torstai 18. heinäkuuta 2013

Kulmakokeilu

Eilen päätin kokeilla mitenkä kulman jäljestäminen sujuu. Wiima lähti hyvin paalulta, häntä viuhtoen ja vauhtiakin oli. Kulmassa sitten Wiima odotetusti ajoi yli pari koiranmittaa ja alkoi sitten pyöriä ja etsiä jälkeä. Wiima löysi pian takaisin jäljelle ja jatkoi toiselle suoralle edelleen todella halukkaasti ja pian löytyi pallokin vielä lisäämään intoa. Pallon jälkeen jatkettiin toista suoraa vielä jonkin matkaa, kunnes jälki ylitti traktorin renkaanjäljet. Ajourat häiritsivät Wiimaa hieman ja se tarkisteli noin päänmitan verran molemmille puolille, mutta jatkoi kuitenkin jälkeä heti sen jälkeen normaalisti. Loppuun olin vielä laittanut toisen pallon, jonka Wiima sai kantaa autolle.

Olen todella tyytyväinen Wiiman työskentelyyn, vaikka se hukkasi kulmassa jäljen se ei paineistunut vaan lähti etsimään jälkeä. Ja myös jäljen löydettyään Wiima jatkoi häntä heiluen.

Tottiksessa ole pari viime kertaa palkannut ruuan kanssa, joka laskee kierroksia. Nyt myöskään ei ole ollut suojelupiiloa kentällä nostattamassa (olemme olleet kentällä, jossa ei ole piiloja). Muuten ihan jees tottista, mutta nyt Wiima on alkanut varastamaan luoksetulossa. Se ei lähde heti kun käännyn vaan muutaman sekunnin kuluttua. No nyt sitten harjoitellaan odottamista ja sitkeästi toistetaan, kunnes ennakointi loppuu. Olihan muuten toinenkin juttu, eli liikkeestä maahanmenon ennakointia. Sitä sain pois vaan seurauttamalla istumisen jälkeen ja palkkaamalla seuraamisesta. Mutta kokonaisuudessaa tuo liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo on nyt sitten erikoistreenin alla. Ja sitten pitäisi muistaa pakata se noutokapula autoon ja alkaa harjoittelemaan sitä tyhmää noutoa oikein urakalla. Tai sitä tyhmää odottamista kun kapulaa heitetään :D

torstai 11. heinäkuuta 2013

Jälki kulkee

ainakin toistaiseksi. Vielä on tosin monta muttaa edessä ennen koejälkeä. Olen siis tehnyt Wiimalle tunnetilajälkiä ja hyvää motivaatiota, siinä olen nyt onnistunut. Käytiin pitkästä aikaa treenikavereiden kanssa kimppajäljellä ja siellä sain vahvistuksen omiin ajatuksiini että kyllä se Wiima vaan hyvällä mielellä jäljestää ja innokkaasti. Mutta kuten sanottu vielä on pitkä matka koejälkeen, nyt jäljet ovat olleet suoria ja askeleita on ollut sadan ja kahdensadan väliltä. Ruokaa on ollut vaihtelevasti 3-12 aseleen välein ja tosiaan aina yhdellä askeleella ruokaa. Palloja on myös ollut yksi puolessa välissä ja yksi lopussa, muutaman kerran olen jälkeä tekiessäni huomannut että pallot ovat autossa, joten sitten vaan herkkua vähän enemmän viimeiselle askeleelle. Wiima saa myös vielä rynniä jäljelle ja paalulle, siitä vahvistan kehulla ja annan jälkikäskyn. Eilen oli todella voimakas tuuli, jonka vuoksi Wiimakin painui helposti jäljen sivuun. Aina ruuan kohdalla nuuskutteli jäljelle ottamaan makupalan ja jatkoi kyllä jälkeä oikeasta kohtaa, mutta painui tosiaan hajun mukana sivuun. Siitäkin olen ylpeä että Wiima silti pyrki olemaan koko ajan jäljen päällä, mutta koska tuuli siirsi hajua niin meni sen mukana. Eikä Wiima paineistunut siitä että tosiaan joutui sitten etsimään makupalaa vähän enemmän, Wiima siis tiesi tekevänsä oikein eikä luullut hukanneensa jälkeä. Kohta varmaan saamme koutsiltamme luvan tehdä myös niitä (minua) pelottavia kulmia. Nyt on kyllä sellainen tunne että niistäkin selvitään ja vaikka jälki menisikin hukkaan, niin uskon Wiiman tekevän töitä löytävän jäljen.

Viimeksi tottiksissa olikin Wiimalle ihan supervaikeaa kun sen häiriöksi laitetun piilon lisäksi sieltä kurkki maalimies. Mä siis nappasin Wiiman autosta Sokkan treenien perään heti enkä huomannut että treenikaveri valmisteli omaa koiraansa puruihin, tämän vuoksi maalimies olikin piilossa odottamassa siis toista koiraa :) No teki Wiimalle oikein hyvää, kun joutui pienessä päässää pinnistelemään tottista vaikka olisi halunnut mennä piilolle. Maalimieshän tuli sieltä pois, mutta Wiima näki äijän siellä niin sehän riittää. En sitten ottanut kovin pitkää treeniä, koska Wiima pystyi tekemään ihan kohtalaisen hienoa tottista. Tosin jos olisin sanonut kierrä, niin piilolle olisi pamahtanut. Hienoa silti oli että palkatessani Wiima kuitenkin otti pallon multa eikä sännännyt omin päin heti piilolle, toki sitten pallon kanssa oli pakko juosta sen kautta ihmettelemässä että mihin äijä oli hävinnyt. Tästäkin vielä otin Wiiman seuraamiseen ja teki ihan jees seuraamista. Siitä sitten palkkasin ja mentiin autoon. Tämä treeni oli erittäin kuormittavaa Wiiman pääkopalle :)

Sokka tottisteli pieniä juttuja seuraamista, jääviä ja sivulletuloa. Lopuksi tietenkin luoksetulo. Maahanmenokin alkaa jo sujumaan vähän paremmin, kun silloin aluksi Sokka oli sitä mieltä ettei oikein haluaisi mennä maahan. Liikkeenähän se on koiraa alistava ja koirat joilla on dominanssia saattavat ensin vähän pullikoida maahanmenoa vastaan.

Puruissa Sokka on kyllä mahtava (joo joo omakehu haisee, mutta olen niin pirun tyytyväinen tohon koiraan!). Sokka puree hyvin täydellä otteella ja pysyy! Rauhtottuu myös hyvin puruun ja mun mielestä viimeksi oli jo vähän havaittavissa sellaista "purukoomaa" eli koira rauhoittuu puruun ja menee vaikka maahan ja vaan puree. Irrotuksen jälkeen Sokka aktivoituu maalimiestä kohti ja alkaa haukkumaan äijää ihan tohkeissaan. Vielä ainakin vaikuttaa tosi hyvältä, kun koiralla on ikää 4kk :D

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Paljon kaikkea

Hyvät hyssykät kuinka aika rientää. Monen montaa asiaa olemme touhuilleet, olemme käyneet treenaamassa sekä nauttineet kesäpäivistä kotipihalla.

Wiiman kanssa hiotaan koejuttuja tottiksessa sekä puruissa, jäljellä vielä vaan panostamme siihen hyvään fiilikseen. Tottiksessa on ollut havaittavissa mopon karkaamista varsinkin jos kentällä on suojelupiilo pystyssä. Wiima nousee mielentilaltaan sellaisiin sfääreihin että keskittyminen tottikseen välillä herpaantuu. Tämä ongelma näkyy lähinnä kontaktin katoiluna eli vilkuilee piiloa ja liikkeelle lähdöissä piippaamisena. Liikkeet sinänsä suorittaa sentään oikein. Noudossakin olemme edistyneet pieniä askeleita. Nouto tehtynä pelkkänä luosetulona toimii jo loistavasti, Wiima ei mälvää kapulaa yhtään! Jee! Kun kapulaa heittää, toki perusasento on karmean levoton, mutta palautus kuitenkin siedettävä. Wiima ei mälvää, mutta minä näen kuinka poskilihakset aktivoituvat eli puree kapulaan lujaa pari kertaa mun edessä. Mutta tämänkin hyväksyn, koska kapula ei liiku suussa eikä suu aukeile. Sille odottamiselle pitääkin sitten tehdä jotain. Viimeksi kokeilin että mulla on raippa kädessä ja pidän sitä Wiiman kyljessä kiinni heiton ajan - se auttoi jonkin verran. Seuraava projekti onkin sitten estenoutojen hiominen.

Puruissa ollaan koekaavion lisäksi keskitytty piilolla haukkumiseen. Wiimahan on törkeillyt piilolle mennessään ja tähän halutaan nyt puttua, mutta kuitenkin niin ettei vartiointi kärsi. Isoimmat sikailut saatiin pois rahinapullolla, eli maalimies rahautti kiviä sisältänyttä juomapulloa kun Wiima tuli piilolle. Jälkivartioinnit ovat olleet hyviä ja hallintakin ihan kiitettävää.

Sokka onkin sitten vielä se helpompi tapaus :) Tottiksessa mennään todella pienin askelein, hieman on ruuan kanssa imuteltu - tehty seuraamista, aloiteltu jäävien liikkeiden perusteita ja luoksetuloa. Pääasiassa olemme keskittyneet rakentamaan rakentamaan suhdetta ja vahvistettu laumaviettiä.

Puruissa Sokka on ollut edukseen, se osoittaa vahvaa puruotetta ja taistelutahtoa. Ja hyvin se jo räyhääkin maalimiehelle :)

Sokka on nyt saanut kaikki penturokotuksensa ja painoa oli tänään n.11,5kg. Joudumme tosin vielä käymään eläinlääkärin luona poistattamassa oikean yläkulmahampaan, kun Sokka on sen onnistunut jossain telomaan niin että sieltä pilkottaa ydin. No onneksi on maitohammas kyseessä ja toivottavasti tämä hampaiden telominen jää sitten tähän.