Pitkästä aikaa

Blogin päivitys on nyt jäänyt vähemmälle, eikä siihen ole sen kummempaa syytä kuin laiskuus :D
Paljon on silti touhuttu enkä varmasti edes muista kaikkea enkä ainakaan kovin tarkasti. Wiima on treenannut kaikkia osa-alueita A-B ja C enemmän ja vähemmän kokeenomaisesti. Sokka on treenannut samoja juttuja, mutta ei ollenkaan kokeenomaisesti :)

Wiimalla on jäljellä tunnetilat kohdillaan ja Wiimamaiseen tyyliin se hauskuus meneekin sitten yli ja nyt keskitytään tarkkuuteen. Pari kertaa olen nyt antanut Wiimalle huomautuksen liinasta ja huomautus on siis se että tuntumalla olevasta liinasta vedän rauhallisesti itseäni päin. Tämän jälkeen Wiima on tarkentanut hyvin ja kierrokset ovat laskeneet, mutta silti häntä on heilunut. Ensimmäisen huomautuksen tein pari metriä ennen palloa, jolloin tarkennuksesta tuli heti palkka. Ongelmana on nyt ollut siis tuosta liiasta innosta johtuva tarkkuuden puute ja ensimmäisestä kulmasta Wiima ajaa helposti yli ennen kun huomaa ja alkaa etsimään jälkeä. Positiivista toki on että lähtee etsimään kulmaa ja löytääkin seuraavan suoran.

Esineet ovat edelleen superhienoja ja Wiima ilmaisee ne hyvin. Esineeltä lähtö on vielä aika reipasta, mutta eiköhän se tästä. Pääsin tekemään Wiimalle jäljen ihan vieraaseen peltoon, jossa ei takuulla ollut mitään tuttuja hajuja. Tein kisapituisen jäljen ilman esineitä kahdella kulmalla. Ensimmäinen ja viimeinen suora pitkiä, keskimmäinen lyhyt. Paalulla ruokaa, muuten ruokaa oli todella vähän koko jäljellä. Paalu oli hyvä ja Wiima lähti oikein hienosti ajamaan nenä alhaalla eikä rynninyt. Sitten ekassa kulmassa ajoi hieman yli (oikeasti niin vähän että yllätyin) ja palasi takaisin, mutta sitten poikkesi ihan jäljen viereen ja alkoi syömään ruohoa WTF, oli jo ihan hämilläni että miksi syö ruohoa, kun ei ole paineistuneessa tilassa tms. Kysyin Wiimalta erittäin rauhallisesti "mitäs touhuat?" sitten Wiima nosti päätään ja näin että sillä on PASKAA suussa. Mutta sen verran sitten havahtui että lähti samantien etsimään jälkeä - pyöri vähän, mutta löysi toisen suoran hyvin. Siitä saikin sitten todella suuret kehut. Sen 10 metrin liinan verran ehdein vilkaista että aivan siinä kulman piikissä oli tosiaan ketun? kasa, jota en tietenkään ollut jälkeä tehdessä huomannut. No sen jälkeen toinen suora hyvin ja toinen kulma ihan superhyvin. Viimeisellä suoralla nosti pään kerran ylös, mutta oli niin nopea ja jatkoi samantien matkaa niin silti kokonaisuudessaan oli erittäin tyytyväinen tähän jälkeen!

Tottiksessa olemmekin harjoitelleet oikeaa tunnetilaa ja rauhallisuutta. Ennen kaikkea oikeaa tunnetilaa, jos Wiima luulee tulevansa puruihin, sen jälkeen seuraaminen on aivan perseestä. Käännökset aukeavat ja kontakti katoilee ja seuraaminen on hektistä. No treenaamalla se on koko ajan parantunut. Estenoutoa tehdessä Wiima varasti heti kapulaneiton jälkeen ja juoksi vielä päin estettä, kaatoi sen ja räpiköi siitä yli. No toki hän meni kapulalle ja toi sen iloisena. Onneksi oli sellainen "pessueste" ettei käynyt sen pahemmin. Otettiin toki pari kertaa uudestaan onnistuneena suorituksena. Odotus on aavistuksen levoton, mutta ei pidä ääntä ja ottaa kuitenkin katsekontaktin. No työstetään...

Puruissa ollaankin sitten edelleen samaa - koekaavio ja ylimenovaiheen vahvistaminen. Tällä hetkellä piilolla törkeily on vähentynyt huomattavasti. Irrotukset ovat olleet nyt hyviä ja ylimenovaihe on siellä ollut. Vartiointi - hiljainen sellainen - on ollut hyvä ekalla kierroksella, mutta toisella kierroksella Wiima ei enää malta loppua kohden odottaa vaan alkaa haukkumaan. Tosin eihän sen tarvitse kokeessa tehdä kahta kierrosta, mutta tunnetilat ja välimatkat voivat siellä olla erilaiset. Ja lisäksi tietenkin vieras maalimies.

Sokka jäljestelee edelleen vaihtelevanpituista suoraa, joka ei mun jäljentallaustaidoilla ole koskaan täysin suora :) Halua on ja pyrkimystä eteenpäin. Nyt vaan pitäisi löytää se kultainen keskitie, jossa halua on mutta keskittymistä pitäisi pikku hiljaa saada lisää ja kauhomista vähän vähentää.

"Puruissa" Sokka on oikein hyvä, se saalistaa hyvin ja iskee hyvin kiinni leluun. Sokka pyrkii aina täydelle otteelle, mutta jos saa vajaan otteen pysyy se siinä kiinni eikä hermostu. Korjaa täyden otteen, kun annetaan mahdollisuus. Sokka tarjoaa myös spontaania aggressiota maalimiestä kohtaan irrotuksen jälkeen, mutta vaihtaa vietin hyvin ja osaa padota ennen purua.

Tottiksessa käytiin Mian opissa ja vaikka olen sanonut ettei Sokka syty ruuasta niin paljoa kuin esim. Wiima, niin taas se nähtiin että osaavissa käsissä toimii mikä tahansa. Saatiin Mialta erinomaisia vinkkejä tottiksen harjoitteluun ja niitä nyt sitten koitamme tehdä täällä kotona. Nyt siis teemme perusasentotreeniä ja tietenkin hyvää tunnetilaa siihen. Opetetaan myös Sokka tulemaan oikeaan kohtaan, kun otan askeleen. Ja tärkeimpänä tietenkin koiran oikea paikka ja asento. Jatkossa tämä sitten vaihtuu saalispalkkaan ja siitä sitten seuraamiseen. Ja tottahan se on että kun perusasento on kunnossa ja tunnetila hyvä, niin sen jälkeenhän seuraaminen on vain pysymistä siinä kun liikutaan :) (tämä siis ihan oma teoriani :D )

Sokka opetteli myös kahdella patukalla leikkimistä, olenkin jo sitä leikittänyt niin että kaksi patukkaa ovat ikäänkuin yksi patukka. Nyt opetellaan että yhden patukan jälkeen otetaan se toinen patukka suuhun. Jatkossa sitten niin että Sokka itse pyrkii ottamaan maasta molemmat patukat eri välimatkoilta. Ideahan tässä kahden patukan jutussa on se nouto. Eli kun koira menee kapulalle se haluaa myös tulla nopeasti takaisin, koska haluaa vielä toisen esineen. Ja tässä vaiheessahan se esine on ohjaajalla ja koira saa ottaa kapulan ja patukan suuhun yhtä aikaa ja näin se on päässyt päämääräänsä. Helppoa - jep...