sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Sikailua ja superhieno sivukuljetus

Tänään Wiimalla osissa liikkeissä vieras maalimies (toki muuten tuttu) ja hän saikin sitten kokea Wiiman sikailut. Ensin oman maalimiehen kanssa vartiointi, joka sujui ihan hyvin. Sitten pako jota ei olla otettu pitkään aikaan. Wiima lähtee kuin tykin suusta, mutta koska kaartaa maalimiehen eteen (eli todella estää maalimiehen paon) niin ettei olisi tullut jyrätyksi joutui maalimies vähän kikkailemaan ja Wiima ei saanut kunnon otetta. Wiima on ihan supervaikea ottaa paossa kiinni ja vaikka maalimies tietää sen ja osaa lukea koiraa niin silti se on riskaapelia. Mitä se onkaan sitten kokeessa vieraalla maalimiehellä, toivotaan ettei kukan jyrää Wiimalta niskoja poikki. Lopuksi pitkä liike ylipitkältä matkalta, ei ongelmia.

Toisella kierroksella sitten vieraan miehen kanssa vartiointi, ensin ryntäsi päin ja sitten tarrasi hihaan kiinni. Käskin irti ja annoin uuden kierrä-käskyn ja taas vartalotaklaus ja kiinni hihaan. Uusi irrotus ja sen jälkeen otin viereen, uuden lähetyksen jälkeen tuli hyvä haukku. Sitten sivukuljetus, ensin vein Wiiman vartiointiin ja palasin vierelle ja siirryttiin sivukuljetukseen. Sivukuljetus oli kyllä niin super, Wiima piti hienosti paikkansa koko kävelyn ajan ja tiiviin kontaktin äijään. Saatiinkin maalimieheltä palautetta että oli ihan oppikirjasuoritus <3
Lopuksi maalimies siirtyi kauemmaksi ja palkkasi Wiiman.

Onneksi jatkossakin on mahdollista treenata parinkin eri maalimiehen kanssa (siis omamme valvonnassa) niin päästään hiomaan sikailua pois ja saadaan hyvää kisatreeniä.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Purupäivitystä

Puruissa ollaan käyty säännöllisesti, mutta niistä kirjoittaminen on vaan jotenkin jäänyt väliin. Viime aikoina ollaan tehostettu piilonkiertojen treenausta. Aluksi ollaan otettu niin että 5. piilolla on avustaja joka sitten palkkaa koiran  kun se tulee piilolle. Avustaja siis myös ohjaa koiran kiertämään piilon loppuun asti. Avustetun kierron jälkeen koira lähetetään tyhjälle piilolle ja palkataan itse. Wiima hoksasi tämän idean että koskaan ei tiedä onko avustaja siellä ja nyt on aina kova hinku 5. piilolle. Kierto on myös tiivis. Ollaan otettu myös suoria lähetyksiä 6. piilolle, jossa Wiima aloittaa vartioinnin hyvin. Joskus saattaa tulla alkuun pieni pomppu mutta sekin vielä sallituissa puitteissa. Eilen otettiin ensimmäisen kerran sitten yhdistettynä 5. kierto ja kutospiilolla vartiointi. Hyvinhän se sujui, tosin Wiima kiersi 5. piilon nyt eri kautta kun ennen. Sehän on ihan sama mitä kautta koira sen kiertää, mutta outoa että yhtäkkiä vaihtoi puolta...no eipä sillä ole väliä eikä vaikuta ohjaamiseenkaan.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

painetta ja vähemmän painetta

Eli jälkeä on tullut tehtyä. Muutama päivä sitten tosin onnistuin tekemään jäljelle jo liikaakin painetta. Oma mielentilani oli täysikn väärä, olin erinäisistä syistä johtuen äärimmäisen vihainen (en tosin koiralle) ja vaikka en purkanut olotilaani koiraan, ainakaan näkyvästi niin on se jälki sen verran herkkä laji että Wiima otti siitä sitten liikaakin painetta. Mutta jälki saatiin ihan kunnialla loppuun ja jäljen jälkeen kun Wiima sai pallon niin rentoutui heti. Ei siis traumoja koiralle ja ohjaajalle opetus.

Ja tämä liika paine siis ilmeni liiallisena kontaktin haulla. Lähetyksen jälkeen Wiima palasi pari kertaa paalulta ja ekalta askeleelta takaisin perusasentoon ja piti kontaktia. Jouduin auttamaan sen verran että ohjasin kädellä ja lisäsin taskusta syödylle askeleelle ruokaa.. Siitä se lähtikin kunnes tuli kulma ja mulla oli kulmamerkkinä grillitikku. Wiima osui siihen tikkuun kulmaa jäljestäessään, siis vain hipaisi ja siitä ampaisi mun sivulle kontaktiin, tästä kuitenkin lähti ilman käskyä omatoimisesti jatkamaan. Siitä saikin suuret kehut.

No tänään sitten tehtiin ns. palautusjälki, eli nyt ei sitten tehty painetta ollenkaan. Liinaa pidin paikoitellen kevyellä tuntumalla. Jälki meni itse asiassa ihan hyvin, ei tietenkään niin kuin pienen paineen kanssa mutta ei ollut mikään katastrofikaan. Tyhjillä vauhti nousi ja tarkistuksia tuli enemmän, mutta (tyhjät)kulmat meni ihan hyvin. Lopussa esineellä tarvitsi vielä käskyn.

Eilen käytiin ottamassa tottiksia, otin oikein pidemmän kaavan mukaan eli kisaliikkeet. Seuraaminen meni ihan hyvin, alussa kyllä painaa mutta se vähenee kaavion edetessä. Täyskäännöksissä irtaantuu vähän liikaa. Jäävät liikkeet muuten ihan hyvin, mutta luoksetulossa jäi vähän vinoon.

Noudot sitten perinteiseen tapaan nostivat kierroksia. Kapulaa heittäessä koira saisi olla rauhallisempi, mutta luovutukset kaikissa kolmessa noudossa oli hyvä! A-esteen ylitys sitten vaatii hiemanharjoitusta, sillä alastulot olivat melko roiseja. Myös edelleen luovutusasennoissa on sitä hiomista. Eteenlähetys vielä avustajan kanssa, sekin ihan ok, paitsi seuraamisessa saisi olla parempi kontakti.

Mutta kokonaisuuteen olen tyytyväinen ja vielä ainakin näyttää siltä että ehkä syksyllä voisi olla mahdollista startata kokeessa...no se jää nähtäväksi sitten lähempänä. Ja sitä paikalla makuuta häiriön alaisena eli ts. kun toinen koira suorittaa noudot pitää varmaan kanssa reenata :D

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Reenailua

Tässä viikolla on tullut treenailtua esineitä, jälkeä ja tottista, jokaisella osa-alueella on otettu askel eteenpäin. Esineet tai oikeastaan esine ja jälki on yhdistetty ja tottiksessa on noudot siirretty kentälle ja tehty jopa estenoutoja. Otin esineistä kuurin ensin kotipihassa ja kun Wiimakin alkoi taas muistamaan että mitä niiden kohdalla kuuluukaan tehdä niin päätin kokeilla sitten rohkeasti jäljen loppuun yhtä esinettä.

Jälki sinänsä on alkanut menemään oikealla tunnetilalla, tosin hihnasta autettuna mutta kuitenkin. Ja kun vielä sain ahaa-elämyksen että myös siihen askeleen sivusta nuuhkimiseen voin vaikuttaa juuri sillä liinalla!! :D Wiimalla on siis ollut tapana nuuhkia sekä askel että siitä vierestä ja tämän vuoksi jäljestyksestä jää minulle sellainen hektinen vaikutelma. No hyvä että edes nyt sen hoksasin että eihän mun sitä tarvitse hyväksyä vaan ohjata koira jäljestämään niin kuin haluan. No päästiin jälki loppuun ja siihen esineelle, Wiima pysähtyi siihen ja autoin käskyllä maahan. Wiima meni maahan ja oli hienosti rauhallinen koko ajan. Jälkiesineenä on puukalikka, jossa on kolo ja kansi eli sisälle mahtuu pari nappulaa. Annoin sieltä siis Wiimalle palkan ja päästin jatkamaan jäljestystä muutaman askeleen päähän jossa oli pallo loppupalkkana.

Noutoakin tehtiin pari kertaa pihassa ja sitten siirsin sen kentälle. Otin sekä tasamaanoutoa että esteitä. Pari kertaa jouduin huomauttamaan riekkumisesta, mutta muuten oikein yllättävän hyvin meni. Tänään otin myös noutoja ja tasamaa menikin jo ihan kivasti, Wiima kesti kapulan heitonkin jo melko hyvin. Esteillä oli ensin takaisitulo ongelmaa, mutta autettuna tuli hyvin takaisin. Luovutuksessa on vielä hiomista, vauhti on liian kova ja luovutus jää vähän vinoon tai oikeastaan Wiima pää on kallellaan oikealle ja tätä kirjoittaessa tuli mieleen että palkkaan aina vasemmalta eli Wiimasta katsottuna oikealta. Olisikohan syytä laittaa palkka vaikka leuan alle...ei varmaan olis huono jos kokeilis.

Tottikset olen päättänyt eteenmenoon, niin että palkka on valmiina. Tästä pikku hiljaa matkaa pidennetään ja jossain vaiheessa koitan miten se maahan-käsky toimii :)

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Noutoa pitkästä aikaa

Ja kuten arvata saattaa aiheutti noutokapulan näkeminen Wiimassa kierrosten nousua. Aloitin pampulakapulalla, josta sain pidettyä vetoa ilman että kosken varsinaisesti itse kapulaan. Parin pitämistreenin jälkeen jätin kapulan Wiiman eteen ja otin noutoa luoksetulona, mutta kun Wiima alkoi arpomaan ottaako kiinni kapulasta vai siinä roikkuvista pampuloista totesin että vaihdan kapulaa tämän harjotuksen jälkeen. Wiima toi tämän myös homokapulaksi kutsutun sitten kuitenkin ihan oikeaoppisesti.

Otin sitten tosiaan puisen 650g kapulan käyttöön silläkin uhalla että Wiima alkaisi pureskelemaan. Pureskelua tai lähinnä kapula pyörähti kerran suussa ensimmäisessä luovutuksessa. En sitä sen enempää huomioinut vaan pyysin uuden luovutuksen, joka olikin nyt parempi. Otin myös riskin ja heitin kapulaa tietäen että nyt lähtee mopo keulimaan. Ja näin kävi heti kun heitin kapulaa Wiima steppasi pari kertaa paikoillaan ja piippasi pari kertaa, odotin että hiljenee ja kontaktista lähetin hakemaan. Wiima meni supernopeasti kapulalle ja otti sen suuhun, sitten pienen kaarroksen kautta mun luokse ei ehkä ihan niin nopeasti kun kapulalle, mutta nopeasti kuitenkin. Vaikka tuo kaarros on pieni niin haluan sen kuitenkin pois, eli kapula suuhun ja salamana takaisin. Mutta nyt kuitenkin luovutus ihan ok.

Tämän tilanteen jälkeen sitten kun olin palkannut ja pyytänyt kapulan pois, niin Wiima sitten sikaili ja ampui takaisin kapulaan. Onneksi pääsin puuttumaan tähän nopeasti ja kertomaan ettei sovi sikailla.

Sitten otin harjoituksen niin että heitin kapulaa, mutta jätin W:n istumaan ja siirryin kapulan taakse ja otin noudon luoksetulona. Nyt luovutus ihan korrekti. Otin vielä pari tällaista lisää ja luovutukset nyt olosuhteisiin nähden ihan kivat. Parista juottokerrasta huolimatta Wiima läähätti niin kovaa että suu oli melko auki, kapula kyllä pysyi suussa vaikka se näytti siltä että irtoaa. Ja kun otin kapulasta kiinni niin edelleen se kapula pysyi siellä :)

Tästä sitten on hyvä taas jatkaa, vielä jaksan uskoa että jonain päivänä meidän noutotreenipäivitys on heitto-tuo-irti-vapaa :D

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Ihan hyvä jälki

Eilen käytiin Wiiman kanssa kokeilemassa miten se jäljestys sujuu toistamiseen tällä uudella ohjaustyylillä. En taaskaan laskenut sen enempää askeleita, mutta ei mikään hirveän pitkä jälki ollut. Pari kulmaa, jotka merkkasin kävyillä ja risuilla että varmasti tiedän missä ne ovat :) jäljellä oli myös epätasaisesti ruokaa ja tyhjää. Paalulla ruokaa, samoin muutamalla ekalla askeleella. Tultiin jäljelle hallinnassa ja paalulla Wiima istui normaaliin tapaan kun asettelin liinan. Ja liinan laiton jälkeen Wiiman pää painui alas ja katseli keskittyneesti paalua. Ekalla lähetyskäskyllä ei taaskaan lähtenyt (josta en edelleenkään murehdi tässä vaiheessa) toisella sitten lähti ja meni tarkasti tutkimaan paalun juuren. Minun piti pitää koko ajan painetta liinasta, mutta nyt pidinkin vaan tuntumalla, koska jäljelle lähtökin oli tosi rauhallinen ja tarkkaavainen.

Kokonaisuudessaan jälki oli rauhallinen ja miellytävä ajaa. Varmuuden vuoksi tein vähän painetta ennen tyhjiä ja kulmia. Koko jäljen ajan Wiima oli häntä alhaalla ja kroppakin alhaalla, mutta ei kuitenkaan liian paineessa ettei olisi halunnut edetä. Lisävaikeutta toi ruuassa kiipeilevät muurahaiset :( ne eivät kyllä Wiimaa haitanneet vaan upposivat lisämausteena ruuan mukana, mutta itseä inhotti ettei ole kivaa jos murkut pistlevät koiraa suuhun. Eli tämä jälkipaikka menee nyt pois listoilta, harmi kun meidän pihasta on siihen n.100metriä. Eikä noita jälkipaikkoja muutenkaan ihan hirveästi ole tarjolla. No ei voi mitään. Jäljen jälkeen Wiima oli taas rento oma itsensä ja etsi kepin suuhun, niinkuin mitään painetta ei olisi ollutkaan. Mun puolesta saa rallatella jäljen jälkeen, jos itse jälki menee hyvin.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Kisailua

Noita käväisi viime lauantaina hakukokeessa ekassa voittajan kokeessa, tällä kertaa jäätiin ilman tulosta. Keli oli raskas, reilu 30 asteen helle eikä tuulen virettäkään. Lisäksi Noita ei ollut sittenkään toipunut täysin vesihännästä. Mentiin ensin maastoon, Noita merkkasi äijän oikealla 50 metrissä, mutta tuli takaisin. Lähetin uudelleen ja taas kävi äijällä mutta ei ilmaissut. No eipä siinä muuta ole tehtävissä kun jatkaa matkaa. Pistot olivat huonoja ja pistotinkin liian tiheeseen ensimmäiset 100metriä. Päästiin 200m ja ajattelinkin että tämä oli tässä, äijät jäi metsään, kunnes Noita nosti n.250m:stä äijän umpipiilosta. Ja viimeiden äijän nosti n.300m:stä. En tajua mikä ihmeen ekan äijän syndrooma nyt on iskenyt, väsymyksestä ei ainakaan ole ollut kysymys. Äijillä ilmaisut vähän vaisuja, ei sellaisia riemukkaita kun treeneissä. Ja Noita otti sen verran kuormaa minusta että lähestyessäni äijää ilmaisu häiriintyi. Viimeisellä äijällä tuli ilman sivulle-käskyä jo hallintaan. Tätä tosin ei tainnut tuomari huomata, sillä ei siitä maininnut arvostelussa. Pisteet 112.

Esineet meni perseelleen, Noita toi yhden...siis YHDEN. Mun varma esineruutukoira ei edes etsinyt kunnolla vaan lönkytteli takareunaan ja pyöri siellä. No vahingossa varmaan sitten kävi käry siitä yhdestä esineestä. Pisteet 16.

Tottis kaikessa huonoudessaa kuitenkin yllätti postiviisesti 81 pisteellä. Seuraaminen oli väljää ja oikealle käännöksissä Noita jäi jälkeen. Henkilöryhmässä Noita sitten jäi taas ja jouduin antamaan uuden käskyn ja vielä istumiseen uuden. Liikkeestä istuminen hyvä. Liikkeestä maahanmeno hyvä, mutta luoksetullessa ei istunut eteen. Tämän aiheutti vireen lopahtaminen, paieistuminen ja se kipeä häntä. Liikkestä seisominen myös hyvä mutta luoksetulossa sama ongelma kuin edellä. Myös sivuille tulot järkyttävän väljät. Noudossa palautus hidas. Hypyssä heitin kapulan huonosti eikä Noita päässyt hyppäämään takaisin, no tästä Noita sitten paineistu kun kurkkasi esteen takaa epätoivoisesti. Otin uudella tuo-käskyllä ja sanoin vielä että kaikki hyvin. Estenouto ihan ok. Eteenlähetys hieno. Paikkamakuu hyvä, paitsi tarvitsi taas toisen käskyn yösnousuun.

Kyllä ajattelin silti vielä syksymmällä käydä kisakentillä kokeilemassa josko koularin saisin sieltä voittajasta.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Esinetreeni

Nyt näyttää siltä että Wiima on unohtanut jälkiesineiden ilmaisun. Tein pihassa esinetreenin ja Wiima kyllä reagoi nuuhkaisemalla esinettä mutta meni sitten vaan ohi. No piti sitten vähän auttaa eli kun Wiima reagoi esineeseen annoin maahanmenokäskyn. Parilla viimeisellä toistolla sitten alkoi ehkä pieni käry jo olemaan mitä esineen kohdalla tulee tehdä.

Toistoja, toistoja.....