tiistai 21. lokakuuta 2014

TOKO ALO1

Ja niin siinä vaan kävi että saatiin sieltä TOKO kokeesta ykköstulos. Vaikka tietenkin parantamisen varaan jäikin niin olen todella tyytyväinen Wiiman suoritukseen.

Luoksepäästävyys 10
Annoin riittävän monta paikka-käskyä niin ei rynnännyt tuomarin syliin pussailemaan.

Paikalla makuu 10
Siellä Wiima makasi korvat pystyssä, ei moittimista.

Seuraaminen kytkettynä 10
Wiima oli hyvässä viretilassa ja seurasi hyvin. Ei onneksi liikaa keulimista, joka tuo helposti vinkumista ja painamista.

Seuraaminen taluttimetta 9
Wiima sitten "unohti" miten tehdään täyskäännökset ja jäi molemmissa poikittamaan mun eteen hetkeksi. No eihän sitä ole treenattukaan kun 6 vuotta :p

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
No joo Wiima siis suoritti liikkeen täysin oikein, mutta ennen käskyä :D Mä en nähnyt mun vauvamasun takaa että Wiima jäi jälkeen suoritti itsenäisesti...

Luoksetulo 10
Ei erityistä, tuli nopeasti ja korrektisti luokse ja sivulletulo oli nopea.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 7
Sama juttu kun maahanmenossa, mutta nyt mä kurkkasin ajoissa missä koira menee ja annoin lisäkäskyn. Muuten taas täydellinen suoritus.

Estehyppy 10
Taaskaan ei moittimista, hyvä hyppy ja reagoi seiso-käskyyn nopeasti.

Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 170/200 pistettä

Ja kuten arvata saattaa niin hieman jäi kaivelemaan noi maahanmenon ja seisomisen ennakoinnit...ja toki seuraamisen täyskäännökset. Meillä olisi oikeasti ollut mahdollisuudet siihen 200 pisteeseen!! Mutta erittäin hyvä mieli jäi silti siitä että Wiima suoritti hyvällä draivilla pysymällä kuitenkin paketissa. Kyllä me taatusti jatkossakin tokoillaan ainakin sen TK1:sen verran. Avossahan tulee sitten se pirun nouto, joka kiihdyttää Wiimaa niin paljon että menee kaikki överiksi. Toki me voidaan tässä yrittää kaukokäskyjä ja luoksetulon pysäytystä treenailemaan...

lauantai 18. lokakuuta 2014

Hakutreenit

Tästä onkin sitten aikaa, kun viimeksi olen ollut hakumetsällä. Wiima on ollut hakumetsällä silloin joskus nuorena, joten ihan outo juttu se ei koiralle ollut mutta en toki olettanut sen mitään muistavankaan. Wiima käyttäytyi erikoisesti kun lähdin viemään sitä metsää. Se ei rynninyt liinassa ja haisteli ilmaa eli ihan perus lenkille se ei ollut menossa.

Vein Wiiman keskilinjalle ja pyysin sivulle. Sen jälkeen lähdettiin etenemään liinan kanssa kohti maalimiestä ja Wiima otti mennessään hajua sekä ilmasta että välillä maastakin. Tähän en missään nimessä puutu, koska tiedän että Wiiman kohdalla ei tule maalimiehelle jäljestäminen ongelmaksi. Muutama metri ennen maalimiestä Wiima pysähtyi ja heilutti häntää, päästin siitä äijälle ja luonnollisesti Wiima meni sinne erittäin iloisesti. Maalimiehillä oli ohjeena vaatia Wiima istumaan ja vasta sen jälkeen palkataan. Toinen äijä mentiin samalla kaavalla. Kolmannella Wiima lähti jo selkeästi ilmavainuisemmin liikkeelle ja hyvissä ajoin otti maalimiehestä hajua. Päästin Wiiman irti liinasta, mutta ihan suoraan äijälle meno ei onnistunut, vaan Wiima lähti vähän pyörimään. Hetken annoin hakea, kunnes kutsuin luokse ja rauhotin tilannetta. Wiima tarkisteli hajua uudelleen ja sai kohdistettua äijään, joka oli jo aika lähellä. Siitä sitten lähtikin äijän luokse innoissaan.

Jokaisen löydön jälkeen otin Wiimaa jo pikkuisen hallintaan ja palkkasin, mutta heti kun vapautin niin Wiima haki kepin suuhun ja kohelsi sen kanssa. Hänellä kun on tämä itsensä palkkaamisen taito :) Jatkossa pitääkin ottaa enemmän hallintaa ja tuoda Wiima keskilinjalle käskyn alla. Mutta nyt on tärkeään että Wiima hoksaa hakumetsän idean :)

Hassua huomata Wiiman käytöstä siellä metsässä, ensin menee innolla kohti metsää ja kun saa selkeän hajun niin lähtee kohti, mutta silti kuitenkin on hieman hölmistynyt kun tajuaa että ihan elävä ihminen siellä kyykkii :D

torstai 9. lokakuuta 2014

Sokkakin treenaa

Koska tuo edellinen teksti oli niin täynnä Wiiman treeni- ja kisaturhaumaa, niin ajattelin että Sokkan treeneistä pitää tehdä ihan oma päivityksensä.

Tottikseen ollaan saatu uutta potkua haukutuksen kautta. Sokkahan on seurannut teknisesti ihan hyvin, mutta siitä vaan on puuttunut se jokin. Nyt sitten koitettiin turhauman kautta haukuttaa apparin kanssa ja otan Sokkan siitä lennosta seuraamiseen, niin johan on koira intoa piukassa. Tästä seuraava vaihe on että mä haukutan koiraa itse ja tehdään seuraamista siitä. Katsotaan kantaako tämä sitten pidempään seuraamiseen ja pystyykö Sokka pitämään vireen koko seuraamiskaavion - se nähdään sitten. Nyt kuitenkin panostan siihen tunnetilaan ja palkaamiseen siitä kun se on vielä hyvää seuraamista hyvällä fiiliksellä.

Jääviä liikkeitä treenataan vielä vietin kautta ilman seuraamista ja nekin alkavat kyllä sujua paremmin. Maahanmenossa pitää olla todella tarkka, koska kyynärpäät jäävät helposti ilmaan. Nyt suurimpana haasteena on ollut luoksetulon loppupaikka...Sokka niin helposti haluaa tulla sivulle että tahtoo mennä pyörimiseksi ja vinoksi kun pitäisi olla kauniisti edessä.

Jäljellä Sokka tekee hyvää työtä, aluksihan Sokka rynni ja kauhoi kovasti, mutta nyt tilanne on onneksi toinen. Sokka pääsee jäljelle "remmilenkille" eli tarkemmin sanottuna mä en saa puuttua sen toimitaan, siis vielä ainakaan. Eli paalulle mennään ihan normaalisti ja Sokka käynnistää nenänsä ja mä pidän liinan löysällä ja seuraan perässä. Ja jos Sokka hukkaisi jäljen niin mä en puutu mitenkään, vaan joutuu koira etsimään sen ihan itse uudelleen. Tällä hetkellä Sokka lähtee paalulta hyvin ja jäljestää mielellään. Nenä on maassa ja etenee rauhassa häntä heiluen. Myös kulmat ovat menneet mallikkaasti. Ihan ensimmäisen 90 asteen kulman Sokka hukkasi, mutta huomasi sen itse heti ja alkoi etsimään jälkeä. Löysikin sen nopeasti ja jatkoi jälkeä ilman ongelmaa. Seuraavassa kulmassa ei sitten enää hukannutkaan. Mainittakoon että jäljellä on vielä paljon ruokaa ja ihan muutama tyhjä  kohta siellä täällä. Tässäkin on nyt vaan enemmän tunnetilasta kyse kun varsinaisesta jäljestämisestä.

Puruissa tilanne etenee myös ja Sokka on purrut jo jonkin aikaa kovaan hihaan. Aggressio tulee edelleen hyvin spontaanisti ja kiinnikäymiset on nopeita. Patoamisessa on vielä vähän parantamisen varaa keskittymisen suhteen, mutta kyllä se siitä.

Yleisesti ottaen Sokkan treenit ovat lapsen kengissä ja ollaan edetty todella hitaasti ja moni saman ikäinen (ja nuoremmatkin) koira osaa jo vaikka mitä. Mutta me nyt edetään näin ja katsotaan mitä me saadaan aikaiseksi.

Harmitusta ja lajin vaihtoa

Kuten arvata saattaa ei mennyt tälläkään kertaa meidä IPO-koe niin kuin piti. Samat ongelmat piinaavaat meitä edelleen ja ikuisesti. Jäätiin siis jo jäljelle, kun Wiima lähti erittäin huonossa tunnetilassa paalulta. Se miksi niin kävi - en osaa sanoa. Ennen jälkeä otin ruutiniksi muodostuneen esineilmaisun ja palkkasin pallolla. No pallon irrotuksessa tulikin ongelmia ja jouduin käskyttämään oikein kunnolla että Wiima irrotti pallosta. No siitä sitten lähdettiin pello reunalle odottamaan vuoroa, koska tuomarin pyynnöstä seuraavan koirakon piti olla valmiin jo kun toinen koira on viimeisellä suoralla. No siinä odotellessa Wiima oli aika rauhaton ja pyysin sen maahan. Mehän ei olla harjoiteltu ihan näin pitkää odottamista auton ulkopuolella, joten voi olla että sekin vaikutti. Mutta jäljelle mennessä tiesin jo että ei hyvä heilu, koska Wiima pyrki koko ajan syömään ruohoa, eli meni sijaistoiminnolle. No paalulle siis lähti jo huonossa tilassa ja ajoi jälkeä melkein heti alusta sivussa. Ensimmäisen esineen kuitenkin löysi ja ilmaisikin sen hyvin, tosin vinossa koska oli ajanut jäljen sivussa. Wiima lähti esineeltä jäljestämään kyllä mutta nenä hieman ylhäällä ja tarkisteli kovasti. Ensimmäiseen kulmaan tullessa Wiima merkkasi kulman, mutta lähti päinvastaiseen suuntaan pyörimään ja palasi ekalle suoralle, josta jatkoi jäljestämistä suoraan ja meni sen 10 metriä yli kulmasta ja oikeutetusti tuomari keskeytti siihen. Tuokin käytös on tyypillistä Wiimaa, kun se on paineistunut. Eli jatkaa jäljestämistä ihan pokkana vaikka jälki ei jatku edes siihen suuntaan.

En oikein tiedä millä fiiliksillä olin tuon suorituksen jälkeen, jotenkin oli vaan niin tyhjä olo. Pettymys toki oli ettei päästy jälkeä loppuun ja kun treenit oli menneet kuitenkin ihan jees. Mutta olinko pettynyt koiran suoritukseen - en oikeastaan, vaan siihen että minä itse olen tämän aiheuttanut paineistamalla koiraa tietämättäni. Mutta kun suorituksen jälkeen palasimme etsimään viimeistä esinettä, niin innoissaan Wiima sen sieltä ilmaisi, olen sentään esineistä osanuut tehdä kivoja :)

Jatkettiin kuitenkin leuka rinnassa kohti seuraavia pettymyksiä. Seuraavanahan oli vuorossa tottis, joka meni myös täysin persiilleen. Kentälle mennessä Wiima seurasi oikein hyvin ja paikallamakuu sujui erinomaisesti. Ja vielä kaavion aloituspaikallekin mentiin ihan hyvällä seuraamisella. Siitä sitten päästiin siihen ekaan laukaukseen, jonka jälkeen Wiima alkoi kyttäämään pystyssä ollutta piiloa, koska taas kerran hän siirtyi purumoodiin. Seuraaminen olikin siitä eteenpäin sitten "puruhallintaa" annoin jossain vaiheessä lisäkäskyn niin että karjaisin oikein kunnolla, jonka jälkeen Wiima seurasi aavistuksen verran paremmin. Jäävissä seuraaminen oli jo huomattavasti parempaa, tosin istumisen meni jälleen maahan, on siis tehnyt tämän jokaisessa kokeessa. Maahanmeno ja luoksetulo olikin sitten erinomainen.

Mutta sen jälkeenhän tulee se meidän tai mun kammotus ja Wiiman lemppari eli nouto. Tasamaanouto oli vielä join kuin paketissa, tosin siinäkin rauhaton odotus ja luovutuksessa kapulan pureskelua. Estenoudot olivatkin sitten aivan pois lapasesta. Wiima piippasi ja sättäsi etujaloilla kun heitin ja luovutuksessa pureskeli kapulaa ihan hitosti. Irrotti kuitenkin ekalla käskyllä joka kerta. Eteenmenossa seuraaminen oli ihan hyvää ja Wiimä lähtikin hienosti, tarvitsi toisen käskyn maahan menoon kun jäi vähän vietereille.

En oikein voi edes kuvailla miltä tottiksen jälkeen tuntui, kun edelleenkään se ei pysy paketissa, vaikka sitä ollaan oikeasti treenattu ihan hemmetin paljon. Wiimalle on tehty seuraamista pelkästään ja vain ja ainoastaan niin että siinä on häiriönä maalimies piiskan kanssa joko piilossa tai kentän reunalle. Ja joka kerta Wiimalta on vaadittu kunnollista seuraamista. Samoin noutoja on tahkottu todella paljon ja aina on vaadittu rauhoittumista ja kapulan pureskelua ei todellakaan ole sallittu. Treeneissä ollaan oikeasti päästy hyvin etenemään ja olen ollut johdonmukainen. Palkkauskin on ollut aina ruokapalkka, ettei nosteta kierroksia liikaa.

Sen vuoksi kokeen jäkeen (taas kerran) tulee älyttömän suuri turhautuminen siihen että miksi ihmeessä treeneissä saavutettu tulos ja oppiminen ei näy kokeessa ollenkaan?! On aivan älytöntä treenata, jos siitä ei ole mitään hyötyä, mutta kun treeneissä Wiima pystyy toistamaan oppimiaan ja vaadittuja asioita ja niistä päästään palkkaamaan. En vaan tajua miksei se treeni näy kokeessa? Eikä selitys voi olla että reagoi mun jännitykseen koska oikeasti kyllä toistojen määrä pitäisi myös näkyä koiran suoritusvarmuutena, vaikka olosuhteet muuttuisivatkin.

Mainitaan vielä että jatkoin puruihin, joka on meidän ehdottomasti vahvin osa-alue. Eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Wiima teki todella hienoa työtä ja ihan mielettömät jälkivartioinnit. Voi jospa kokeen voisi suorittaa niin että tekisi C-osan kolmeen kertaan...

Mutta paljon olen kokeen jälkeen pohtinut Wiimaa kisakoirana. Eihän se huono koira missään nimessä ole, sillä on vaan ollut huono ohjaaja, joka ei ole osannut viedä noin vietikästä koiraa eteenpäin riittävässä määrin. Olen silti suunnitellut että hakumetsällä voisi Wiiman kanssa käydä, jos vaikka ensi kesänä korkattaisiin hakukokeet. Wiimallehan on tehty hakumetsällä pohjia nuorena, että ei se ihan uusi tuttavuus olisi. Toki sielläkin on se tottis, mutta faktahan on se että kansallisten lajien kyläkokeissa arvostelu on löysempää (ainakin paikotellen) kuin IPOssa. No jos vaan saan hakuporukan kasaan niin ilman muuta käyn kokeilemassa.

Ja viikon päästä Wiima starttaa myös TOKO-kisoissa :) katsotaan millainen katastrofi meitä siellä odottaa :D Toki juoksut on tässä vielä suuri kysymysmerkki, niin voi olla että kisa-aamuna tulee ekat tipat ja silloinhan me ei sitten kisata.