Tästä onkin sitten aikaa, kun viimeksi olen ollut hakumetsällä. Wiima on ollut hakumetsällä silloin joskus nuorena, joten ihan outo juttu se ei koiralle ollut mutta en toki olettanut sen mitään muistavankaan. Wiima käyttäytyi erikoisesti kun lähdin viemään sitä metsää. Se ei rynninyt liinassa ja haisteli ilmaa eli ihan perus lenkille se ei ollut menossa.
Vein Wiiman keskilinjalle ja pyysin sivulle. Sen jälkeen lähdettiin etenemään liinan kanssa kohti maalimiestä ja Wiima otti mennessään hajua sekä ilmasta että välillä maastakin. Tähän en missään nimessä puutu, koska tiedän että Wiiman kohdalla ei tule maalimiehelle jäljestäminen ongelmaksi. Muutama metri ennen maalimiestä Wiima pysähtyi ja heilutti häntää, päästin siitä äijälle ja luonnollisesti Wiima meni sinne erittäin iloisesti. Maalimiehillä oli ohjeena vaatia Wiima istumaan ja vasta sen jälkeen palkataan. Toinen äijä mentiin samalla kaavalla. Kolmannella Wiima lähti jo selkeästi ilmavainuisemmin liikkeelle ja hyvissä ajoin otti maalimiehestä hajua. Päästin Wiiman irti liinasta, mutta ihan suoraan äijälle meno ei onnistunut, vaan Wiima lähti vähän pyörimään. Hetken annoin hakea, kunnes kutsuin luokse ja rauhotin tilannetta. Wiima tarkisteli hajua uudelleen ja sai kohdistettua äijään, joka oli jo aika lähellä. Siitä sitten lähtikin äijän luokse innoissaan.
Jokaisen löydön jälkeen otin Wiimaa jo pikkuisen hallintaan ja palkkasin, mutta heti kun vapautin niin Wiima haki kepin suuhun ja kohelsi sen kanssa. Hänellä kun on tämä itsensä palkkaamisen taito :) Jatkossa pitääkin ottaa enemmän hallintaa ja tuoda Wiima keskilinjalle käskyn alla. Mutta nyt on tärkeään että Wiima hoksaa hakumetsän idean :)
Hassua huomata Wiiman käytöstä siellä metsässä, ensin menee innolla kohti metsää ja kun saa selkeän hajun niin lähtee kohti, mutta silti kuitenkin on hieman hölmistynyt kun tajuaa että ihan elävä ihminen siellä kyykkii :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti