Nyt vihdoin vauvan syntymän jälkeen sain viime sunnuntaille järjestettyä itselleni ja koiralle kunnollisen treeniajan. Wiimalla on juoksut, joten sitä ei treenihalliin voinut ottaa mukaan. Sokkan kanssa olen tehnyt kotipihassa "minuuttitreenejä" joiden tarkoitus on ollut lähinnä hyvä tunnetila ja hauskan pito. Pieniä lisäjuttuja on myös tottikseen tehty mm. täyskäännöstä sekä jäävien liikkeiden suorittamista seuraamisesta. Päätin myös vaihtaa palkan paikkaa oikealle puolelle ja siis tietenkin niin että koira ottaa palkan selän takaa, koska Sokkan seuraamispaikka helposti siirtyy liian eteen kun kierrokset lisääntyy. Palkan paikan vaihdon innoittajana oli eräs henkilö, jolla on Wiiman pentu (ed. pentueesta) ja hän on hienosäätänyt oman koiransa seuraamispaikkaa todella hienosti. Tähän hienosäätöön kuuluu toki muutakin kun vaan palkan antaminen selän takaa, mutta meidän piti aloittaa tästä. Iso kiitos J:lle neuvoista!
Nyt siis kun päästiin ihmisten ilmoille treenaamaan niin päätin tehdä vähän pidemmän treenin, kun niitä peräänkatsojia oli paikalla. Seuraaminen oli ihan kivan oloista ja täyskäännöskin sujui melko hienosti, tosin jos kehun Sokkaa käännöksen jälkeen tulee siihen perään yksi ylimääräinen ohjaajan kiertäminen :D Jäävissä liikkeissä tarvitaan tietenkin vielä apua, mutta Sokka on saanut ajatuksesta kiinni. Hyvin Sokkan motivaatio ja keskittyminen riittää vähän pidempäänkin seuraamispätkään. Jossain vaiheessa musta tuntui että me ei päästä ikinä etenemään siitä muutaman askeleen pätkästä mihinkään. Tosin nyt ollaan syksystä saakka tehty vähän turhaumaa seuraamiseen niin sepä on tuottanut tulosta tuohon fiilispuolelle. Sokka kun ei ole mitenkään saalishörhö, kuten äitinsä, niin se toinen puoli tuo selkeästi draivia tuohon koiraan.
Se mistä olen erityisen tyytyväinen on se että Sokka ensinnäkin näyttää oppivan nopeasti ja kun motivaatio sekä tunnetila on kohdallaan niin se yrittää täysillä. Ja toinen on se että Sokkan mielestä mun sivulle perusasentoon tuleminen on ihan huippu juttu.
Puruissa tehtiin ihan perusjuttuja, koska edellisestä kerrasta on pitä aika. Sokka luonnollisesti haukkuu hyvin ja pyrkii kohti maalimiestä. Itse vähän jännitin että miten pureminen sujuu - lähinnä että meneekö roiskimiseksi kun on niin täpinöissään. Mutta hyvin Sokka iski kiinni ja rauhoittui puruun hienosti. Puruotteen kanssa ei olekaan koskaan ollut ongelmia, täydellä suulla ottaa kiinni. Tuo Sokkan tuottama spontaani aggressio on kyllä hämmentävää näin Wiiman jälkeen. Sokka ei käänny saaliille kovin helposti, mutta sitäkin löytyy kuitenkin riittävästi. Ja kaiken lisäksi tuo koira on silti sosiaalinen maailmanrakastaja :) Tosin viime juhannuksena erään "jotain muutakin kuin kansalaisluottamusta"-nauttineen miehen kanssa huomasin että Sokka pitää kyllä laumastaan huolta. Vaikka mitään väkivallan uhkaa ei ollut, niin Sokka kyllä ilmoitti ettei tarvi tulla edes juttelemaan liian lähelle. Ei tullut mitään räkäagressiota vaan möreä murina ja silmiin tuijotus, tosin jos tämä mies olisi tullut lähemmäksi niin luulen että haukku olisi irronnut hyvinkin :) Hienoa käytöstä siis koiralta!
No tästä toivottavasti päästään jatkamaa treenejä, niin että saataisiin jotain aikaiseksikin. Vaikka en pidä mitään aikataulua niin kyllä se BH-koe siellä takaraivossa ensi vuodelle vähän kummittelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti