keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Tottista, vähän agilityä ja lasinsirpaleita

Meidän eilinen tottisryhmä oli niinkin iso kuin minä ja Wiima :) No me saatin sitten touhuta mitä ikinä haluttiin. Aluksi otin muutaman sivulletulon ja huomasin että Wiimalla on taipumus tulla pikkasen liian eteen ja jäädä inan liian auki, muutaman kerran hihnasta jarruttamalla tämä asia korjaantu. Täytyy muistaa siis harjoitella tätäkin aina silloin tällöin.

Sitten sain päähäni ottaa pari agilityestettä kun ne siinä niin sopivasti olivat. Wiima on joskus pienempänä ollut esteillä, mutta laji on jäänyt pk treenien varjoon. No pujottelukepeillä aloitettiin, kepeissä oli ohjurit kiinni joten mun ei tarvinnut sählätä omien käsien kanssa. Toki aluksi hieman jouduin antamaan suuntimia Wiima kun teki muutaman hienon pyörähdyksen pujottelukepin ja ohjurin välissä :) Tosi nopeasti Wiima hoksasi miten kepeillä edetään ja kun jätin patukan loppuun palkaksi niin suoriutui omatoimisesti kepeistä. Tosin ruoka olisi Wiimalle ehdottomasti parempi palkka kuin patukka, koska tuppaa nuo kierrokset nousemaan.

Toisena esteenä otin rengasta, pistin Wiiman istumaan ja menin toiselle puolelle patukan kanssa houkuttelemaan renkaasta läpi. Ihan hyvin Wiima sihtasi paitsi takajalat pari kertaa kolahtivat renkaaseen. No tässäkin tuo ruokapalkka olisi ollut parempi, niin olisi varmasti tuonut keskittymistä mukaan. Ehkä ensi kerralla otan pari nakkia mukaan.

Jatkoin sitten vielä tottiksen treenausta seuraamista jonka aikana otin juoksua ja hidasta kävelyä sekä pari käännöstä. Nyt vasemmalle käännöksetkin olivat hillittyjä kun en itse tee vartalolla liian voimakasta liikettä. Jäävät otin myös, tosin lyhyillä jätöillä. Maahanmenon jouduin uusimaan kun kääntymiseni jälkeen Wiima nosti kyynärpäät ylös. Samoin seisomisessa meni ensin istumaan. Hiomista siis vaatii...

Otin myös hyppynoutoa matalalla hypyllä ja patukan kanssa. Olen äärimmäisen tyytyväinen että heittovaihessa Wiima oli hiljaa ja otti katsekontaktin. Hyppäsi hyvin ja tuli takaisin, luovutusta en vaatinut. Mutta ilokseni huomasin, että pari kertaa patukkaa heitellessä Wiima tarjosi luovutusta eteen ja oli rauhassa pureskelematta! No tietty vapautin ja kehuin!

Lopuksi otin vielä testinomaisesti eteen menon, jossa patukka oli jo valmiina. Niin kuten arvelinkin ei Wiima osannutkaan mennä eteen kun ei kukaan ollut vienyt sinne mitään...no mentiin sitten riittävän lähelle, että Wiima näki patukan (oli kyllä näkyvillä, mutta ei vaan osannut kohdistaa kauempaa) siitä sitten lähetin palkalle.  Pari kertaa toistin niin että laitoin patukan Wiiman huomaamatta ja lähetin läheltä.

Oli pitkästä aikaa superpitkä treeni, mutta hyvin Wiimalla pysyi vire koko treenin ajan. Eikä näin pitkiä treenejä tehdä kuin silloin tällöin, muuten tehdään pari juttua kerrallaan. Mutta totuus on että kuitenkin sen vireen on kestettävä tai oikeastaan Wiiman tapauksessa vietin pysyttävä paketissa koko koesuorituksenkin aikana niin on joskus otettava pitkiäkin treenejä.

Sitten niihin sirpaleisiin.....tänään aamulla sitten Wiima (yllätys että meidän koirista juuri hän...) pyörähteli portaissa sen verran lahjakkaasti että tuuppasi pepullaan portaikossa olleen ikkunan rikki. Onneksi ikkunan ulommainen lasi säilyi ehjänä ja sen takana on ulkoeteinen, tosin kylmä sellainen mutta ei kuitenkaan ole ulos asti reikää. Wiima säilyi myös ehjänä, pepun päältä leikkautui pieni tuppo karvoja siinä kaikki. No sitten vaan uutta ikkunalasia ostamaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti