Aurinko on paistanut sen verran suotuisasti, että eilen pääsi tekemään pienen jäljen Sokkalle. En tiedä miten ihmeessä se tiesi että mitä ollaan menossa tekemään, mutta heti autosta päästyään alkoi haistella maata ja veti innoissaan kohti paalua. Sain hädin tuskin laitettua liinan mahan alta ja vietyä paalulle. Pistin Sokkan istumaan ja kontaktista annoin luvan lähteä. Alku oli, kuten arvata saattaa melko hätäinen, ensin vastustin liinalla, mutta parin askeleen jälkeen annoinkin löysää ja se rauhoitti kiirettä hieman. Sokka kuitenkin pysyi jäljen päällä ja pientä rytmiäkin oli havaittavissa. Ensimmäisessä kulmassa Sokka ajoi yli, mutta heti sen jälkeen alkoi etsimään jälkeä kiivaasti. Pienen pyörimisen jälkeen jälki löytyikin ja Sokka jatkoi hienosti itsenäisesti etenemistä. Toinen kulma meni hienosti ilman pyörimisiä ja loppusuorakin jo ehkä hieman rauhallisemmin. Olin laittanut loppuun kipan, jossa palkka oli, mutta Sokka ei aluksi nopeerannut kippaa vaan jatkoi jäljen etsimistä. Sitten kun näytin kippaa, niin toki tuli tohkeissaan syömään herkut.
Olen ihan supertyytyväinen Sokkan jäljestämiseen. Vauhtia oli toki liikaa ja tarkkuutta pitää tulla lisää, mutta se halu ja into millä tuo koira tekee töitä on kerrassaan riemastuttavaa. Toivon että saan sen säilytettyä jatkossakin. Nyt tarvitaan vaan paljon toistoja ja pidempiä jälkiä. Tietty esineilmaisua pitää alkaa myös treenaamaan.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Se tunne kun lamppu syttyy
Aiemmassa tekstissä olen kertonut, että Sokkan noutoharjoitukset tulevat olemaan pitkä ja kivinen tie. Suurin syy tähän on se että Sokka ei noteeraa noutokapulaa miksikään ja ns. kuollut esine ei ole Sokkalle mielenkiintoinen. Sitkeästi olen lähes joka päivä tarjonnut Sokkalle noutokapulaa suuhun aina ennen ruokailua ja palkannut kun on pitänyt kapulaa suussa.
Reilu viikko sitten jälleen kerran meidän hallitreeneissä kokeilin noutoa ja jestas sentään kun Sokkan päästä kuului NAPS ja ne herneet kohtasivat toisensa. Ensiksi jouduin tuttuun tapaan laittamaan kapulan Sokkan suuhun ja koiran yleisolemushan on tässä harjoituksessa sellainen, että koko koira mahtuisi voirasiaan :D No harjoitus eteni siten että jätin Sokkan istumaan ja lähdin ohjaamaan hihnasta sitä itseäni kohti. Aikaisemminhan Sokka ei ole kyennyt liikkumaan kapula suussa, vaan sylkenyt sen heti pois. Tosiaan nyt kun ohjasin Sokkaa hihnasta niin hitsi vieköön sehän otti askeleita mua kohti ja kapula suussa - tästä luonnollisesti järjestin bileet ja kehuin hirveästi. Sitten Sokka innostui suuresti ja hyppi mua vasten kapula suussa ja juoksi rinkiä. Irrotuksen jälkeen Sokka otti itse kapulan suuhun ja oli tosi innostunut. Tästä Sokka sai kantaa kapulan autoon.
Tämän jälkeen ollaan harjoiteltu samoissa merkeissä, Sokka lähtee hakemaan heitettyä kapulaa hyvin ja tuo sen mulle hyppäämällä. Siitä sitten pidä-käskyllä jää istumaan mun eteen ja pitää kapulaa hienosti ja vapautuksen jälkeen ei halua irrottaa kapulasta vaan haluaa ottaa patukan samaan aikaan suuhun. Kokonaisuushan on vielä hiomaton timantti, mutta nyt ollaan edetty tosi suuri askel eteenpäin.
Reilu viikko sitten jälleen kerran meidän hallitreeneissä kokeilin noutoa ja jestas sentään kun Sokkan päästä kuului NAPS ja ne herneet kohtasivat toisensa. Ensiksi jouduin tuttuun tapaan laittamaan kapulan Sokkan suuhun ja koiran yleisolemushan on tässä harjoituksessa sellainen, että koko koira mahtuisi voirasiaan :D No harjoitus eteni siten että jätin Sokkan istumaan ja lähdin ohjaamaan hihnasta sitä itseäni kohti. Aikaisemminhan Sokka ei ole kyennyt liikkumaan kapula suussa, vaan sylkenyt sen heti pois. Tosiaan nyt kun ohjasin Sokkaa hihnasta niin hitsi vieköön sehän otti askeleita mua kohti ja kapula suussa - tästä luonnollisesti järjestin bileet ja kehuin hirveästi. Sitten Sokka innostui suuresti ja hyppi mua vasten kapula suussa ja juoksi rinkiä. Irrotuksen jälkeen Sokka otti itse kapulan suuhun ja oli tosi innostunut. Tästä Sokka sai kantaa kapulan autoon.
Tämän jälkeen ollaan harjoiteltu samoissa merkeissä, Sokka lähtee hakemaan heitettyä kapulaa hyvin ja tuo sen mulle hyppäämällä. Siitä sitten pidä-käskyllä jää istumaan mun eteen ja pitää kapulaa hienosti ja vapautuksen jälkeen ei halua irrottaa kapulasta vaan haluaa ottaa patukan samaan aikaan suuhun. Kokonaisuushan on vielä hiomaton timantti, mutta nyt ollaan edetty tosi suuri askel eteenpäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)