee kohti, mutta silti kuitenkin on hieman hölmistynyt kun tajuaa että ihan elävä ihminen siellä kyykkii :D
torstai 9. lokakuuta 2014
Sokkakin treenaa
Koska tuo edellinen teksti oli niin täynnä Wiiman treeni- ja kisaturhaumaa, niin ajattelin että Sokkan treeneistä pitää tehdä ihan oma päivityksensä.
Tottikseen ollaan saatu uutta potkua haukutuksen kautta. Sokkahan on seurannut teknisesti ihan hyvin, mutta siitä vaan on puuttunut se jokin. Nyt sitten koitettiin turhauman kautta haukuttaa apparin kanssa ja otan Sokkan siitä lennosta seuraamiseen, niin johan on koira intoa piukassa. Tästä seuraava vaihe on että mä haukutan koiraa itse ja tehdään seuraamista siitä. Katsotaan kantaako tämä sitten pidempään seuraamiseen ja pystyykö Sokka pitämään vireen koko seuraamiskaavion - se nähdään sitten. Nyt kuitenkin panostan siihen tunnetilaan ja palkaamiseen siitä kun se on vielä hyvää seuraamista hyvällä fiiliksellä.
Jääviä liikkeitä treenataan vielä vietin kautta ilman seuraamista ja nekin alkavat kyllä sujua paremmin. Maahanmenossa pitää olla todella tarkka, koska kyynärpäät jäävät helposti ilmaan. Nyt suurimpana haasteena on ollut luoksetulon loppupaikka...Sokka niin helposti haluaa tulla sivulle että tahtoo mennä pyörimiseksi ja vinoksi kun pitäisi olla kauniisti edessä.
Jäljellä Sokka tekee hyvää työtä, aluksihan Sokka rynni ja kauhoi kovasti, mutta nyt tilanne on onneksi toinen. Sokka pääsee jäljelle "remmilenkille" eli tarkemmin sanottuna mä en saa puuttua sen toimitaan, siis vielä ainakaan. Eli paalulle mennään ihan normaalisti ja Sokka käynnistää nenänsä ja mä pidän liinan löysällä ja seuraan perässä. Ja jos Sokka hukkaisi jäljen niin mä en puutu mitenkään, vaan joutuu koira etsimään sen ihan itse uudelleen. Tällä hetkellä Sokka lähtee paalulta hyvin ja jäljestää mielellään. Nenä on maassa ja etenee rauhassa häntä heiluen. Myös kulmat ovat menneet mallikkaasti. Ihan ensimmäisen 90 asteen kulman Sokka hukkasi, mutta huomasi sen itse heti ja alkoi etsimään jälkeä. Löysikin sen nopeasti ja jatkoi jälkeä ilman ongelmaa. Seuraavassa kulmassa ei sitten enää hukannutkaan. Mainittakoon että jäljellä on vielä paljon ruokaa ja ihan muutama tyhjä kohta siellä täällä. Tässäkin on nyt vaan enemmän tunnetilasta kyse kun varsinaisesta jäljestämisestä.
Puruissa tilanne etenee myös ja Sokka on purrut jo jonkin aikaa kovaan hihaan. Aggressio tulee edelleen hyvin spontaanisti ja kiinnikäymiset on nopeita. Patoamisessa on vielä vähän parantamisen varaa keskittymisen suhteen, mutta kyllä se siitä.
Yleisesti ottaen Sokkan treenit ovat lapsen kengissä ja ollaan edetty todella hitaasti ja moni saman ikäinen (ja nuoremmatkin) koira osaa jo vaikka mitä. Mutta me nyt edetään näin ja katsotaan mitä me saadaan aikaiseksi.
Tottikseen ollaan saatu uutta potkua haukutuksen kautta. Sokkahan on seurannut teknisesti ihan hyvin, mutta siitä vaan on puuttunut se jokin. Nyt sitten koitettiin turhauman kautta haukuttaa apparin kanssa ja otan Sokkan siitä lennosta seuraamiseen, niin johan on koira intoa piukassa. Tästä seuraava vaihe on että mä haukutan koiraa itse ja tehdään seuraamista siitä. Katsotaan kantaako tämä sitten pidempään seuraamiseen ja pystyykö Sokka pitämään vireen koko seuraamiskaavion - se nähdään sitten. Nyt kuitenkin panostan siihen tunnetilaan ja palkaamiseen siitä kun se on vielä hyvää seuraamista hyvällä fiiliksellä.
Jääviä liikkeitä treenataan vielä vietin kautta ilman seuraamista ja nekin alkavat kyllä sujua paremmin. Maahanmenossa pitää olla todella tarkka, koska kyynärpäät jäävät helposti ilmaan. Nyt suurimpana haasteena on ollut luoksetulon loppupaikka...Sokka niin helposti haluaa tulla sivulle että tahtoo mennä pyörimiseksi ja vinoksi kun pitäisi olla kauniisti edessä.
Jäljellä Sokka tekee hyvää työtä, aluksihan Sokka rynni ja kauhoi kovasti, mutta nyt tilanne on onneksi toinen. Sokka pääsee jäljelle "remmilenkille" eli tarkemmin sanottuna mä en saa puuttua sen toimitaan, siis vielä ainakaan. Eli paalulle mennään ihan normaalisti ja Sokka käynnistää nenänsä ja mä pidän liinan löysällä ja seuraan perässä. Ja jos Sokka hukkaisi jäljen niin mä en puutu mitenkään, vaan joutuu koira etsimään sen ihan itse uudelleen. Tällä hetkellä Sokka lähtee paalulta hyvin ja jäljestää mielellään. Nenä on maassa ja etenee rauhassa häntä heiluen. Myös kulmat ovat menneet mallikkaasti. Ihan ensimmäisen 90 asteen kulman Sokka hukkasi, mutta huomasi sen itse heti ja alkoi etsimään jälkeä. Löysikin sen nopeasti ja jatkoi jälkeä ilman ongelmaa. Seuraavassa kulmassa ei sitten enää hukannutkaan. Mainittakoon että jäljellä on vielä paljon ruokaa ja ihan muutama tyhjä kohta siellä täällä. Tässäkin on nyt vaan enemmän tunnetilasta kyse kun varsinaisesta jäljestämisestä.
Puruissa tilanne etenee myös ja Sokka on purrut jo jonkin aikaa kovaan hihaan. Aggressio tulee edelleen hyvin spontaanisti ja kiinnikäymiset on nopeita. Patoamisessa on vielä vähän parantamisen varaa keskittymisen suhteen, mutta kyllä se siitä.
Yleisesti ottaen Sokkan treenit ovat lapsen kengissä ja ollaan edetty todella hitaasti ja moni saman ikäinen (ja nuoremmatkin) koira osaa jo vaikka mitä. Mutta me nyt edetään näin ja katsotaan mitä me saadaan aikaiseksi.
Harmitusta ja lajin vaihtoa
Kuten arvata saattaa ei mennyt tälläkään kertaa meidä IPO-koe niin kuin piti. Samat ongelmat piinaavaat meitä edelleen ja ikuisesti. Jäätiin siis jo jäljelle, kun Wiima lähti erittäin huonossa tunnetilassa paalulta. Se miksi niin kävi - en osaa sanoa. Ennen jälkeä otin ruutiniksi muodostuneen esineilmaisun ja palkkasin pallolla. No pallon irrotuksessa tulikin ongelmia ja jouduin käskyttämään oikein kunnolla että Wiima irrotti pallosta. No siitä sitten lähdettiin pello reunalle odottamaan vuoroa, koska tuomarin pyynnöstä seuraavan koirakon piti olla valmiin jo kun toinen koira on viimeisellä suoralla. No siinä odotellessa Wiima oli aika rauhaton ja pyysin sen maahan. Mehän ei olla harjoiteltu ihan näin pitkää odottamista auton ulkopuolella, joten voi olla että sekin vaikutti. Mutta jäljelle mennessä tiesin jo että ei hyvä heilu, koska Wiima pyrki koko ajan syömään ruohoa, eli meni sijaistoiminnolle. No paalulle siis lähti jo huonossa tilassa ja ajoi jälkeä melkein heti alusta sivussa. Ensimmäisen esineen kuitenkin löysi ja ilmaisikin sen hyvin, tosin vinossa koska oli ajanut jäljen sivussa. Wiima lähti esineeltä jäljestämään kyllä mutta nenä hieman ylhäällä ja tarkisteli kovasti. Ensimmäiseen kulmaan tullessa Wiima merkkasi kulman, mutta lähti päinvastaiseen suuntaan pyörimään ja palasi ekalle suoralle, josta jatkoi jäljestämistä suoraan ja meni sen 10 metriä yli kulmasta ja oikeutetusti tuomari keskeytti siihen. Tuokin käytös on tyypillistä Wiimaa, kun se on paineistunut. Eli jatkaa jäljestämistä ihan pokkana vaikka jälki ei jatku edes siihen suuntaan.
En oikein tiedä millä fiiliksillä olin tuon suorituksen jälkeen, jotenkin oli vaan niin tyhjä olo. Pettymys toki oli ettei päästy jälkeä loppuun ja kun treenit oli menneet kuitenkin ihan jees. Mutta olinko pettynyt koiran suoritukseen - en oikeastaan, vaan siihen että minä itse olen tämän aiheuttanut paineistamalla koiraa tietämättäni. Mutta kun suorituksen jälkeen palasimme etsimään viimeistä esinettä, niin innoissaan Wiima sen sieltä ilmaisi, olen sentään esineistä osanuut tehdä kivoja :)
Jatkettiin kuitenkin leuka rinnassa kohti seuraavia pettymyksiä. Seuraavanahan oli vuorossa tottis, joka meni myös täysin persiilleen. Kentälle mennessä Wiima seurasi oikein hyvin ja paikallamakuu sujui erinomaisesti. Ja vielä kaavion aloituspaikallekin mentiin ihan hyvällä seuraamisella. Siitä sitten päästiin siihen ekaan laukaukseen, jonka jälkeen Wiima alkoi kyttäämään pystyssä ollutta piiloa, koska taas kerran hän siirtyi purumoodiin. Seuraaminen olikin siitä eteenpäin sitten "puruhallintaa" annoin jossain vaiheessä lisäkäskyn niin että karjaisin oikein kunnolla, jonka jälkeen Wiima seurasi aavistuksen verran paremmin. Jäävissä seuraaminen oli jo huomattavasti parempaa, tosin istumisen meni jälleen maahan, on siis tehnyt tämän jokaisessa kokeessa. Maahanmeno ja luoksetulo olikin sitten erinomainen.
Mutta sen jälkeenhän tulee se meidän tai mun kammotus ja Wiiman lemppari eli nouto. Tasamaanouto oli vielä join kuin paketissa, tosin siinäkin rauhaton odotus ja luovutuksessa kapulan pureskelua. Estenoudot olivatkin sitten aivan pois lapasesta. Wiima piippasi ja sättäsi etujaloilla kun heitin ja luovutuksessa pureskeli kapulaa ihan hitosti. Irrotti kuitenkin ekalla käskyllä joka kerta. Eteenmenossa seuraaminen oli ihan hyvää ja Wiimä lähtikin hienosti, tarvitsi toisen käskyn maahan menoon kun jäi vähän vietereille.
En oikein voi edes kuvailla miltä tottiksen jälkeen tuntui, kun edelleenkään se ei pysy paketissa, vaikka sitä ollaan oikeasti treenattu ihan hemmetin paljon. Wiimalle on tehty seuraamista pelkästään ja vain ja ainoastaan niin että siinä on häiriönä maalimies piiskan kanssa joko piilossa tai kentän reunalle. Ja joka kerta Wiimalta on vaadittu kunnollista seuraamista. Samoin noutoja on tahkottu todella paljon ja aina on vaadittu rauhoittumista ja kapulan pureskelua ei todellakaan ole sallittu. Treeneissä ollaan oikeasti päästy hyvin etenemään ja olen ollut johdonmukainen. Palkkauskin on ollut aina ruokapalkka, ettei nosteta kierroksia liikaa.
Sen vuoksi kokeen jäkeen (taas kerran) tulee älyttömän suuri turhautuminen siihen että miksi ihmeessä treeneissä saavutettu tulos ja oppiminen ei näy kokeessa ollenkaan?! On aivan älytöntä treenata, jos siitä ei ole mitään hyötyä, mutta kun treeneissä Wiima pystyy toistamaan oppimiaan ja vaadittuja asioita ja niistä päästään palkkaamaan. En vaan tajua miksei se treeni näy kokeessa? Eikä selitys voi olla että reagoi mun jännitykseen koska oikeasti kyllä toistojen määrä pitäisi myös näkyä koiran suoritusvarmuutena, vaikka olosuhteet muuttuisivatkin.
Mainitaan vielä että jatkoin puruihin, joka on meidän ehdottomasti vahvin osa-alue. Eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Wiima teki todella hienoa työtä ja ihan mielettömät jälkivartioinnit. Voi jospa kokeen voisi suorittaa niin että tekisi C-osan kolmeen kertaan...
Mutta paljon olen kokeen jälkeen pohtinut Wiimaa kisakoirana. Eihän se huono koira missään nimessä ole, sillä on vaan ollut huono ohjaaja, joka ei ole osannut viedä noin vietikästä koiraa eteenpäin riittävässä määrin. Olen silti suunnitellut että hakumetsällä voisi Wiiman kanssa käydä, jos vaikka ensi kesänä korkattaisiin hakukokeet. Wiimallehan on tehty hakumetsällä pohjia nuorena, että ei se ihan uusi tuttavuus olisi. Toki sielläkin on se tottis, mutta faktahan on se että kansallisten lajien kyläkokeissa arvostelu on löysempää (ainakin paikotellen) kuin IPOssa. No jos vaan saan hakuporukan kasaan niin ilman muuta käyn kokeilemassa.
Ja viikon päästä Wiima starttaa myös TOKO-kisoissa :) katsotaan millainen katastrofi meitä siellä odottaa :D Toki juoksut on tässä vielä suuri kysymysmerkki, niin voi olla että kisa-aamuna tulee ekat tipat ja silloinhan me ei sitten kisata.
En oikein tiedä millä fiiliksillä olin tuon suorituksen jälkeen, jotenkin oli vaan niin tyhjä olo. Pettymys toki oli ettei päästy jälkeä loppuun ja kun treenit oli menneet kuitenkin ihan jees. Mutta olinko pettynyt koiran suoritukseen - en oikeastaan, vaan siihen että minä itse olen tämän aiheuttanut paineistamalla koiraa tietämättäni. Mutta kun suorituksen jälkeen palasimme etsimään viimeistä esinettä, niin innoissaan Wiima sen sieltä ilmaisi, olen sentään esineistä osanuut tehdä kivoja :)
Jatkettiin kuitenkin leuka rinnassa kohti seuraavia pettymyksiä. Seuraavanahan oli vuorossa tottis, joka meni myös täysin persiilleen. Kentälle mennessä Wiima seurasi oikein hyvin ja paikallamakuu sujui erinomaisesti. Ja vielä kaavion aloituspaikallekin mentiin ihan hyvällä seuraamisella. Siitä sitten päästiin siihen ekaan laukaukseen, jonka jälkeen Wiima alkoi kyttäämään pystyssä ollutta piiloa, koska taas kerran hän siirtyi purumoodiin. Seuraaminen olikin siitä eteenpäin sitten "puruhallintaa" annoin jossain vaiheessä lisäkäskyn niin että karjaisin oikein kunnolla, jonka jälkeen Wiima seurasi aavistuksen verran paremmin. Jäävissä seuraaminen oli jo huomattavasti parempaa, tosin istumisen meni jälleen maahan, on siis tehnyt tämän jokaisessa kokeessa. Maahanmeno ja luoksetulo olikin sitten erinomainen.
Mutta sen jälkeenhän tulee se meidän tai mun kammotus ja Wiiman lemppari eli nouto. Tasamaanouto oli vielä join kuin paketissa, tosin siinäkin rauhaton odotus ja luovutuksessa kapulan pureskelua. Estenoudot olivatkin sitten aivan pois lapasesta. Wiima piippasi ja sättäsi etujaloilla kun heitin ja luovutuksessa pureskeli kapulaa ihan hitosti. Irrotti kuitenkin ekalla käskyllä joka kerta. Eteenmenossa seuraaminen oli ihan hyvää ja Wiimä lähtikin hienosti, tarvitsi toisen käskyn maahan menoon kun jäi vähän vietereille.
En oikein voi edes kuvailla miltä tottiksen jälkeen tuntui, kun edelleenkään se ei pysy paketissa, vaikka sitä ollaan oikeasti treenattu ihan hemmetin paljon. Wiimalle on tehty seuraamista pelkästään ja vain ja ainoastaan niin että siinä on häiriönä maalimies piiskan kanssa joko piilossa tai kentän reunalle. Ja joka kerta Wiimalta on vaadittu kunnollista seuraamista. Samoin noutoja on tahkottu todella paljon ja aina on vaadittu rauhoittumista ja kapulan pureskelua ei todellakaan ole sallittu. Treeneissä ollaan oikeasti päästy hyvin etenemään ja olen ollut johdonmukainen. Palkkauskin on ollut aina ruokapalkka, ettei nosteta kierroksia liikaa.
Sen vuoksi kokeen jäkeen (taas kerran) tulee älyttömän suuri turhautuminen siihen että miksi ihmeessä treeneissä saavutettu tulos ja oppiminen ei näy kokeessa ollenkaan?! On aivan älytöntä treenata, jos siitä ei ole mitään hyötyä, mutta kun treeneissä Wiima pystyy toistamaan oppimiaan ja vaadittuja asioita ja niistä päästään palkkaamaan. En vaan tajua miksei se treeni näy kokeessa? Eikä selitys voi olla että reagoi mun jännitykseen koska oikeasti kyllä toistojen määrä pitäisi myös näkyä koiran suoritusvarmuutena, vaikka olosuhteet muuttuisivatkin.
Mainitaan vielä että jatkoin puruihin, joka on meidän ehdottomasti vahvin osa-alue. Eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Wiima teki todella hienoa työtä ja ihan mielettömät jälkivartioinnit. Voi jospa kokeen voisi suorittaa niin että tekisi C-osan kolmeen kertaan...
Mutta paljon olen kokeen jälkeen pohtinut Wiimaa kisakoirana. Eihän se huono koira missään nimessä ole, sillä on vaan ollut huono ohjaaja, joka ei ole osannut viedä noin vietikästä koiraa eteenpäin riittävässä määrin. Olen silti suunnitellut että hakumetsällä voisi Wiiman kanssa käydä, jos vaikka ensi kesänä korkattaisiin hakukokeet. Wiimallehan on tehty hakumetsällä pohjia nuorena, että ei se ihan uusi tuttavuus olisi. Toki sielläkin on se tottis, mutta faktahan on se että kansallisten lajien kyläkokeissa arvostelu on löysempää (ainakin paikotellen) kuin IPOssa. No jos vaan saan hakuporukan kasaan niin ilman muuta käyn kokeilemassa.
Ja viikon päästä Wiima starttaa myös TOKO-kisoissa :) katsotaan millainen katastrofi meitä siellä odottaa :D Toki juoksut on tässä vielä suuri kysymysmerkki, niin voi olla että kisa-aamuna tulee ekat tipat ja silloinhan me ei sitten kisata.
tiistai 5. elokuuta 2014
Pitkästä aikaa
Monta kertaa on ollut mielessä että pitäisi ehkä vähän päivitellä, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi. Treenit ovat menneet sekä ylä- että alamäkeä ja itsellä on ollut talven aikana suuria motivaatio-ongelmia. Jotain ollaan sentään koko ajan tehty.
Sokka on osoittanut kykynsä kaikilla IPO:n osa-alueilla ja treenimäärään nähden voisin sanoa että koira on jopa lahjakas :) Itselle vaan tuottaa hankaluuksia Sokkan erilaisuus Wiimaan verrattuna. Wiima kun kiihtyy 0-100 sekunnin murto-osassa jos näkee patukan saalisvietti aktivoituu äärimmilleen. Sokka sen sijaan on enemmän aggressiopainoitteisempi, mutta toki omaa saalisviettiäkin. Sokka on ns. totisempi koira kuin Wiima ja se että Sokkalle saa rakennettua hyvän ja motivoituneen tottiksen vaatii vähän erilaisia juttuja, kuin Wiima. Nyt pitää olla tarkempi tunnetilojen kanssa.
No sitten Wiima ja Wiiman ongelmat (vai ovatko ne edelleen mun ongelmiani? :) ) Puruissa ollaan nyt mielestäni hyvässä vaiheessa, hallinta on ihan hyvää ja kokonaisuus vaikuttaa mun mielestä ihan mukiin menevältä. Wiiman irrotukset on olleet hyviä, samoin jälkivartioinnit. Edelleen Wiima on pidetty hiljaisena vartioijana ja se sopii hänelle oikein hyvin.
Tottiksessa ollaan tehty pelkästään häiriötreeniä seuraamiseen, eli joku on paukuttanut suojelupiiskaa ja siitä huolimatta Wiiman on tarvinnut pitää kierrokset alhaalla tehdä tottista. Noudossahan me ollaan painittu saman ongelman kanssa koko ajan, mutta tuntuu että ehkä sekin on ottanut edistysaskeleen parempaan suuntaan. Kyllä siinä kierrokset vielä nousevat, mutta nyt sentään Wiima istuu aloillaan ja menee esteet ilman koheltamista. Kapulan pureskelu on edelleen ongelma, mutta koska sekin on vähentynyt, niin pitänee tyytyä siihen. Iso ongelmahan meillä on se että mä en pysty heittämään kapulaa kunnolla riittävän kauas ja riittävän korkealle. Tämä tuo ongelmia hypyllä, kun Wiiman palautus tulee mun syliin ja Wiiman kierrokset nousee jos kolautan kapulan a-esteeseen ja joudun uusimaan heiton. Tämä ongelmahan mulla on ollut aina ja olen edelleen harjoitellut kapulan heittoa yksin. Ja nykyään se vielä meneekin yksin kohtalaisesti, mutta kun vieressä istuu koira, niin tilanne on ihan eri. Viime treeneissä sain jopa 2kg kapulan hienosti yli ilman koiraa, mutta sitten treenitilanteessa teetti se 650g vaikeuksia. Mutta erityismaininnan haluan sanoa, että vaikka heittoni meni (kiitos uudenmallisen pyörivän kapulan) todella vinoon, niin Wiima suoritti silti hienosti a-esteen ilman ihmettelyjä!
Jäljestä mun ei varmaan kannata sanoa mitään erityistä, pilalla mikä pilalla :( No nyt Wiima siis menee halukkaasti jäljestämään, mutta tarkkaa se ei ole ja vielä menee kulmia hukkaan. Esineet sentään on ihan Wiiman lempparit, joten jotain motivaatiota saa sieltä jäljen päältä. Wiimalla on vähän 2. kulman syndroomaa, joten se pakkaa menemään helpoiten hukkaan ja taas sen jälkeiset kulmat löytyvät kohtalaisesti. Joka kulmassa Wiimalle tulee herkästi pyörimistä/hakemista, mutta pysyy kuitenkin aktiivisena ja jatkaa jäljestämistä. Tänään tein motivaatiojäljen, jossa oli palloja ja ekasta esineestäkin palkkasin patukalla. Näin saan Wiimalta painetta pois jäljeltä ja jäljestäminen sujuu rennommin, jos tulee vaikea kohta.
Katsotaan miten meidän käy, ensi perjantaina olisi IPO-koe...kelit eivät kyllä yhtään helpota suorituksia. Vaikka Wiima ei mitenkään lämpöherkkä olekaan, niin on se nesteytys ym. silti hankalempaa kuin viileällä kelillä.
Sokka on osoittanut kykynsä kaikilla IPO:n osa-alueilla ja treenimäärään nähden voisin sanoa että koira on jopa lahjakas :) Itselle vaan tuottaa hankaluuksia Sokkan erilaisuus Wiimaan verrattuna. Wiima kun kiihtyy 0-100 sekunnin murto-osassa jos näkee patukan saalisvietti aktivoituu äärimmilleen. Sokka sen sijaan on enemmän aggressiopainoitteisempi, mutta toki omaa saalisviettiäkin. Sokka on ns. totisempi koira kuin Wiima ja se että Sokkalle saa rakennettua hyvän ja motivoituneen tottiksen vaatii vähän erilaisia juttuja, kuin Wiima. Nyt pitää olla tarkempi tunnetilojen kanssa.
No sitten Wiima ja Wiiman ongelmat (vai ovatko ne edelleen mun ongelmiani? :) ) Puruissa ollaan nyt mielestäni hyvässä vaiheessa, hallinta on ihan hyvää ja kokonaisuus vaikuttaa mun mielestä ihan mukiin menevältä. Wiiman irrotukset on olleet hyviä, samoin jälkivartioinnit. Edelleen Wiima on pidetty hiljaisena vartioijana ja se sopii hänelle oikein hyvin.
Tottiksessa ollaan tehty pelkästään häiriötreeniä seuraamiseen, eli joku on paukuttanut suojelupiiskaa ja siitä huolimatta Wiiman on tarvinnut pitää kierrokset alhaalla tehdä tottista. Noudossahan me ollaan painittu saman ongelman kanssa koko ajan, mutta tuntuu että ehkä sekin on ottanut edistysaskeleen parempaan suuntaan. Kyllä siinä kierrokset vielä nousevat, mutta nyt sentään Wiima istuu aloillaan ja menee esteet ilman koheltamista. Kapulan pureskelu on edelleen ongelma, mutta koska sekin on vähentynyt, niin pitänee tyytyä siihen. Iso ongelmahan meillä on se että mä en pysty heittämään kapulaa kunnolla riittävän kauas ja riittävän korkealle. Tämä tuo ongelmia hypyllä, kun Wiiman palautus tulee mun syliin ja Wiiman kierrokset nousee jos kolautan kapulan a-esteeseen ja joudun uusimaan heiton. Tämä ongelmahan mulla on ollut aina ja olen edelleen harjoitellut kapulan heittoa yksin. Ja nykyään se vielä meneekin yksin kohtalaisesti, mutta kun vieressä istuu koira, niin tilanne on ihan eri. Viime treeneissä sain jopa 2kg kapulan hienosti yli ilman koiraa, mutta sitten treenitilanteessa teetti se 650g vaikeuksia. Mutta erityismaininnan haluan sanoa, että vaikka heittoni meni (kiitos uudenmallisen pyörivän kapulan) todella vinoon, niin Wiima suoritti silti hienosti a-esteen ilman ihmettelyjä!
Jäljestä mun ei varmaan kannata sanoa mitään erityistä, pilalla mikä pilalla :( No nyt Wiima siis menee halukkaasti jäljestämään, mutta tarkkaa se ei ole ja vielä menee kulmia hukkaan. Esineet sentään on ihan Wiiman lempparit, joten jotain motivaatiota saa sieltä jäljen päältä. Wiimalla on vähän 2. kulman syndroomaa, joten se pakkaa menemään helpoiten hukkaan ja taas sen jälkeiset kulmat löytyvät kohtalaisesti. Joka kulmassa Wiimalle tulee herkästi pyörimistä/hakemista, mutta pysyy kuitenkin aktiivisena ja jatkaa jäljestämistä. Tänään tein motivaatiojäljen, jossa oli palloja ja ekasta esineestäkin palkkasin patukalla. Näin saan Wiimalta painetta pois jäljeltä ja jäljestäminen sujuu rennommin, jos tulee vaikea kohta.
Katsotaan miten meidän käy, ensi perjantaina olisi IPO-koe...kelit eivät kyllä yhtään helpota suorituksia. Vaikka Wiima ei mitenkään lämpöherkkä olekaan, niin on se nesteytys ym. silti hankalempaa kuin viileällä kelillä.
lauantai 18. tammikuuta 2014
Treenipohdintaa
Jo viime vuoden lopulla aloin palkkaamaan Wiimaa pelkästään ruualla, Wiima ei saa patukkaa edes treenin lopuksi. Ja kaiken tämän tarkoituksenahan on se keskittymisen parantaminen ja rauhoittuminen. Seuraamiseen onkin tullut rauhallisuutta eikä liikkeelle lähtö aiheuta niin kovaa keulimista. Noutoihin se ei ole tuonut ainakaan vielä sitä toivottua tulosta, mutta eipä ole pahentanutkaan tilannetta. Pitäisi nyt ottaa vielä se ruokakippo takaisin noutotreeniin, josko se tämän muun ruokapalkan kanssa auttaisi.
Sokkan tottistreenit on ihan jumissa - ja suurimmaksi osaksi ihan oman saamattomuuteni vuoksi. Sokkalle ei tosiaan riitä tämä kerran viikossa treenaaminen. Olisi pitänyt enemmän treenata kotona, mutta en ole yksinkertaisesti jaksanut. Ja tästä podenkin erittäin huonoa omaatuntoa. No eipä auta muu kuin ottaa ryhtiliike ja jättää selittelyt sikseen :) Kyllä Sokka sentään jotain osaa, mutta seuraaminen on vielä ihan lapsen kengissä. Ja jotenkin nyt tuntuu ettei se edes tajua mitä siltä haluan kun tehdään seuraamistreeniä. Ruualla tulee kuitenkin ihan hyvin, mutta lelupalkalla menee hommat ranttaliksi.
Puruihinkin päästään toivottavasti pian palaamaan. Treenien esteenä on ollut mun sappikivikohtaukseni, joiden vuoksi en ole uskaltanut lähteä purutreeneihin koska en halua olla tuolla tien varressa tuskissani. Koska on kyse minusta, niin yllättäen kipukohtauksissa ei ole mitään logiikkaa, vaan voivat alkaa ihan neutraalistakin ruuasta. No ensi viikolla on leikkaus ja siitä toipumisen jälkeen toivottavasti on planeetat kohdillaan ja päästään treenaamaan myös puruja.
Sokkan tottistreenit on ihan jumissa - ja suurimmaksi osaksi ihan oman saamattomuuteni vuoksi. Sokkalle ei tosiaan riitä tämä kerran viikossa treenaaminen. Olisi pitänyt enemmän treenata kotona, mutta en ole yksinkertaisesti jaksanut. Ja tästä podenkin erittäin huonoa omaatuntoa. No eipä auta muu kuin ottaa ryhtiliike ja jättää selittelyt sikseen :) Kyllä Sokka sentään jotain osaa, mutta seuraaminen on vielä ihan lapsen kengissä. Ja jotenkin nyt tuntuu ettei se edes tajua mitä siltä haluan kun tehdään seuraamistreeniä. Ruualla tulee kuitenkin ihan hyvin, mutta lelupalkalla menee hommat ranttaliksi.
Puruihinkin päästään toivottavasti pian palaamaan. Treenien esteenä on ollut mun sappikivikohtaukseni, joiden vuoksi en ole uskaltanut lähteä purutreeneihin koska en halua olla tuolla tien varressa tuskissani. Koska on kyse minusta, niin yllättäen kipukohtauksissa ei ole mitään logiikkaa, vaan voivat alkaa ihan neutraalistakin ruuasta. No ensi viikolla on leikkaus ja siitä toipumisen jälkeen toivottavasti on planeetat kohdillaan ja päästään treenaamaan myös puruja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)