Koska tuo edellinen teksti oli niin täynnä Wiiman treeni- ja kisaturhaumaa, niin ajattelin että Sokkan treeneistä pitää tehdä ihan oma päivityksensä.
Tottikseen ollaan saatu uutta potkua haukutuksen kautta. Sokkahan on seurannut teknisesti ihan hyvin, mutta siitä vaan on puuttunut se jokin. Nyt sitten koitettiin turhauman kautta haukuttaa apparin kanssa ja otan Sokkan siitä lennosta seuraamiseen, niin johan on koira intoa piukassa. Tästä seuraava vaihe on että mä haukutan koiraa itse ja tehdään seuraamista siitä. Katsotaan kantaako tämä sitten pidempään seuraamiseen ja pystyykö Sokka pitämään vireen koko seuraamiskaavion - se nähdään sitten. Nyt kuitenkin panostan siihen tunnetilaan ja palkaamiseen siitä kun se on vielä hyvää seuraamista hyvällä fiiliksellä.
Jääviä liikkeitä treenataan vielä vietin kautta ilman seuraamista ja nekin alkavat kyllä sujua paremmin. Maahanmenossa pitää olla todella tarkka, koska kyynärpäät jäävät helposti ilmaan. Nyt suurimpana haasteena on ollut luoksetulon loppupaikka...Sokka niin helposti haluaa tulla sivulle että tahtoo mennä pyörimiseksi ja vinoksi kun pitäisi olla kauniisti edessä.
Jäljellä Sokka tekee hyvää työtä, aluksihan Sokka rynni ja kauhoi kovasti, mutta nyt tilanne on onneksi toinen. Sokka pääsee jäljelle "remmilenkille" eli tarkemmin sanottuna mä en saa puuttua sen toimitaan, siis vielä ainakaan. Eli paalulle mennään ihan normaalisti ja Sokka käynnistää nenänsä ja mä pidän liinan löysällä ja seuraan perässä. Ja jos Sokka hukkaisi jäljen niin mä en puutu mitenkään, vaan joutuu koira etsimään sen ihan itse uudelleen. Tällä hetkellä Sokka lähtee paalulta hyvin ja jäljestää mielellään. Nenä on maassa ja etenee rauhassa häntä heiluen. Myös kulmat ovat menneet mallikkaasti. Ihan ensimmäisen 90 asteen kulman Sokka hukkasi, mutta huomasi sen itse heti ja alkoi etsimään jälkeä. Löysikin sen nopeasti ja jatkoi jälkeä ilman ongelmaa. Seuraavassa kulmassa ei sitten enää hukannutkaan. Mainittakoon että jäljellä on vielä paljon ruokaa ja ihan muutama tyhjä kohta siellä täällä. Tässäkin on nyt vaan enemmän tunnetilasta kyse kun varsinaisesta jäljestämisestä.
Puruissa tilanne etenee myös ja Sokka on purrut jo jonkin aikaa kovaan hihaan. Aggressio tulee edelleen hyvin spontaanisti ja kiinnikäymiset on nopeita. Patoamisessa on vielä vähän parantamisen varaa keskittymisen suhteen, mutta kyllä se siitä.
Yleisesti ottaen Sokkan treenit ovat lapsen kengissä ja ollaan edetty todella hitaasti ja moni saman ikäinen (ja nuoremmatkin) koira osaa jo vaikka mitä. Mutta me nyt edetään näin ja katsotaan mitä me saadaan aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti