Jälleen motivaatiojälkeä Wiimalle. Alustana jo pitkähköksi päässyt nurmi, jossa näkyi vielä meidän edelliset jäljet jotka on tuolla paikassa tehty vajaa viikko sitten. Tila on sen verran pieni että väkisinkin tulee päällekkäisyyksiä tai vierekkäisyyksiä. Tein sitten ihan tarkoituksella jäljen jossa oli harhoja. Aluksi jälki ylitti auton jäljet ja hetken päästä näkyi Wiiman vanha jälki kulkemassa samansuuntaisesti ja oikealle kääntyvä kulma, tästä siis mentiin vielä eteenpäin. Lopussa näkyi Noidalle tekemäni vanha jälki vasemmalla sivussa. Jatkoin samansuuntaisesti pienen matkaa ja tein kulman, koska en halunnut enää leikata toista harhajälkeä.
Nyt siis meidän jäljelle lähtö on hyvin vapaamuotoista - ei hallintaa, ei käskyä - ainoastaan kehuja. Laitoin liinan muutaman metrin ennen paalua ja sanoin että mennään jäljelle. Wiima oli jo vetänyt jälkeä kohti autolta ja liinan laiton jälkeen se ei ainakaan helpottanut. Wiima alkoi myös heti haistella askelmia jo ennen paalua, paalulla pysähtyi syömään nappulat ja jatkoi. Tässä kohtaa siis vaan kehuin ja innostin, Wiima olikin ihan tohkeissaan ja heilutteli häntää mun kehuille. Nenä pysyy yllättävän matalalla korkeasta alustasta ja viretilasta huolimatta. Alun autonjäljet eivät siis vaikuttaneet jäljestykseen eikä se Wiiman edellinen jälki, vaikka siinä se ylityskohta olikin. Päästiin hyvin ja reippaasti kulmalle saakka, jossa se Noidan vanha jälki kyllä hieman häiritsi. Wiima lähti ensin kääntymään kulmaan, mutta sitten pyöri ja kävi siinä harhalla toteamassa ettei tämä ole se missä pitäisi olla. Wiima pyrki takaisin omalle jäljelle ja tästä tietenkin vahvistin, kuitenkin taas Wiimalta loppui usko ja pyörähti takaisin ja kävi mun takana tsekkaamassa hajut omasta jäljestä. Wiima haisteli vielä kulmaa ja kävi vanhalla jäljellä, jonka jälkeen pysähtyi mun viereen hetkeksi seisomaan ja ihmettelemään. Selvästi kuulin miten sen päässä raksutti että miten nyt ratkeaa kahden hajun ongelmasta ja selvästi Wiima oli hieman epävärma miten pitää toimia. Ja mainittakoon että se vanha jälki meni siis noin metrin päästä meidän jäljestä. Onneksi Wiima ei seisoskellut kauaa (toki mä jo siinäkin ajassa ehdein ajatella jo vaikka mitä :) ) vaan teki hienosti itsenäisesti ratkaisun ja ihan oikean! Wiima siis lähti jatkamaan omaa jälkeä eteenpäin ja kehuin sen maasta taivaaseen. Kehuminen näkyi hieman jäljestyksessä vetämisenä ja nenän nousemisena, tuntui kuin Wiimakin olisi ollut itseensä supertyytyväinen. Ja vielä kaiken kruunasi kun oikean ratkaisun jälkeen aika nopeasti löytyi loppupalkkana ollut pallo.
Hyvin onnistuneet harhajälkitreenit. Ja näitähän meidän just pitää harjoitella paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti