keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Ulkoasun muutos ja vähän jotain treeneistäkin

Koska blogger oli hukannut hetkeksi mun etusivun kuvan, niin päätin sitten sitä hakiessani myös muokata koko blogin värimaailmaa uudelleen. Nyt oli tarvetta kirkkaille väreille tähän syksyn pimeyteen :)

Ollaan ahkerasti treenailtukkin vaikka en ole ehtinyt kirjoittelemaan. Puruissa edelleen samaa, tosin nyt otettiin vähän enemmän hallintaa, koska Wiima alkoi olemaan jo melko hallitsematon :) Jälkivartioineissa Wiima vielä alkaa helposti haukkumaan, varsinkin jos on kovin kiihtyneessä tilassa (siis vielä enemmän mitä yleensä). Ja nyt Wiima on haukkunut hyvin, mutta koska se ei välttämättä ole näin hyvää aina niin silti pyritään siihen täysin hiljaiseen ja patoavaan vartiointiin. Ja mainitsemisen arvoista lienee myös se että viimeksi saatiin pitkästä aikaa täysin puhdas piilolla vartiointi. Wiima on siis tullut piilolle pikkaisen sikaillen, toivottavasti tämä  häiriötön vartiointi on nyt pysyvä ilmiö.

Tottiksessa ollaan hiottu niitä iän ikuisia noutoja rauhallisemmiksi. Viimeksi en ottanut noutoa, vaan tehtiin vähän kevyemmät treenit, lähinnä jäävien ylläpitoa ja sivulle siirtymisiä. Nyt kun ei ole tottiksen suhteen mikään hoppu, kunhan tosiaan ylläpidetään olemassa olevia juttuja. Noutokin on sujunut ihan mallikkaasti ja siedettävästi, niin talven yli voidaan ottaa vähän rennommin. Kiristetään pipoa sitten taas keväällä.

Jälki onkin jäänyt sitten ihan paitsioon, kun ei vaan yksinkertaisesti ehdi valoisaan aikaan tuonne pellolle. Viikonloppuisinkin tuntuu olevan ohjelmoitua tekemistä sen verran ettei vaan ehdi. Pakko kyllä tässä vielä sulan maan aikana on puristaa muutamat jäljet, niin on sitten ainakin hyvä mieli että on edes yritetty viimeiseen asti :)

Noitakin pääsi viimeksi tottistelemaan, tehtiin TOKOn avoimen luokan kaaviota. Ihan kohtalaisesti Noita menee, seuraamisessa oli ihan hyvä viretila, käännöksissä olisi vähän parannettavaa. Luoksetulon pysäytyskin oli ihan kohtalainen, otti vaan muutaman askeleen. Olin varautunut täyteen läpijuoksuun, niin pitää olla tyytyväinen. Se ikuinen murheenkryyni - kaukokäskyt - osoittautuikin taas kovin hankalaksi. Noita kun hyppää sekä istumaliikkeessä että maahanmenossa eteenpäin. Jos teen ihan läheltä niin ei liiku, mutta kauempaa sitten pyrkii eteenpäin noin puolen koiranmittaa. Kaippa tuokin treenaamalla paranis...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti