Olipa kerran IPO-koe

Eipä jäänyt taaskaan paljoa jälkipolville kerrottavaan viime lauantaisesta IPO kokeesta, eli tulosta emme saaneet, mutta oli siellä hyviäki hetkiä.

Tuomarina Vesa Laaksonen

Päivä alkoi jäljestyksellä, joka on nyt ollut se meidän kompastuskivi. Olosuhteet eivät suosineet, vaan pellolla puhalsi todella kova tuuli. Päästin Wiiman paalulle niinkuin olen treenannutkin ja tästä tuomari sanoi että koira olisi voinut olla paalulla hieman tarkempi. Wiima lähti jäljestämään ekaa suoraan hyvin, tosin se kova sivutuuli välillä painoi koiraa hieman sivuun. Tästä ei tuomari rokottanut. Ensimmäinen esine löytyi hyvin ja Wiima ilmaisi sen nopeasti ja rauhallisesti. Esineeltä lähti vähän rynnimällä, mutta jäljesti kuitenkin hyvin. Ensimmäinen kulma oli myös hyvä, tässä oli varmasti tuulesta apua, koska se painoi koiraa toisen suoran suuntaan.

Toisella suoralla Wiima nosti päätä pari kertaa, mutta jatkoi kuitenkin hyvin jäljestämistä. Toisessa kulmassa ne vaikeudet sitten alkoivatkin. Tässä taas tuuli painoi Wiiman kulman yli ja Wiima alkoi etsimään jälkeä. Jonkin verran pyöri ja palasi takaisin ja pyörähti uudellen, kunnes löysi viimeisen suoran. Suorallakin oli vaikeuksia aluksi ja aika lähellä jälkeä oli heinäpaalista irronnut muovisuikale, jota Wiima kävi katsomassa. Muovin tarkistuksen jälkeen Wiima meni taas yli jäljen, mutta etsi sen ja jatkoi jäljestämistä. Esineen löysi hyvin, tosin meinasi mennä siitä yli, mutta palasi samantien takaisin ja maahanmeno oli hidas. Wiima oli myös hieman poikittain jälkeen nähden. Mutta me selvittiin jälki loppuun!! En voi kuvailla kuinka onnellinen olin. Ja tuomarikin sanoi että vaikka koira hukkasi jäljen, se jatkoi jäljen etsimistä aktiivisesti ja omatoimisesti. Wiimalla säilyi hyvä motivaatio koko jäljen ajan ja häntä heilui. Tämän vuoksi tarkkuus sitten kärsi, koska en ole sitä vielä edes paljoa vaatinut. Vaikka pisteet olivat vain 75, olen tyytyväinen juuri siihen Wiiman tunnetilaan.

Tottis sitten menikin hallinnan puutteen vuoksi ihan penkin alle. Wiima tuli taas kentälle ihan purumoodissa ja kentällä seissyt piilo ei tietenkään vähentänyt sitä tunnetta. Ei vaan riittänyt meidän häiriötreenit luomaan koetilanteeseen oikeaa hallintaa. No seuraamisessa Wiima vilkuili piiloa ja oli sellaisessa hölmössä viretilassa, tavallaan innostunut, mutta keskittynyt ihan muuhun kuin pitäisi. Käännökset myös löysät.
Liikkeestä istumisessa meni maahan - painetta? vai jotain muuta? en osaa sanoa.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, ennakoi maahanmenoa jo valmisetelevassa vaiheessa, mutta tuli sitten vielä mukaan lisäkäskyllä. Maahan meni nopeasti ja tuli hyvin luokse, sivulle tulokin oli hyvä.

No sittenhän oli ne noudot - Wiima lähti lapasesta ihan totaalisesti. Tasamaanoudossa erittäin rauhaton perusasento ja luovutuksessa pyöritti kapulaa. Irrotuksessa tahmea. Hypyssä sama kuin edellä ja hemmetti soikoon KIERSI hypyn, tämä ei ole ollut mikään ongelma meille missään treeneissä ikinä. No nyt kuitenkin näin. Estenoudossa sama juttu, käsittämätöntä! Ja irrotukseen tarvitsin toisen käskyn. Wiima myös haukkui siirtymisissä, koska oli niin kierroksilla. Voin sanoa että meinas mennä kyllä kuppi nurin itseltäkin.

Eteenmenossa seurasi hyvin ja lähti eteen hvyin. Maahanmenossa jätti 10cm maavaran ja jouduin antamaan toisen käskyn. Wiima kyllä reagoi nopeasti, mutta jäi vaan vajaaksi, uusintakäskyyn reagoi salamana.

Paikalla makuussa Wiima oli pudottautunut kankulleen, mutta muuten hyvä suoritus.
Tästä ihanuudesta siis arvosana 59p. Jossittelun paikka-jos edes ne hyppynoudot olisivat tulleet suoritetuiksi kunnolla oltaisiin saatu tulokseen riittävät pisteet...no se ei nyt auta. Leuka rintaan kohti uusia pettymyksiä.

Puruihin tultiin sitten hyvän harjoituksen vuoksi ja koska samalla sisäänpääsymaksulla pääsee kaikkiin laitteisiin :)
Piilonkierroissa mä mokasin oikein urakalla. Lähetin Wiiman kyllä ihan oikein, mutta en kutsunut sitä ja Wiima teki u-käännöksen ja tuli väärältä puolelta ulos. No sitten minä fiksuna seisoin SELKÄ MENOSUUNTAAN ja ohjasin koiran muka 6- piilolle mutta Wiima menikin 4-piilolle. No sieltä tuli takaisin ja pyrki taas 5-piilolle, kutsusta sitten tuli ja meni reippaasti 6-piilolle kun ohjasin sen sinne.
Vartiointi hyvä, ei häirinnyt ja haukku oli tasaista. Hain Wiiman piilolta ja se tuli hyvässä hallinnassa viivalle.

Pako oli nopea ja hyvällä otteella, irrotus hyvä ja jälkivartiointikin ok. Uudelleenhyökkäys oli myös nopea ja hyvällä otteella, mutta Wiima murisee kuljetuksessa. Onko se murina kuormittumista - varmasti osittain sitäkin, mutta on myös "taistelumurinaa". No joka tapauksessa tuomari vähensi tästä pisteitä. Irrotus oli nopea - ei ollut ihan riittävää ylimenovaihetta. Vartioinnissa Wiima alkoi haukkumaan ja haukkui ihan hyvällä temmolla eikä häirinnyt maalimiestä. Tosin hiljaisena olisi varmasti ollut parempi.

Seurauttaminen pitkän liikkeen lähetyspaikalle sujui hyvin.Wiima odotti ihan hyvin, kun pidin pannasta kiinni. Hyökkäys oli nopea ja määrätietoinen, tuli hyvällä otteella kiinni. Taas murisi kuljetuksessa. Irrotus sen verran tahmea että tarvitsi toisen käskyn. Vartioinnissa alkoi taas haukkumaan, mutta hiljeni lopuksi. Wiima tuli hallintaan hyvin ja sivukuljetuksessa oli hyvä.
Pisteet 81p.

Maalimiehenä oli Esa Tapio ja täytyy sanoa että aivan loistavat kiinniotot sekä paossa että pitkässä liikkeessä! Muutenkaan ei maalimiestyöskentelystä ole mitään huonoa sanottavaa. Kysyin maalimieheltä miten Wiima tuli puruihin ja hän sanoi että Wiima tuli hyvin hihaan kiinni ja lujilla otteilla.

Tuomarilta on nyt sitten kysytty että onko virhe, jos haukkuva koira hiljenee vartioinnissa - ei kuulemma ole virhe jos siis vaan jatkaa painostavaa vartiointia.

No tästä sitten lähdemme eteenpäin ja tehden uusia suunnitelmia. Jälleen kerran ohjaaja katsoo peiliin ja miettii miksi olen aiheuttanut koiralleni tuollaisen hallintaongelman tottikseen ja miten saan sen korjattua. Maalimieheltämme saatin ohjeeksi että enemmän vaan mustavalkoista treenaamista ja enemmän tunnetilaa ja myös tietenkin sitä kurinalaisuutta. Nyt on siis tehotreenin alla että Wiima osoittaa kaiken aktiviteetin mua kohtaan. Ja mun mielestä pitää luoda vielä rutiinia siihen koekaavioon. Tuo nouto on se meidän akilleen kantapää ja siihen pitää nyt tulla se muutos että vaikka Wiima rrrrrakastaa noutoa yli kaiken niin hallinnan kautta Wiima pitäisi silti itsensä paketissa.

Yksi tottistreeni tehtiinkin jo niin että mä olin vaan passiivinen, kunnes Wiima tarjosi tottista. Se kävi melko nopeasti, koska nyt ei ollut sitä piiloa siellä häiritsemässä. Wiima istui mun eteen ja tuijotti silmiin - siitä sai palkaksi luvan seurata. Wiima oli nyt hyvässä tunnetilassa ja aktiivinen mua kohtaan.

Ja kilometrin pituisen päivityksen lopuksi vielä Sokkan treeneistä. Sokkan kanssa ollaan tehty edelleen Mialta saamien ohjeiden mukaisesti ja Sokka pysyy hyvässä ja innostuneessa tilassa. Pikku hiljaa...mutta voin sanoa että teen kaikkeni ettei Sokka tule rakastamaan noutokapulaa :) no joo ei nyt ehkä ihan, mutta koitan olla viisaampi kun sen aika tulee :)