Sokka on edistynyt hakutreeneissä ihan mukavasti. Äijien paikkaa on treenien myötä siirrelty takalinjalta vähän lähemmäksi, koska Sokkalla tulee edelleen epävarmuuden tullessa sitä pyörimistä. Äijien lähemmäksi ottaminen on selvästi auttanut, samoin keskilinjalla hallinta ja lähetyksen rauhoittaminen on lisännyt Sokkan keskittymistä. Ja nyt hajun saatuaan Sokka tarkentaa paremmin ja hakeutuu metsässä tuulen alle, josta saa paremman hajun. Toki treeneissä olisi joskus voinut tuulla oikein kunnolla, mutta onneksi sentään pari kertaa on ollut pieni tuulenvire.
Lähetyksessä olen rauhoittanut Sokkaa melkoisesti, pistän sen istumaan vierelle ja ihan rauhassa zoomaillaan metsään ja etsitään hajua. Tämä on selvästi suorentanut Sokkan pistoja. Toki vielä välillä menee keskittyminen harakoille ja Sokka tekee isoja lenkkejä metsässä. Mutta selvästi nyt on Sokkalla ajatus tästä touhusta jo kirkkaampana :)
Sokka kyllä merkkaa hajun hyvin metsässä, sen häntä alkaa heti heilua ja korvat menee takaraivolle :) Nyt onneksi lisäksi on tullut se että se malttaa tarkentaa hajua ja näin löytää äijän helpommin. Äijällä oleminen vaatii vielä hienosäätöä, nyt on otettu käyttöön se että pitää mennä maahan ja nenällä ei saa tökkiä purkkia kun äijä sitä avaa. Eikä saa mennä äijän syliin rakastamaan. Se on kyllä kovin vaikeaa, mutta onneksi Sokka kestää vähän kovempaakin ei-käskyä.
Haukutustreenejä ollaan tehty erikseen pallon kanssa ja siinäkin on tarkoitus että haukutaan kaukana äijästä eikä mennä iholle. Kovin Sokka hakee katsekontaktia, mutta on nyt alkanut haukkumaan myös kauempaa. Toistoja vaan pitäisi tehdä enemmän myös kotona, niin jäisi muistiin se oikea käytös.
Esineruudun alkeita on myös otettu ja kyllä Sokka sitä nenäänsä osaa käyttää. Lähetykseen täytyy tässäkin miettiä joku rauhoittumisjuttu ja niin että Sokka osaa erottaa onko esineet vai äijät.
lauantai 8. lokakuuta 2016
torstai 21. huhtikuuta 2016
Me hakuillaan
BH-kokeen jälkeen puri hakukärpänen ja onneksemme päästiin Sokkan kanssa hyvään treeniryhmään. Sokkalle on nyt tehty neljä tai viisi harjoitusta ja ihan kivasti Sokka metsässä pelittää. Toki hän ei vielä osaa oikeasti hakuilla, mutta intoa riittää :D
Sokka on ihan täpinöissään kun pääsee äijälle, tosin hieman korrektimpi saisi olla. Sokka on niin tohkeissaan äijällä että ui liiveihin ja pussailee ja tunkee namipurkille...Korrektiutta me harjoitellaan kovasti joka kerta ja kyllä se siitä pikku hiljaa. Sokka kun on tällainen mamman kulta niin eteneminen itsenäisesti on vähän hankalaa. Sokka etenee hienosti noin 25 metriin, mutta sitten alkaa kyselemään multa että mennäkö vai ei. Eihän Sokka irtoa musta metsälenkilläkään koskaan kovin kauas. Tämän vuoksi Sokka saa vielä näkö/kuuloapuja äijältä.
Aloitimme myös ilmaisutreenit erikseen ja Sokkasta tulee siis haukkuva. Näin aluksi ollaan tehty helppoja äijälle menoja ja siitä vaadittu sitten se haukku. Tässäkin Sokka haluaa aluksi ängetä purkille ja sählää, mutta selkeä EI ja hauku-käsky auttavat. Sokka pyrkii itse makuulle kun pääsee äijälle ja sen on annettu sitten mennä maahan. Jos jatkossa jää istumaan kun tajuaa tuon ilmaisun, niin jääköön istumaan. Pääasia on että on riittävän kaukana äijästä eikä ui liiveihin tai hauku naaman edessä. Haukussa tosiaan Sokka pyrkii lähelle ja haluaa katsekontaktia ja sen takia sitäkin vähän kontrolloidaan. Ihan tarkoituksella en halua äijän palkkaavan patukalla, ettei Sokka "sekoita" suojeluharrastukseen. En silti usko että näin kävisi, koska tilanne on ihan eri ja Sokka niin sosiaalinen ja avoin.
Ihan kivaa tämä hakuilukin on pitkästä aikaa :) Suojelua pidän vielä meidän päälajina, mutta koska mun treeneihin kulkeminen on välillä erittäin hankalaa, niin halusin sitten vielä toisen lajin tähän rinnalle. Harrastuksia haittaa vaan se että mä loukkasin polveni ja se on nyt vihotellut 4 viikkoa. Onneksi mulla on niin kiva hakuporukka että olen saanut omat invaliditreenit :D Saman asian vuoksi on Sokkalla edetty aika nopeasti lähetyksiin, kun en ole päässyt rämpimään sen perässä metsään.
Sokka on ihan täpinöissään kun pääsee äijälle, tosin hieman korrektimpi saisi olla. Sokka on niin tohkeissaan äijällä että ui liiveihin ja pussailee ja tunkee namipurkille...Korrektiutta me harjoitellaan kovasti joka kerta ja kyllä se siitä pikku hiljaa. Sokka kun on tällainen mamman kulta niin eteneminen itsenäisesti on vähän hankalaa. Sokka etenee hienosti noin 25 metriin, mutta sitten alkaa kyselemään multa että mennäkö vai ei. Eihän Sokka irtoa musta metsälenkilläkään koskaan kovin kauas. Tämän vuoksi Sokka saa vielä näkö/kuuloapuja äijältä.
Aloitimme myös ilmaisutreenit erikseen ja Sokkasta tulee siis haukkuva. Näin aluksi ollaan tehty helppoja äijälle menoja ja siitä vaadittu sitten se haukku. Tässäkin Sokka haluaa aluksi ängetä purkille ja sählää, mutta selkeä EI ja hauku-käsky auttavat. Sokka pyrkii itse makuulle kun pääsee äijälle ja sen on annettu sitten mennä maahan. Jos jatkossa jää istumaan kun tajuaa tuon ilmaisun, niin jääköön istumaan. Pääasia on että on riittävän kaukana äijästä eikä ui liiveihin tai hauku naaman edessä. Haukussa tosiaan Sokka pyrkii lähelle ja haluaa katsekontaktia ja sen takia sitäkin vähän kontrolloidaan. Ihan tarkoituksella en halua äijän palkkaavan patukalla, ettei Sokka "sekoita" suojeluharrastukseen. En silti usko että näin kävisi, koska tilanne on ihan eri ja Sokka niin sosiaalinen ja avoin.
Ihan kivaa tämä hakuilukin on pitkästä aikaa :) Suojelua pidän vielä meidän päälajina, mutta koska mun treeneihin kulkeminen on välillä erittäin hankalaa, niin halusin sitten vielä toisen lajin tähän rinnalle. Harrastuksia haittaa vaan se että mä loukkasin polveni ja se on nyt vihotellut 4 viikkoa. Onneksi mulla on niin kiva hakuporukka että olen saanut omat invaliditreenit :D Saman asian vuoksi on Sokkalla edetty aika nopeasti lähetyksiin, kun en ole päässyt rämpimään sen perässä metsään.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
BH hyväksytty
Käytiin tänään suorittamassa BH-koe erinomaisin arvosanoin. Vähän Sokka reagoi mun jännitykseen, mutta onneksi vire kuitenkin säilyi. Paikalla makuussa tuo perhana haisteli ja ryömi vähän eteenpäin, mutta sentään touhuili itsekseen eikä häirinnyt suorittavaa koiraa.
Henkilöryhmä ja paikalla makaavan koiran ohaaja olivat kokeessa todella lähekkäin. Sokkan kanssa kun oltiin henkilöryhmässä, niin paikalla makaava koira lähti juoksemaan ohjaajansa luokse ja koska oltiin kaikki siinä pienessä sumpussa niin Sokka lähti seuraamisesta moikkaamaan kaveria. Onneksi mulla (kerrankin) oli nopeat refleksit ja annoin uuden seuraa-käskyn ja Sokka tuli heti takaisin. Pakko oli siinä kohtaa kehua ja kyllä hieman sydän pomppi kun siirryttiin seuraamisen aloitukseen, en ihan ollut varautunut näin yllättävään käänteeseen. Pitää nyt korostaa vielä että tilanteessa ei ollut mitään aggressiokäytöstä kummaltakaan koiralta - kaksi onnellista vaan vauhdissa :D
Kokessa ensimmäisen parin kohdalla olikin ikävä välikohtaus kun toinen koira ei ollut ihan hallinnassa ja meinasi käydä ikävästi. Toisen koiran ohjaaja joutuikin puuttumaan uhkaavasti käyttäytyvän koiran toimintaan. Kaikeksi onneksi mitään ei sattunut ja kaikki selvisivät säikähdyksellä.
Kaupunkiosuudella ei mitään ihmeellistä, kaikki ohitettavat meni niin kuin pitikin. Ja kaupan seinään jättäminen aiheutti eroahdistusta :) Ja kuulemma kun ohitse oli mennyt koira, oli Sokka pyrkinyt mun luokse - kun oli vissiin ahdistanut :D No ei ollut missään paniikissa eikä esim. repinyt itseään kuristuksiin, mutta hyvittaavaa vaan kun paha malinois on niin äidin kulta :) <3
Tästä jatketaa sitten uusin kujein - tänään viedään herkkuja treeniporukalle ja sitten mietitään uusia tavoitteita. Ainakin yksi toko koe vielä, koska kyllä me se tk1 halutaan.
Henkilöryhmä ja paikalla makaavan koiran ohaaja olivat kokeessa todella lähekkäin. Sokkan kanssa kun oltiin henkilöryhmässä, niin paikalla makaava koira lähti juoksemaan ohjaajansa luokse ja koska oltiin kaikki siinä pienessä sumpussa niin Sokka lähti seuraamisesta moikkaamaan kaveria. Onneksi mulla (kerrankin) oli nopeat refleksit ja annoin uuden seuraa-käskyn ja Sokka tuli heti takaisin. Pakko oli siinä kohtaa kehua ja kyllä hieman sydän pomppi kun siirryttiin seuraamisen aloitukseen, en ihan ollut varautunut näin yllättävään käänteeseen. Pitää nyt korostaa vielä että tilanteessa ei ollut mitään aggressiokäytöstä kummaltakaan koiralta - kaksi onnellista vaan vauhdissa :D
Kokessa ensimmäisen parin kohdalla olikin ikävä välikohtaus kun toinen koira ei ollut ihan hallinnassa ja meinasi käydä ikävästi. Toisen koiran ohjaaja joutuikin puuttumaan uhkaavasti käyttäytyvän koiran toimintaan. Kaikeksi onneksi mitään ei sattunut ja kaikki selvisivät säikähdyksellä.
Kaupunkiosuudella ei mitään ihmeellistä, kaikki ohitettavat meni niin kuin pitikin. Ja kaupan seinään jättäminen aiheutti eroahdistusta :) Ja kuulemma kun ohitse oli mennyt koira, oli Sokka pyrkinyt mun luokse - kun oli vissiin ahdistanut :D No ei ollut missään paniikissa eikä esim. repinyt itseään kuristuksiin, mutta hyvittaavaa vaan kun paha malinois on niin äidin kulta :) <3
Tästä jatketaa sitten uusin kujein - tänään viedään herkkuja treeniporukalle ja sitten mietitään uusia tavoitteita. Ainakin yksi toko koe vielä, koska kyllä me se tk1 halutaan.
lauantai 5. maaliskuuta 2016
Ihmisten ilmoilla
Käytiin tänään Sokkan kanssa vähän katselemassa suurta maailmaa, kun täällä kotikonnuilla on niin rauhallista. Sokkan kanssa on kyllä niin huippua liikkua myös hihnalenkeillä, se kun on niin kuuliainen ja rauhallinen. Saatiin hyvin ohitettavia autoja, jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Taisi olla yksi juoksijakin. Mitään suurta numeroa Sokka ei näistä tehnyt, ei tainnut kaikkia huomatakkaan. Päästiin myös ohittamaan yksi koira, mutta annoin Sokkalle ohituksen aikana makupaloja, joten koira jäi sivuseikaksi :)
Pahin tilanne tuli, kun jätin pienen reppanan yksin kaupan pihaan kiinni. Aluksi Sokka vähän pyristeli mun perään, mutta odota-käskyllä jäi rauhassa odottelemaan. Menin itse kaupan eteiseen josta näin Sokkan kun kurkkasin näyteikkunasta. Ihan hyvin se siellä odotti, ei haukkunut eikä rimpuillut - toki oli erittäin hylätyn näköinen :D Siitä meni ohi pari ihmistäkin eikä Sokka reagoinut heihin ollenkaan.
Ihan hyvillä mielin siis mennään kohti BH-koetta. Toivotaan että tottiksen tämänhetkinen hyvä vire kantaa pitkän ja puuduttavan seuraamiskaavion.
Pahin tilanne tuli, kun jätin pienen reppanan yksin kaupan pihaan kiinni. Aluksi Sokka vähän pyristeli mun perään, mutta odota-käskyllä jäi rauhassa odottelemaan. Menin itse kaupan eteiseen josta näin Sokkan kun kurkkasin näyteikkunasta. Ihan hyvin se siellä odotti, ei haukkunut eikä rimpuillut - toki oli erittäin hylätyn näköinen :D Siitä meni ohi pari ihmistäkin eikä Sokka reagoinut heihin ollenkaan.
Ihan hyvillä mielin siis mennään kohti BH-koetta. Toivotaan että tottiksen tämänhetkinen hyvä vire kantaa pitkän ja puuduttavan seuraamiskaavion.
tiistai 16. helmikuuta 2016
Kymppien suora ja...
yksi puhdas nolla!
Tällainen oli siis meidä sunnuntaisen toko kokeen tulossaalis. Sokka on ollut vähän kuutamolla Wiiman poismenon jälkeen ja lauman johtajaksi asettuminen on aiheuttanut hämmennystä. Ja sitten vielä juoksutkin tässä ennen koetta hieman veivät Sokkan ajatuksia harhapoluille. Vähäisistä treenimääristä huolimatta ajattelin että kyllä me sinne kokeeseen mennään.
Ja hyvä oli että mentiin, oli niin superhyvä fiilis! Koko koesuoritus oli sellaista rentoa ja mukavaa tekemistä.
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Noutoesineen pitäminen 10
Kauko-ohjaus 0
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
Pisteet 180, kp ja sijoitus 3/7.
Kaukokäskyjen nolla taisi mennä omaan piikkiin, kun edellisen liikkeen jälkeen vapautin kunnolla ja virittelitn vähän liikaa. Sokka jäi makaamaan vähän vietereille ja istu-käskyn kuultuaan pomppasi nelijalkaponnistuksella metrin eteenpäin ja seisomaan :D Uudella käskyllä meni istumaan ja siitä maahan hienosti ja lopussa nousi hyvin sivulle. Tuomari vaan harmitteli että pakko pistää nollille, kun oli niin roisi toi eteenpäin tuleminen.
Erityisen tyytyväinen olen hyppyyn, vihdoin se onnistui kokeessa! Muuten olen tasaisen tyytyväinen muihin suorituksiin.
Tämän vuoden tavoite TK1 lähenee ja eiköhän sitä BH-koettakin kokeilla.
Tällainen oli siis meidä sunnuntaisen toko kokeen tulossaalis. Sokka on ollut vähän kuutamolla Wiiman poismenon jälkeen ja lauman johtajaksi asettuminen on aiheuttanut hämmennystä. Ja sitten vielä juoksutkin tässä ennen koetta hieman veivät Sokkan ajatuksia harhapoluille. Vähäisistä treenimääristä huolimatta ajattelin että kyllä me sinne kokeeseen mennään.
Ja hyvä oli että mentiin, oli niin superhyvä fiilis! Koko koesuoritus oli sellaista rentoa ja mukavaa tekemistä.
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Noutoesineen pitäminen 10
Kauko-ohjaus 0
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
Pisteet 180, kp ja sijoitus 3/7.
Kaukokäskyjen nolla taisi mennä omaan piikkiin, kun edellisen liikkeen jälkeen vapautin kunnolla ja virittelitn vähän liikaa. Sokka jäi makaamaan vähän vietereille ja istu-käskyn kuultuaan pomppasi nelijalkaponnistuksella metrin eteenpäin ja seisomaan :D Uudella käskyllä meni istumaan ja siitä maahan hienosti ja lopussa nousi hyvin sivulle. Tuomari vaan harmitteli että pakko pistää nollille, kun oli niin roisi toi eteenpäin tuleminen.
Erityisen tyytyväinen olen hyppyyn, vihdoin se onnistui kokeessa! Muuten olen tasaisen tyytyväinen muihin suorituksiin.
Tämän vuoden tavoite TK1 lähenee ja eiköhän sitä BH-koettakin kokeilla.
lauantai 26. joulukuuta 2015
Mä annan sut pois, mä päästän sut pois vaikka sattuu...
Rakas Wiima oli päästettävä pois, helppoja nämä päätökset eivät koskaan ole mutta koiranomistajan vastuu koskee myös näitä raskaita hetkiä.
Wiiman tila alkoi syksyllä menemään huonommaksi, siltä lähti todella palon karvaa - siis huomattavasti suurempi karvanlähtö mitä ikänään sen elinaikana. Ei kuitenkaan kaljuksi asti tai mitään sellaista miksi olisin vienyt sitä lääkäriin. Tässä kohtaa ajattelin vaan että olisiko juoksut tuloillaan, koska mieleltään se kuitenkin oli entisensä, virkeä ja vilkas.
No sitten alkoi virtsankarkailu ja laihtuminen. Vaihdoin ruokaa ja lisäsin annosta, kun ajattelin että se vanha ruoka ei vaan "jää kiinni". Sitten kuitenkin melko nopeasti edettiin siihen pisteeseen että Wiima laihtui laihtumistaan vaikka ruokaa sai kunnon annoksia. Pissat ja kakkat tuli yön aikana sisälle ja pissaa valui välillä muutenkin. Wiiman käytös myös muuttui vaisummaksi eikä se enää juossut täysiä, vaan jolkotteli. Samaan aikaan Wiima ja Sokka ei enää sopineet samaa aikaa pihaan koska Sokka kävi Wiiman päälle. Ja koska Wiimahan ei alistu niin tappelu oli valmis.
Varasin ajan eläinlääkäriin, jotta saataisiin selville onko jotain vialla. Ensin otettiin pissanäyte ja useampi putki verikokeita. Pissasta löytyi tulehdus, johon saatiin antibiootti. Verikokeen tulokset olivat puhtaat mitään sisäelimellistä (mm. haiman vaajaatoiminta, munuaisten vt tms.) ei ollut. Sen verran olin koiraa katsellut ja todennut pahaa peläten että jotain löytyy, olin varannut myös ultra ja röntgenajan joka saatiin myöhemmäksi.
Myös Wiiman tunteva eläinlääkäri totesi että kyllä on koira muuttunut, paino oli pudonnut ja vaikka Wiima on aina iloinen ja rakastava, niin se oli kuitenkin rauhallisempi kuin ennen. Wiiman kyljistä löytyi myös patteja, samoin yhdestä nisästä. Vatsaa tunnustellessa Wiima veti selkää köyryyn ja hännän koipien väliin ja ell sanoikin että jotain siellä tuntuu, mutta voi olla ulostettakin.
No kotona sitten odoteltiin reilu viikon verran sitä ultra sekä rtg aikaa ja kyllä silloin Wiimaa katsoessa olin jo varma että seuraava ell käynti saattaa jäädä viimeiseksi. Koko koira oli niin kuihtuneen näköinen ja tosiaan se pidätyskyvyn heikkeneminen ei ole normaalia.
Näin myös unen, jossa meidän koirat karkasivat metsään ja sain huudettua Noidan ja Sokkan takaisin, mutta Wiima ei tullut. Lähdin Wiiman perään, mutta se vaan tuijotti mua keppi suussa ja aina kun pääsin lähemmäksi se otti taas etäisyyttä kunnes se käänsi mulle selkänsä ja katosi metsään. Tämä uni vaan vahvisti tunnettani että on aika jättää hyvästit.
No sitten se kohtalon päivä valkeni 23.12. jouluaaton aatto ja me suuntasimme kohti eläinlääkäriä. Päivässä oli monta outoa sattumaa Wiiman käytöksen suhteen, aivan kuin se olisi jo tiennyt...
Mun piti ottaa Wiimalta pissanäyte, joka on aina ollut helppoa, koska Wiima pissaa kyllä käskystä. No sinä aamuna se ei lähdettäessä suostunut pissaamaan pihalle. Wiima pyrki vaan autoon koko ajan. Pistin sen autoonkin jo hetkeksi ja vielä ennen kun lähdettiin kohti eläinlääkäriä, niin koitin saada näytettä. Mutta ei vaan suostu pissaamaan ja haluaa autoon. No ajattelin että saan sen näytteen sitten tutkimusten jälkeen jos sellaista vielä tarvitaan.
Wiima käyttäytyi tutkimuksissa hienosti ilman rauhoittamatta, vilkkaudesta huolimatta se on aina ollut helppo tutkittava. Keuhkoen röntgenkuvassa ei näkynyt erikoista ja siirryttiin vatsan ultraukseen. Ja sieltä se totuus sitten alkoi valkenemaan. Ohutsuolessa oli useita kookkaita imusolmukkeita ja erittäin runsaasti kaasua. Myös paksussuolessa oli näitä suurentuneita imusolmukkeita. Peräsuolesta löytyi erittäin suuri kasvain joka painoi virtsarakkoa kasaan. Tämä siis selitti ne pissa- ja kakkaongelmat. Lopuksi eläinlääkäri siirtyi ultraamaan vatsaa ja siellä huonot uutiset vaan vahvistui. Vatsassa oli erittäin kookas kasvain ja eläinlääkäri totesi että nyt ei ole hyviä uutisia. Tässä kohtaa eläinlääkäri kyseli että olinko varautunut jotenkin (en nyt muista millä sanoilla hän sen sanoi) ja vastasin että olin varautunut siihen että jos jotain löytyy päästetään Wiima pois. Eläinlääkäri oli myös samaa mieltä että eutanasia olisi ainoa hyvä vaihtoehto tässä kohtaa varsinkin kun koira oli vielä kohtalaisen hyvässä kunnossa.
Vaikka päätös oli todella raskas, halusin että Wiima pääsee pois saappaat jalassa ja katse kirkkaana. En halunnut että maailman iloisin ja rakkautta täynnä oleva koira hiipuu niin huonoon kuntoon että se viimisillä voimillaan viedään lääkäriin. Tai niin että koira alkaa saamaan kipukohtauksia tms. Koska fakta on se että taudille ei mitään ollut tehtävissä, niin olisi ollut turha pitkittää tätä tilannetta.
Toinen omituinen asia tuon pissanäytejutun lisäksi oli se että kun eläinlääkäri antoi sitä rauhoittavaa piikkiä niin Wiima meni mun jalkoen eteen makaamaan kyljelleen. Rokotettaessa sitä on aina saanut pitää kiinni ettei se sählää tai mene pussailemaan lääkäriä. Piikin jälkeen Wiima tuijotteli mua hetken ja kulki huoneessa pienen lenkin. Kun aine alkoi vaikuttamaan, niin Wiima tuli taas mun jalkoihin makaamaan ja siihen se sitten rauhoittui. Yhdessä eläinlääkärin kanssa sitten nostettiin Wiima pöydälle ja ell laittoi ne loput lääkkeet. Sain jäädä Wiiman kanssa vielä kahden sinne huoneeseen ja hyvästellä rauhassa.
Eipä tähän loppuun voi muuta kuin todeta että kiitos Wiima kaikesta. Tämä oli kyllä koira, joka opetti mulle paljon ja kasvoin koiran ohjaajana henkisesti melkoisesti.
Hei, hei ja hyvää matkaa! Nyt saa kantaa sitä rakasta noutokapulaa mielin määrin eikä kukaan pyydä sitä luovuttamaan. Tähän päättyy paljon hyvää ja paljon kaunista...
Wiiman tila alkoi syksyllä menemään huonommaksi, siltä lähti todella palon karvaa - siis huomattavasti suurempi karvanlähtö mitä ikänään sen elinaikana. Ei kuitenkaan kaljuksi asti tai mitään sellaista miksi olisin vienyt sitä lääkäriin. Tässä kohtaa ajattelin vaan että olisiko juoksut tuloillaan, koska mieleltään se kuitenkin oli entisensä, virkeä ja vilkas.
No sitten alkoi virtsankarkailu ja laihtuminen. Vaihdoin ruokaa ja lisäsin annosta, kun ajattelin että se vanha ruoka ei vaan "jää kiinni". Sitten kuitenkin melko nopeasti edettiin siihen pisteeseen että Wiima laihtui laihtumistaan vaikka ruokaa sai kunnon annoksia. Pissat ja kakkat tuli yön aikana sisälle ja pissaa valui välillä muutenkin. Wiiman käytös myös muuttui vaisummaksi eikä se enää juossut täysiä, vaan jolkotteli. Samaan aikaan Wiima ja Sokka ei enää sopineet samaa aikaa pihaan koska Sokka kävi Wiiman päälle. Ja koska Wiimahan ei alistu niin tappelu oli valmis.
Varasin ajan eläinlääkäriin, jotta saataisiin selville onko jotain vialla. Ensin otettiin pissanäyte ja useampi putki verikokeita. Pissasta löytyi tulehdus, johon saatiin antibiootti. Verikokeen tulokset olivat puhtaat mitään sisäelimellistä (mm. haiman vaajaatoiminta, munuaisten vt tms.) ei ollut. Sen verran olin koiraa katsellut ja todennut pahaa peläten että jotain löytyy, olin varannut myös ultra ja röntgenajan joka saatiin myöhemmäksi.
Myös Wiiman tunteva eläinlääkäri totesi että kyllä on koira muuttunut, paino oli pudonnut ja vaikka Wiima on aina iloinen ja rakastava, niin se oli kuitenkin rauhallisempi kuin ennen. Wiiman kyljistä löytyi myös patteja, samoin yhdestä nisästä. Vatsaa tunnustellessa Wiima veti selkää köyryyn ja hännän koipien väliin ja ell sanoikin että jotain siellä tuntuu, mutta voi olla ulostettakin.
No kotona sitten odoteltiin reilu viikon verran sitä ultra sekä rtg aikaa ja kyllä silloin Wiimaa katsoessa olin jo varma että seuraava ell käynti saattaa jäädä viimeiseksi. Koko koira oli niin kuihtuneen näköinen ja tosiaan se pidätyskyvyn heikkeneminen ei ole normaalia.
Näin myös unen, jossa meidän koirat karkasivat metsään ja sain huudettua Noidan ja Sokkan takaisin, mutta Wiima ei tullut. Lähdin Wiiman perään, mutta se vaan tuijotti mua keppi suussa ja aina kun pääsin lähemmäksi se otti taas etäisyyttä kunnes se käänsi mulle selkänsä ja katosi metsään. Tämä uni vaan vahvisti tunnettani että on aika jättää hyvästit.
No sitten se kohtalon päivä valkeni 23.12. jouluaaton aatto ja me suuntasimme kohti eläinlääkäriä. Päivässä oli monta outoa sattumaa Wiiman käytöksen suhteen, aivan kuin se olisi jo tiennyt...
Mun piti ottaa Wiimalta pissanäyte, joka on aina ollut helppoa, koska Wiima pissaa kyllä käskystä. No sinä aamuna se ei lähdettäessä suostunut pissaamaan pihalle. Wiima pyrki vaan autoon koko ajan. Pistin sen autoonkin jo hetkeksi ja vielä ennen kun lähdettiin kohti eläinlääkäriä, niin koitin saada näytettä. Mutta ei vaan suostu pissaamaan ja haluaa autoon. No ajattelin että saan sen näytteen sitten tutkimusten jälkeen jos sellaista vielä tarvitaan.
Wiima käyttäytyi tutkimuksissa hienosti ilman rauhoittamatta, vilkkaudesta huolimatta se on aina ollut helppo tutkittava. Keuhkoen röntgenkuvassa ei näkynyt erikoista ja siirryttiin vatsan ultraukseen. Ja sieltä se totuus sitten alkoi valkenemaan. Ohutsuolessa oli useita kookkaita imusolmukkeita ja erittäin runsaasti kaasua. Myös paksussuolessa oli näitä suurentuneita imusolmukkeita. Peräsuolesta löytyi erittäin suuri kasvain joka painoi virtsarakkoa kasaan. Tämä siis selitti ne pissa- ja kakkaongelmat. Lopuksi eläinlääkäri siirtyi ultraamaan vatsaa ja siellä huonot uutiset vaan vahvistui. Vatsassa oli erittäin kookas kasvain ja eläinlääkäri totesi että nyt ei ole hyviä uutisia. Tässä kohtaa eläinlääkäri kyseli että olinko varautunut jotenkin (en nyt muista millä sanoilla hän sen sanoi) ja vastasin että olin varautunut siihen että jos jotain löytyy päästetään Wiima pois. Eläinlääkäri oli myös samaa mieltä että eutanasia olisi ainoa hyvä vaihtoehto tässä kohtaa varsinkin kun koira oli vielä kohtalaisen hyvässä kunnossa.
Vaikka päätös oli todella raskas, halusin että Wiima pääsee pois saappaat jalassa ja katse kirkkaana. En halunnut että maailman iloisin ja rakkautta täynnä oleva koira hiipuu niin huonoon kuntoon että se viimisillä voimillaan viedään lääkäriin. Tai niin että koira alkaa saamaan kipukohtauksia tms. Koska fakta on se että taudille ei mitään ollut tehtävissä, niin olisi ollut turha pitkittää tätä tilannetta.
Toinen omituinen asia tuon pissanäytejutun lisäksi oli se että kun eläinlääkäri antoi sitä rauhoittavaa piikkiä niin Wiima meni mun jalkoen eteen makaamaan kyljelleen. Rokotettaessa sitä on aina saanut pitää kiinni ettei se sählää tai mene pussailemaan lääkäriä. Piikin jälkeen Wiima tuijotteli mua hetken ja kulki huoneessa pienen lenkin. Kun aine alkoi vaikuttamaan, niin Wiima tuli taas mun jalkoihin makaamaan ja siihen se sitten rauhoittui. Yhdessä eläinlääkärin kanssa sitten nostettiin Wiima pöydälle ja ell laittoi ne loput lääkkeet. Sain jäädä Wiiman kanssa vielä kahden sinne huoneeseen ja hyvästellä rauhassa.
Eipä tähän loppuun voi muuta kuin todeta että kiitos Wiima kaikesta. Tämä oli kyllä koira, joka opetti mulle paljon ja kasvoin koiran ohjaajana henkisesti melkoisesti.
Hei, hei ja hyvää matkaa! Nyt saa kantaa sitä rakasta noutokapulaa mielin määrin eikä kukaan pyydä sitä luovuttamaan. Tähän päättyy paljon hyvää ja paljon kaunista...
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Sokkan koeura korkattu
Tänään se sitten tapahtui, Sokka osallistui ensimmäiseen viralliseen kokeeseen. Kyseessä oli oman yhdistyksemme TOKO koe ja seuramestaruuskoe. Tavoitteenahan oli katsoa miten viretila ja fiilis kantaa kokeen läpi mun jännityksestä huolimatta.
Treenimäärä joissain liikkeissa on olematon, mutta Sokka on onneksi nopea ja halukas oppimaan. Ja tietyt liikkeet pidinkin ns. toisarvoisina ajatuksella sujuu jos sujuu.
Yhteispisteet olivat 162 ja sijoitus 4/9. Pokkasimme samalla myös alokasluokan seuramestaruuden!
Paikalla makaaminen 8
Sokka jäi hienosti makuulle ja oli siellä rauhallinen, kunnes vieressä oleva koira lähti makuulta ja juoksi ohjaajansa luo. Tällöin Sokka nousi istumaan ja alkoi piippaamaan, takapuoli onneksi pysyi maassa kiinni. Ja juuri ennen kun aika loppui meni Sokka itsestään maahan ja hiljeni. Päästyäni koiran vierelle ja saatuani luvan käskeä koira istumaan ei se onnistunutkaan ekalla käskyllä, vaan vaati toisen käskyn. Se olikin arvattavissa, koska kattilassa oli melkosesti painetta. Upeaa oli että Sokka ratkaisi konfliktin itse ja rauhoittui. Paikalla makaaminen kun ei ole Sokkan vahvuus, vaan helposti varastaa mun luokse. Ihan huippu suoritus!
Seuraaminen 10
Todella hyvä ja ehjä suoritus. Vasemmalle käännöksessä Sokka vähän liioitteli ja teki melko äkkijyrkän käännöksen, mutta mä luotin että kyllä se itse korjaa paikkansa ja niin myös teki. Seuraaminen meni hienosti, mä vaan keskityin omaan liikkumiseeni ja luotin että koira hoitaa omansa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Muuten oikein hieno suoritus, mutta vierelle päästyäni tarvitsi toisen istumiskäskyn että nousi sivulle. Maahanmeno oli nopea.
Luoksetulo 10
Ei erityistä, hyvä suoritus. Tosin jos viilataan, niin vähän lähemmäksi olisi voinut tulla.
Noutoesineen pitäminen 10
Ei kummempia - otti kapulan suuhun käskystä ja piti rauhassa, hyvä irrotus.
Kauko-ohjaus 7
Tässä liikkeessä lyhyt harjoitteluaika näkyi. Sokka ei noussut ensimmäisellä istumiskäskyllä vaan jouduin antamaan toisen. Maahan meni hienosti. Ja jälleen sivulle tullessa maasta istumaan nousu vaati toisen käskyn. Tästä olen silti tyytyväinen, että meidän epävarmin liike ei mennyt kuitenkaan nollille.
Estehyppy 0
Ja tähän se lyhyt harjoitteluaika sitten kosahti. Olen harjoitellut toko hyppyä kerran (tein kyllä pari toistoa). Ja nyt kun kutsuin Sokkan hypyn takaa luokse lähti se heti kiertämään (huomiona että kiersi eri puolelta, mistä mä menin esteen taakse). Esteen ohitettuaan Sokka tuli korvat luimussa mun luokse, kun vissiin itsekin huomasi että nyt taisi jäädä jotain suorittamatta. Sivulle tuli kuitenkin nopeasti eikä jäänyt ns. jumiin siihen virheeseen.
Kokonaisvaikutus 10
Olen tuomarin kanssa samaa mieltä. Koira toimi alusta alkaen iloisesti ja halukkaasti.
Kokonaisuudessaan olen erittäin tyytyväinen, sillä Sokka teki nyt kokeessa ensimmäisen kerran paikallamakuun ryhmässä ja tottista liikkeenohjaajan kanssa. Lisäksi se näki nyt ensimmäistä kertaa näin paljon ihmisiä ja koiria yhtä aikaa samassa paikassa :) Odotellessa meinasi Sokkalle iskeä tekemisen puute ja turhautuminen, mutta mä tein pikku pätkiä tottista siinä odotellessa ja palkkailin sekä patukalla että laumavietillä. Sokka on onneksi hyvähermoinen eikä kuitenkaan hötkyile liikoja. Eikä mitä ilmeisemmin paineistu mun jännityksestä :)
Treenimäärä joissain liikkeissa on olematon, mutta Sokka on onneksi nopea ja halukas oppimaan. Ja tietyt liikkeet pidinkin ns. toisarvoisina ajatuksella sujuu jos sujuu.
Yhteispisteet olivat 162 ja sijoitus 4/9. Pokkasimme samalla myös alokasluokan seuramestaruuden!
Paikalla makaaminen 8
Sokka jäi hienosti makuulle ja oli siellä rauhallinen, kunnes vieressä oleva koira lähti makuulta ja juoksi ohjaajansa luo. Tällöin Sokka nousi istumaan ja alkoi piippaamaan, takapuoli onneksi pysyi maassa kiinni. Ja juuri ennen kun aika loppui meni Sokka itsestään maahan ja hiljeni. Päästyäni koiran vierelle ja saatuani luvan käskeä koira istumaan ei se onnistunutkaan ekalla käskyllä, vaan vaati toisen käskyn. Se olikin arvattavissa, koska kattilassa oli melkosesti painetta. Upeaa oli että Sokka ratkaisi konfliktin itse ja rauhoittui. Paikalla makaaminen kun ei ole Sokkan vahvuus, vaan helposti varastaa mun luokse. Ihan huippu suoritus!
Seuraaminen 10
Todella hyvä ja ehjä suoritus. Vasemmalle käännöksessä Sokka vähän liioitteli ja teki melko äkkijyrkän käännöksen, mutta mä luotin että kyllä se itse korjaa paikkansa ja niin myös teki. Seuraaminen meni hienosti, mä vaan keskityin omaan liikkumiseeni ja luotin että koira hoitaa omansa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Muuten oikein hieno suoritus, mutta vierelle päästyäni tarvitsi toisen istumiskäskyn että nousi sivulle. Maahanmeno oli nopea.
Luoksetulo 10
Ei erityistä, hyvä suoritus. Tosin jos viilataan, niin vähän lähemmäksi olisi voinut tulla.
Noutoesineen pitäminen 10
Ei kummempia - otti kapulan suuhun käskystä ja piti rauhassa, hyvä irrotus.
Kauko-ohjaus 7
Tässä liikkeessä lyhyt harjoitteluaika näkyi. Sokka ei noussut ensimmäisellä istumiskäskyllä vaan jouduin antamaan toisen. Maahan meni hienosti. Ja jälleen sivulle tullessa maasta istumaan nousu vaati toisen käskyn. Tästä olen silti tyytyväinen, että meidän epävarmin liike ei mennyt kuitenkaan nollille.
Estehyppy 0
Ja tähän se lyhyt harjoitteluaika sitten kosahti. Olen harjoitellut toko hyppyä kerran (tein kyllä pari toistoa). Ja nyt kun kutsuin Sokkan hypyn takaa luokse lähti se heti kiertämään (huomiona että kiersi eri puolelta, mistä mä menin esteen taakse). Esteen ohitettuaan Sokka tuli korvat luimussa mun luokse, kun vissiin itsekin huomasi että nyt taisi jäädä jotain suorittamatta. Sivulle tuli kuitenkin nopeasti eikä jäänyt ns. jumiin siihen virheeseen.
Kokonaisvaikutus 10
Olen tuomarin kanssa samaa mieltä. Koira toimi alusta alkaen iloisesti ja halukkaasti.
Kokonaisuudessaan olen erittäin tyytyväinen, sillä Sokka teki nyt kokeessa ensimmäisen kerran paikallamakuun ryhmässä ja tottista liikkeenohjaajan kanssa. Lisäksi se näki nyt ensimmäistä kertaa näin paljon ihmisiä ja koiria yhtä aikaa samassa paikassa :) Odotellessa meinasi Sokkalle iskeä tekemisen puute ja turhautuminen, mutta mä tein pikku pätkiä tottista siinä odotellessa ja palkkailin sekä patukalla että laumavietillä. Sokka on onneksi hyvähermoinen eikä kuitenkaan hötkyile liikoja. Eikä mitä ilmeisemmin paineistu mun jännityksestä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)