ainakin toistaiseksi. Vielä on tosin monta muttaa edessä ennen koejälkeä. Olen siis tehnyt Wiimalle tunnetilajälkiä ja hyvää motivaatiota, siinä olen nyt onnistunut. Käytiin pitkästä aikaa treenikavereiden kanssa kimppajäljellä ja siellä sain vahvistuksen omiin ajatuksiini että kyllä se Wiima vaan hyvällä mielellä jäljestää ja innokkaasti. Mutta kuten sanottu vielä on pitkä matka koejälkeen, nyt jäljet ovat olleet suoria ja askeleita on ollut sadan ja kahdensadan väliltä. Ruokaa on ollut vaihtelevasti 3-12 aseleen välein ja tosiaan aina yhdellä askeleella ruokaa. Palloja on myös ollut yksi puolessa välissä ja yksi lopussa, muutaman kerran olen jälkeä tekiessäni huomannut että pallot ovat autossa, joten sitten vaan herkkua vähän enemmän viimeiselle askeleelle. Wiima saa myös vielä rynniä jäljelle ja paalulle, siitä vahvistan kehulla ja annan jälkikäskyn. Eilen oli todella voimakas tuuli, jonka vuoksi Wiimakin painui helposti jäljen sivuun. Aina ruuan kohdalla nuuskutteli jäljelle ottamaan makupalan ja jatkoi kyllä jälkeä oikeasta kohtaa, mutta painui tosiaan hajun mukana sivuun. Siitäkin olen ylpeä että Wiima silti pyrki olemaan koko ajan jäljen päällä, mutta koska tuuli siirsi hajua niin meni sen mukana. Eikä Wiima paineistunut siitä että tosiaan joutui sitten etsimään makupalaa vähän enemmän, Wiima siis tiesi tekevänsä oikein eikä luullut hukanneensa jälkeä. Kohta varmaan saamme koutsiltamme luvan tehdä myös niitä (minua) pelottavia kulmia. Nyt on kyllä sellainen tunne että niistäkin selvitään ja vaikka jälki menisikin hukkaan, niin uskon Wiiman tekevän töitä löytävän jäljen.
Viimeksi tottiksissa olikin Wiimalle ihan supervaikeaa kun sen häiriöksi laitetun piilon lisäksi sieltä kurkki maalimies. Mä siis nappasin Wiiman autosta Sokkan treenien perään heti enkä huomannut että treenikaveri valmisteli omaa koiraansa puruihin, tämän vuoksi maalimies olikin piilossa odottamassa siis toista koiraa :) No teki Wiimalle oikein hyvää, kun joutui pienessä päässää pinnistelemään tottista vaikka olisi halunnut mennä piilolle. Maalimieshän tuli sieltä pois, mutta Wiima näki äijän siellä niin sehän riittää. En sitten ottanut kovin pitkää treeniä, koska Wiima pystyi tekemään ihan kohtalaisen hienoa tottista. Tosin jos olisin sanonut kierrä, niin piilolle olisi pamahtanut. Hienoa silti oli että palkatessani Wiima kuitenkin otti pallon multa eikä sännännyt omin päin heti piilolle, toki sitten pallon kanssa oli pakko juosta sen kautta ihmettelemässä että mihin äijä oli hävinnyt. Tästäkin vielä otin Wiiman seuraamiseen ja teki ihan jees seuraamista. Siitä sitten palkkasin ja mentiin autoon. Tämä treeni oli erittäin kuormittavaa Wiiman pääkopalle :)
Sokka tottisteli pieniä juttuja seuraamista, jääviä ja sivulletuloa. Lopuksi tietenkin luoksetulo. Maahanmenokin alkaa jo sujumaan vähän paremmin, kun silloin aluksi Sokka oli sitä mieltä ettei oikein haluaisi mennä maahan. Liikkeenähän se on koiraa alistava ja koirat joilla on dominanssia saattavat ensin vähän pullikoida maahanmenoa vastaan.
Puruissa Sokka on kyllä mahtava (joo joo omakehu haisee, mutta olen niin pirun tyytyväinen tohon koiraan!). Sokka puree hyvin täydellä otteella ja pysyy! Rauhtottuu myös hyvin puruun ja mun mielestä viimeksi oli jo vähän havaittavissa sellaista "purukoomaa" eli koira rauhoittuu puruun ja menee vaikka maahan ja vaan puree. Irrotuksen jälkeen Sokka aktivoituu maalimiestä kohti ja alkaa haukkumaan äijää ihan tohkeissaan. Vielä ainakin vaikuttaa tosi hyvältä, kun koiralla on ikää 4kk :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti