tiistai 28. toukokuuta 2013

Taas tuli leireiltyä

Viime viikonloppuna olimme aivan upeissa keskisuomalaisissa järvimaisemissa Jyväskylän Korpilahdella. Leirillä oli loistava porukka ja saatiin taas monta mahtavaa treeniä. Ikuisiin muistin syövereihin jäi myös todella upea täysikuu mielettömällä kuunsillalla peilityynessä järvessä, WAU! Tähän vielä päälle minua erityisesti miellyttänyt asia - ei hyttysiä ollenkaan.

Wiimalle jatkettiin kokeenomaisia treenejä pienillä hienosäädöillä. Meikäläisen ohjaamisessa on vielä pientä hiottavaa ajoitusten kanssa paitsi irrotuskäskyissä niin myös vartioinnin jälkeisissä liikkeelle lähdöissä. Wiima teki hyvät jälkivartioinnit paon jälkeen, pitkän liikkeen jälkeen oli vielä vähän malttamattomuutta ja jouduin antamaan lisäkäskyn. Sivukuljetuksessa edelleen painaa voimakkaasti mun jalkaan mutta pitää kontaktin maalimieheen.

Pääsimme myös jäljellä käymään ja tein Wiimalle n. 150 askeleen suoran jossa oli yksi ruoka aina 3-5 tyhjän askeleen välein. Wiima ajoi kohtalaisen kovalla vauhdilla, jossain vaiheessa kävi hieman jäljen sivulla. Tämä "harhautuminen" todennäköisesti johtuu tuulesta, joka hieman pyöri. Edelleenkään jäljestäminen ei teknisesti ole parasta, mutta tunnetila on kohdillaan ja Wiimalla on hauskaa <3

Sokka sai taas leikkiä maalimiehen kanssa. Näistä treeneistä ei juuri ole mitään kerrottavaa, muuta kuin että hyvin se taistelee ja leikkii :) Eipä nämä treenit tässä vaiheessa vielä kovin kummoisia ole, mutta silti edetään järkevästi koiraa vahvistaen.

Nyt olen myös saanut kuvia purettua koneelle, joten laitan muutaman tännekin.

Sokka ja minibulli Neela

Sokka "puruissa"


Wiiman pako tai oikeastaan maalimiehen paon estäminen :)

jälkivartiointi

Wiima ja Sokka möyrii :)

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kaikenlaisia touhuja

Tosiaan kaikenlaista ollaan ehditty touhuilemaan viime viikkoina. Wiiman kanssa ollaan aloiteltu muistelemaan A, B ja C osa-alueita. Jäljellä keskitytään hyvään motivaatioon ja siihen että on hauskaa. Ruuan vaihdoin makupalaksi, joka on vaihdellen makkaraa tai juustoa. Täytyy sanoa että nyt ainakin Wiiman motivaatio on kohdillaan, se pyrkii jäljelle mielellään ja alkaa haistelemaan maata jo ennen paalua. Tosin nyt kun jäljellä on hauskaa niin vauhtikin on sitten kasvanut, siihen ei puututa ennen kuin motivaatio on oikeasti huipussaan. Sitten Wiima kestää liinalla ohjausta (toivottavasti) hyvin kun se jäljestäminen on superkivaa. Ja ennemmin otan motivoituneen, vauhdikkaan ja ehkä ns. hutiloidumman jäljen, kun huonon tunnetilan josta seuraa aina huono jälki.

Tottikseen olen ollut todella tyytyväinen, tosin ihan kaikkia temppuja ei olla vielä kokeiltu. Seuraamisessa on ollut superhyvä tunnetila ja seuraamispaikkakin on ollut hyvä. Noutoa olen tehnyt niin että olen jättänyt kapulan Wiiman eteen ja kutsunut siitä luokse. Nyt ainakaan toistaiseksi ei ole kapulan mälväämistä esiintynyt, katsotaan mitä tapahtuu kun heitto tulee mukaan. Jäävät ovat olleen hyvät ja niissäkin seuraamisen paikka on ollut kohdillaan. Nyt täytyisi ulkoistaa treenejä, että pääsisi tekemään estenoutoja ja pitkiä eteenmenoja.

Puruissa ollaan tehty ykkösen kaaviota. Piilonkierroissa ei juuri moitittavaa, 6. piilolla vartioinnin alkuun voi vielä tulla pieni törkeys, mutta haukku on ollut hyvää. Paossa ollaan tehty lähinnä ylimenovaihetta sekä vartiointia. Ylimenovaiheessa on vielä parantamisen varaa ja mulle itselle käskyn ajoitusta pitää vielä hioa. Irrotukset ovat loistavat ja jälkivartioinnit ovat olleet tarkkaavaiset. Sivukuljetuksessa Wiima pitää kontakin maalimieheen, mutta painaa mun jalkaan melkoisesti. No sehän ei sinänsä ole virhe kun kerran pitää kontaktin maalimieheen. Siirtymisiä vartioinnista ollaan myös harjoiteltu, niissäkin on vielä pientä hiomista kuuliaisuuden kanssa.

Sokka on myös päässy treenaamisen makuun jokaisella osa-alueella. Pääasiassa painotetaan vielä suhteen luomista ja hyvää tunnetilaa. Mutta pientä treeniä tosiaan olemme jo aloittaneet. Jälkitreeni muodostuu "makkararuudusta" eli ruokaa kylvetään tallattuun neliöön ja opetetaan koiraa hakemaan tallatusta maasta ruokaa. Tästä sitten koutsin ohjeiden mukaan siirrytään eteenpäin.

Tottista tehdään ruualla, lähinnä kontaktin hakemista sivulla/edessä, josta saa palkaksi ruokakipan. Sokka ei ole niin ahne syömään kädestä, kuin mitä Wiima on ollut ja tämän vuoksi olen ollut erittäin tarkka tunnetilan suhteen tottisharjoituksissa. Luoksetulotreeniä ollaan tehty niin että joku pitää Sokasta kiinni ja päästää lopulta mun luo. Muutenkin aina pihalla ja lenkillä teen Sokan kanssa näitä luoksetuloharjoituksia ja touhutaan yhdessä.

Purutreeneissä on ollut sitä perinteistä rättileikkiä ja maalimiehen kanssa tutustumista. Sokka taistelee hyvin maalimiehen kanssa ja pyrkii haastamaan. Saalisviettiäkin on, mutta äitiinsä verrattuna sitä on vähemmän. Sokka myös rauhoittuu puruun hyvin.

Tästä me taas jatketaan kohti uusia seikkailuja. Viime viikonloppuna korkattiin leirikausi ja ensi viikonloppuna jatketaan samaan malliin, tosin eri paikassa. Kuvia pistän kunhan saan niitä purettua koneelle.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kuvia ja kuulumisia

Heti alkuun suuren suuret onnittelut Wiiman edelliselle pentueelle eli Mecberger M-pentuelle! Se poppoo täyttää tänään 2 vuotta.

Pentu on saanut nimekseen Sokka. Sokka on päässyt jo tottistelemaan, eli syönyt ruokaa kädestä ja pentujälkeäkin eli makkararuutua ollaan tehty.
Uskomatonta miten hankalaa on saada otettua kuvia pienestä pennusta ja varsinkin kun en ole mikään kovin lahjakas kuvailija. Joudun pitämään Wiiman ja Sokan erossa toisistaan kun pentu änkeää heti tisseille. Ja muutenkin nyt yritän leimauttaa pentua itseeni. Mutta luonnollisesti Sokka pääsee sekä Wiiman että Noidan kanssa touhuamaan päivittäin.
Eilen työpäivän aikana oli Sokan toinen korva noussut pystyyn :)






Wiiman kanssa on myös aloitettu kevyet tottistelut tekemällä seuraamiseen tunnetilaa ja täytyy kyllä kehua että tuli tosi hyvä mieli kun Wiima tuli seuraa-käskystä hienosti oikeaan paikkaan täynnä intoa ja touhua. Olemme ottaneet myös noudon palautusta puukalikalla, hienosti Wiima palautti kapulan jopa sen kerran kun heitin sitä. Nyt pitää vaan maltillisesti edetä ettei tule sitä turhaa touhotusta siihen noutoon. Olen ollut erittäin saamaton jäljen suhteen ja nyt on pakko ottaa ryhtiliike sen suhteen. Wiima oli jäljellä hieman hutiloiva ja keskittyminenkin olisi saanut olla tarkempaa. Mutta ei voi moittia eikä vaipua epätoivoon. Nyt vaan rakennetaan superhyvä tunnetila jäljelle niin hyvä sitä tulee.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Kotona

No niin nyt on sekä äiti että lapsi kotona. Wiima oli taas niin kuin ei olisi pois ollutkaan, keppi suussa paineli pitkin pihaa. Pennulla luonnollisesti oli vähän enemmän ihmeteltävää, mutta reippaasti se tutki uutta ympäristöään. Virtaa ja ääntä pennusta lähtee, hän kun aika äänekkäästi protestoi jos ei saa mitä haluaa. Ja kun on pentukoira kyseessä niin aika paljon joudumme rajoittamaan hänen vapaata tahtoaan :)

Kuvia koita räpsiä tässä lähipäivinä ja kaippa se nimikin pitää pennulle keksiä...