Pitkästä aikaa

Blogin päivitys on nyt jäänyt vähemmälle, eikä siihen ole sen kummempaa syytä kuin laiskuus :D
Paljon on silti touhuttu enkä varmasti edes muista kaikkea enkä ainakaan kovin tarkasti. Wiima on treenannut kaikkia osa-alueita A-B ja C enemmän ja vähemmän kokeenomaisesti. Sokka on treenannut samoja juttuja, mutta ei ollenkaan kokeenomaisesti :)

Wiimalla on jäljellä tunnetilat kohdillaan ja Wiimamaiseen tyyliin se hauskuus meneekin sitten yli ja nyt keskitytään tarkkuuteen. Pari kertaa olen nyt antanut Wiimalle huomautuksen liinasta ja huomautus on siis se että tuntumalla olevasta liinasta vedän rauhallisesti itseäni päin. Tämän jälkeen Wiima on tarkentanut hyvin ja kierrokset ovat laskeneet, mutta silti häntä on heilunut. Ensimmäisen huomautuksen tein pari metriä ennen palloa, jolloin tarkennuksesta tuli heti palkka. Ongelmana on nyt ollut siis tuosta liiasta innosta johtuva tarkkuuden puute ja ensimmäisestä kulmasta Wiima ajaa helposti yli ennen kun huomaa ja alkaa etsimään jälkeä. Positiivista toki on että lähtee etsimään kulmaa ja löytääkin seuraavan suoran.

Esineet ovat edelleen superhienoja ja Wiima ilmaisee ne hyvin. Esineeltä lähtö on vielä aika reipasta, mutta eiköhän se tästä. Pääsin tekemään Wiimalle jäljen ihan vieraaseen peltoon, jossa ei takuulla ollut mitään tuttuja hajuja. Tein kisapituisen jäljen ilman esineitä kahdella kulmalla. Ensimmäinen ja viimeinen suora pitkiä, keskimmäinen lyhyt. Paalulla ruokaa, muuten ruokaa oli todella vähän koko jäljellä. Paalu oli hyvä ja Wiima lähti oikein hienosti ajamaan nenä alhaalla eikä rynninyt. Sitten ekassa kulmassa ajoi hieman yli (oikeasti niin vähän että yllätyin) ja palasi takaisin, mutta sitten poikkesi ihan jäljen viereen ja alkoi syömään ruohoa WTF, oli jo ihan hämilläni että miksi syö ruohoa, kun ei ole paineistuneessa tilassa tms. Kysyin Wiimalta erittäin rauhallisesti "mitäs touhuat?" sitten Wiima nosti päätään ja näin että sillä on PASKAA suussa. Mutta sen verran sitten havahtui että lähti samantien etsimään jälkeä - pyöri vähän, mutta löysi toisen suoran hyvin. Siitä saikin sitten todella suuret kehut. Sen 10 metrin liinan verran ehdein vilkaista että aivan siinä kulman piikissä oli tosiaan ketun? kasa, jota en tietenkään ollut jälkeä tehdessä huomannut. No sen jälkeen toinen suora hyvin ja toinen kulma ihan superhyvin. Viimeisellä suoralla nosti pään kerran ylös, mutta oli niin nopea ja jatkoi samantien matkaa niin silti kokonaisuudessaan oli erittäin tyytyväinen tähän jälkeen!

Tottiksessa olemmekin harjoitelleet oikeaa tunnetilaa ja rauhallisuutta. Ennen kaikkea oikeaa tunnetilaa, jos Wiima luulee tulevansa puruihin, sen jälkeen seuraaminen on aivan perseestä. Käännökset aukeavat ja kontakti katoilee ja seuraaminen on hektistä. No treenaamalla se on koko ajan parantunut. Estenoutoa tehdessä Wiima varasti heti kapulaneiton jälkeen ja juoksi vielä päin estettä, kaatoi sen ja räpiköi siitä yli. No toki hän meni kapulalle ja toi sen iloisena. Onneksi oli sellainen "pessueste" ettei käynyt sen pahemmin. Otettiin toki pari kertaa uudestaan onnistuneena suorituksena. Odotus on aavistuksen levoton, mutta ei pidä ääntä ja ottaa kuitenkin katsekontaktin. No työstetään...

Puruissa ollaankin sitten edelleen samaa - koekaavio ja ylimenovaiheen vahvistaminen. Tällä hetkellä piilolla törkeily on vähentynyt huomattavasti. Irrotukset ovat olleet nyt hyviä ja ylimenovaihe on siellä ollut. Vartiointi - hiljainen sellainen - on ollut hyvä ekalla kierroksella, mutta toisella kierroksella Wiima ei enää malta loppua kohden odottaa vaan alkaa haukkumaan. Tosin eihän sen tarvitse kokeessa tehdä kahta kierrosta, mutta tunnetilat ja välimatkat voivat siellä olla erilaiset. Ja lisäksi tietenkin vieras maalimies.

Sokka jäljestelee edelleen vaihtelevanpituista suoraa, joka ei mun jäljentallaustaidoilla ole koskaan täysin suora :) Halua on ja pyrkimystä eteenpäin. Nyt vaan pitäisi löytää se kultainen keskitie, jossa halua on mutta keskittymistä pitäisi pikku hiljaa saada lisää ja kauhomista vähän vähentää.

"Puruissa" Sokka on oikein hyvä, se saalistaa hyvin ja iskee hyvin kiinni leluun. Sokka pyrkii aina täydelle otteelle, mutta jos saa vajaan otteen pysyy se siinä kiinni eikä hermostu. Korjaa täyden otteen, kun annetaan mahdollisuus. Sokka tarjoaa myös spontaania aggressiota maalimiestä kohtaan irrotuksen jälkeen, mutta vaihtaa vietin hyvin ja osaa padota ennen purua.

Tottiksessa käytiin Mian opissa ja vaikka olen sanonut ettei Sokka syty ruuasta niin paljoa kuin esim. Wiima, niin taas se nähtiin että osaavissa käsissä toimii mikä tahansa. Saatiin Mialta erinomaisia vinkkejä tottiksen harjoitteluun ja niitä nyt sitten koitamme tehdä täällä kotona. Nyt siis teemme perusasentotreeniä ja tietenkin hyvää tunnetilaa siihen. Opetetaan myös Sokka tulemaan oikeaan kohtaan, kun otan askeleen. Ja tärkeimpänä tietenkin koiran oikea paikka ja asento. Jatkossa tämä sitten vaihtuu saalispalkkaan ja siitä sitten seuraamiseen. Ja tottahan se on että kun perusasento on kunnossa ja tunnetila hyvä, niin sen jälkeenhän seuraaminen on vain pysymistä siinä kun liikutaan :) (tämä siis ihan oma teoriani :D )

Sokka opetteli myös kahdella patukalla leikkimistä, olenkin jo sitä leikittänyt niin että kaksi patukkaa ovat ikäänkuin yksi patukka. Nyt opetellaan että yhden patukan jälkeen otetaan se toinen patukka suuhun. Jatkossa sitten niin että Sokka itse pyrkii ottamaan maasta molemmat patukat eri välimatkoilta. Ideahan tässä kahden patukan jutussa on se nouto. Eli kun koira menee kapulalle se haluaa myös tulla nopeasti takaisin, koska haluaa vielä toisen esineen. Ja tässä vaiheessahan se esine on ohjaajalla ja koira saa ottaa kapulan ja patukan suuhun yhtä aikaa ja näin se on päässyt päämääräänsä. Helppoa - jep...

Esineen lisäys

Päätin pistää Wiimalle esineen jäljen loppuun ja koska ne "oikeat" esineet olivat jossain säilössä, niin hanska sai korvata ne. Muutaman metrin jälkeen jäljessä oli kulma ja sen jälkeen pitkä suora, jonka päässä siis tämä esine odotteli. Otin 10m liinan käyttöön pitkästä aikaa (olisikohan siinä surkuhupaisassa kokeessa ollut viimeksi käytössä...). No koska kulmaan oli niin lyhyt matka ei Wiima tietenkään päässyt liinan mitan päähän, mutta päätin että annan liinaa niin paljon kuin sitä tarvitaan. Ei Wiima onneksi mennyt kulmasta kuin koiranmitan yli ja teki loivan kulman takaisin jäljelle. Siitä sitten annoin liinaa täyteen mittaan ja Wiima porskutti hienosti menemään, vauhtia tosin on niin että liinasta sai pitää oikeasti kiinni. Mutta Wiima menee pää alhaalla ja tekee töitä! Ennen esinettä keräsin liinaa lyhyemmälle, jotta näen varmasti milloin Wiima on esineellä. Esineelle tultaessa annoin vahvistavan maahan-käskyn ja Wiima meni hienosti maahan. Esineellä olo oli hieman rauhatonta, Wiiman pää heilui kun nostin esineen ilmaan, mutta Wiima pysyi kuitenkin maassa. Palkkasin ensin ruualla maahan ja siitä vapautin pallolla. Oli oikea hyvänmielen jälki! :)

Edistymisen askeleita

Nyt olen selvästi huomannut että Sokka on edistynyt sekä tottiksessa että jäljellä. Puruissa se onkin ollut koko ajan tasaisen hyvä :)
Tottiksessa Sokka on selkeästi parantanut niitä vaikeita liikkeitä eli maahanmenoa ja sivulletuloa. Maahanmeno sujuu jo ilman apukäden ohjausta ja Sokka on selkeästi tietoinen mitä käsky tarkoittaa. Toki nopeutta pitää vielä tulla lisää, mutta se on sitten sen ajan murhe kun tekniikka on hallussa. Sivulletulossa samoin käsky kertoo koiralle jotain, toki tarvitsen käsiapuja ja tässäkin Sokka saisi olla nopeampi ja tiiviimpi, mutta olemme edistyneet!

Jäljellä olemme edenneet pikkuvauojen ruudusta jo pikkuvauvojen jälkeen :) Eli paalulta lähtee askeleet helminauhana, tosin pienellä välillä. Ruokaa luonnollisesti jokaisella askeleella ja olen laittanut enemmän kuin yhden nappulan askeleelle. Ensimmäisen oikean jäljen jo luulin pilanneeni, kun ohjasin Sokkaa kädellä. Näytin siis kädellä jäljen suuntaan, kun Sokka alkoi pyörimään. Ja juuri tämä opastaminenhan on se suuri virhe, koska koira ei opi tekemään itse töitä. Onneksi silti näytin vaan paalulta pari ekaa askelta ja sitten Sokka lähti oikeaan suuntaan. Fiilis oli tämän ekan jäljen jälkeen aika epäuskoinen että näinköhän tämä tästä lähtee.

Mutta kyllä se vaan lähti ja olen tällä hetkellä todella tyytyväinen Sokkan jälkeen. Sokka vetää lujaa paalulle ja luonnollisesti syö hyvin paalulla. Sokka lähtee pyrkimään innokkaasti jäljelle ja etenisi paljon nopeammin jos en pitäisi liinoista kiinni. Ajan siis kahdella liinalla, jotka ovat molempien kainaloiden alta. Ja tarkoituksena on estää koiraa menemästä poikittain jäljellä. Myös etenemistä rajoitetaan ettei rynnitä päättömästi, mutta toisaalta luodaa kovaa halua päästä eteenpäin, koska motivaatio on se mitä pyritään vahvistamaan. Tekniikka hiotaan jäljelläkin sitten myöemmin.

Nyt alkaa Sokkan purukalusto olemaan siinä kunnossa että taitaa ikeniä olla enmmän kuin hampaita :) no onneksi ne uudet hampaat kasvavat sieltä melko nopeasti.

Kulmakokeilu

Eilen päätin kokeilla mitenkä kulman jäljestäminen sujuu. Wiima lähti hyvin paalulta, häntä viuhtoen ja vauhtiakin oli. Kulmassa sitten Wiima odotetusti ajoi yli pari koiranmittaa ja alkoi sitten pyöriä ja etsiä jälkeä. Wiima löysi pian takaisin jäljelle ja jatkoi toiselle suoralle edelleen todella halukkaasti ja pian löytyi pallokin vielä lisäämään intoa. Pallon jälkeen jatkettiin toista suoraa vielä jonkin matkaa, kunnes jälki ylitti traktorin renkaanjäljet. Ajourat häiritsivät Wiimaa hieman ja se tarkisteli noin päänmitan verran molemmille puolille, mutta jatkoi kuitenkin jälkeä heti sen jälkeen normaalisti. Loppuun olin vielä laittanut toisen pallon, jonka Wiima sai kantaa autolle.

Olen todella tyytyväinen Wiiman työskentelyyn, vaikka se hukkasi kulmassa jäljen se ei paineistunut vaan lähti etsimään jälkeä. Ja myös jäljen löydettyään Wiima jatkoi häntä heiluen.

Tottiksessa ole pari viime kertaa palkannut ruuan kanssa, joka laskee kierroksia. Nyt myöskään ei ole ollut suojelupiiloa kentällä nostattamassa (olemme olleet kentällä, jossa ei ole piiloja). Muuten ihan jees tottista, mutta nyt Wiima on alkanut varastamaan luoksetulossa. Se ei lähde heti kun käännyn vaan muutaman sekunnin kuluttua. No nyt sitten harjoitellaan odottamista ja sitkeästi toistetaan, kunnes ennakointi loppuu. Olihan muuten toinenkin juttu, eli liikkeestä maahanmenon ennakointia. Sitä sain pois vaan seurauttamalla istumisen jälkeen ja palkkaamalla seuraamisesta. Mutta kokonaisuudessaa tuo liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo on nyt sitten erikoistreenin alla. Ja sitten pitäisi muistaa pakata se noutokapula autoon ja alkaa harjoittelemaan sitä tyhmää noutoa oikein urakalla. Tai sitä tyhmää odottamista kun kapulaa heitetään :D

Jälki kulkee

ainakin toistaiseksi. Vielä on tosin monta muttaa edessä ennen koejälkeä. Olen siis tehnyt Wiimalle tunnetilajälkiä ja hyvää motivaatiota, siinä olen nyt onnistunut. Käytiin pitkästä aikaa treenikavereiden kanssa kimppajäljellä ja siellä sain vahvistuksen omiin ajatuksiini että kyllä se Wiima vaan hyvällä mielellä jäljestää ja innokkaasti. Mutta kuten sanottu vielä on pitkä matka koejälkeen, nyt jäljet ovat olleet suoria ja askeleita on ollut sadan ja kahdensadan väliltä. Ruokaa on ollut vaihtelevasti 3-12 aseleen välein ja tosiaan aina yhdellä askeleella ruokaa. Palloja on myös ollut yksi puolessa välissä ja yksi lopussa, muutaman kerran olen jälkeä tekiessäni huomannut että pallot ovat autossa, joten sitten vaan herkkua vähän enemmän viimeiselle askeleelle. Wiima saa myös vielä rynniä jäljelle ja paalulle, siitä vahvistan kehulla ja annan jälkikäskyn. Eilen oli todella voimakas tuuli, jonka vuoksi Wiimakin painui helposti jäljen sivuun. Aina ruuan kohdalla nuuskutteli jäljelle ottamaan makupalan ja jatkoi kyllä jälkeä oikeasta kohtaa, mutta painui tosiaan hajun mukana sivuun. Siitäkin olen ylpeä että Wiima silti pyrki olemaan koko ajan jäljen päällä, mutta koska tuuli siirsi hajua niin meni sen mukana. Eikä Wiima paineistunut siitä että tosiaan joutui sitten etsimään makupalaa vähän enemmän, Wiima siis tiesi tekevänsä oikein eikä luullut hukanneensa jälkeä. Kohta varmaan saamme koutsiltamme luvan tehdä myös niitä (minua) pelottavia kulmia. Nyt on kyllä sellainen tunne että niistäkin selvitään ja vaikka jälki menisikin hukkaan, niin uskon Wiiman tekevän töitä löytävän jäljen.

Viimeksi tottiksissa olikin Wiimalle ihan supervaikeaa kun sen häiriöksi laitetun piilon lisäksi sieltä kurkki maalimies. Mä siis nappasin Wiiman autosta Sokkan treenien perään heti enkä huomannut että treenikaveri valmisteli omaa koiraansa puruihin, tämän vuoksi maalimies olikin piilossa odottamassa siis toista koiraa :) No teki Wiimalle oikein hyvää, kun joutui pienessä päässää pinnistelemään tottista vaikka olisi halunnut mennä piilolle. Maalimieshän tuli sieltä pois, mutta Wiima näki äijän siellä niin sehän riittää. En sitten ottanut kovin pitkää treeniä, koska Wiima pystyi tekemään ihan kohtalaisen hienoa tottista. Tosin jos olisin sanonut kierrä, niin piilolle olisi pamahtanut. Hienoa silti oli että palkatessani Wiima kuitenkin otti pallon multa eikä sännännyt omin päin heti piilolle, toki sitten pallon kanssa oli pakko juosta sen kautta ihmettelemässä että mihin äijä oli hävinnyt. Tästäkin vielä otin Wiiman seuraamiseen ja teki ihan jees seuraamista. Siitä sitten palkkasin ja mentiin autoon. Tämä treeni oli erittäin kuormittavaa Wiiman pääkopalle :)

Sokka tottisteli pieniä juttuja seuraamista, jääviä ja sivulletuloa. Lopuksi tietenkin luoksetulo. Maahanmenokin alkaa jo sujumaan vähän paremmin, kun silloin aluksi Sokka oli sitä mieltä ettei oikein haluaisi mennä maahan. Liikkeenähän se on koiraa alistava ja koirat joilla on dominanssia saattavat ensin vähän pullikoida maahanmenoa vastaan.

Puruissa Sokka on kyllä mahtava (joo joo omakehu haisee, mutta olen niin pirun tyytyväinen tohon koiraan!). Sokka puree hyvin täydellä otteella ja pysyy! Rauhtottuu myös hyvin puruun ja mun mielestä viimeksi oli jo vähän havaittavissa sellaista "purukoomaa" eli koira rauhoittuu puruun ja menee vaikka maahan ja vaan puree. Irrotuksen jälkeen Sokka aktivoituu maalimiestä kohti ja alkaa haukkumaan äijää ihan tohkeissaan. Vielä ainakin vaikuttaa tosi hyvältä, kun koiralla on ikää 4kk :D

Paljon kaikkea

Hyvät hyssykät kuinka aika rientää. Monen montaa asiaa olemme touhuilleet, olemme käyneet treenaamassa sekä nauttineet kesäpäivistä kotipihalla.

Wiiman kanssa hiotaan koejuttuja tottiksessa sekä puruissa, jäljellä vielä vaan panostamme siihen hyvään fiilikseen. Tottiksessa on ollut havaittavissa mopon karkaamista varsinkin jos kentällä on suojelupiilo pystyssä. Wiima nousee mielentilaltaan sellaisiin sfääreihin että keskittyminen tottikseen välillä herpaantuu. Tämä ongelma näkyy lähinnä kontaktin katoiluna eli vilkuilee piiloa ja liikkeelle lähdöissä piippaamisena. Liikkeet sinänsä suorittaa sentään oikein. Noudossakin olemme edistyneet pieniä askeleita. Nouto tehtynä pelkkänä luosetulona toimii jo loistavasti, Wiima ei mälvää kapulaa yhtään! Jee! Kun kapulaa heittää, toki perusasento on karmean levoton, mutta palautus kuitenkin siedettävä. Wiima ei mälvää, mutta minä näen kuinka poskilihakset aktivoituvat eli puree kapulaan lujaa pari kertaa mun edessä. Mutta tämänkin hyväksyn, koska kapula ei liiku suussa eikä suu aukeile. Sille odottamiselle pitääkin sitten tehdä jotain. Viimeksi kokeilin että mulla on raippa kädessä ja pidän sitä Wiiman kyljessä kiinni heiton ajan - se auttoi jonkin verran. Seuraava projekti onkin sitten estenoutojen hiominen.

Puruissa ollaan koekaavion lisäksi keskitytty piilolla haukkumiseen. Wiimahan on törkeillyt piilolle mennessään ja tähän halutaan nyt puttua, mutta kuitenkin niin ettei vartiointi kärsi. Isoimmat sikailut saatiin pois rahinapullolla, eli maalimies rahautti kiviä sisältänyttä juomapulloa kun Wiima tuli piilolle. Jälkivartioinnit ovat olleet hyviä ja hallintakin ihan kiitettävää.

Sokka onkin sitten vielä se helpompi tapaus :) Tottiksessa mennään todella pienin askelein, hieman on ruuan kanssa imuteltu - tehty seuraamista, aloiteltu jäävien liikkeiden perusteita ja luoksetuloa. Pääasiassa olemme keskittyneet rakentamaan rakentamaan suhdetta ja vahvistettu laumaviettiä.

Puruissa Sokka on ollut edukseen, se osoittaa vahvaa puruotetta ja taistelutahtoa. Ja hyvin se jo räyhääkin maalimiehelle :)

Sokka on nyt saanut kaikki penturokotuksensa ja painoa oli tänään n.11,5kg. Joudumme tosin vielä käymään eläinlääkärin luona poistattamassa oikean yläkulmahampaan, kun Sokka on sen onnistunut jossain telomaan niin että sieltä pilkottaa ydin. No onneksi on maitohammas kyseessä ja toivottavasti tämä hampaiden telominen jää sitten tähän.

Taas tuli leireiltyä

Viime viikonloppuna olimme aivan upeissa keskisuomalaisissa järvimaisemissa Jyväskylän Korpilahdella. Leirillä oli loistava porukka ja saatiin taas monta mahtavaa treeniä. Ikuisiin muistin syövereihin jäi myös todella upea täysikuu mielettömällä kuunsillalla peilityynessä järvessä, WAU! Tähän vielä päälle minua erityisesti miellyttänyt asia - ei hyttysiä ollenkaan.

Wiimalle jatkettiin kokeenomaisia treenejä pienillä hienosäädöillä. Meikäläisen ohjaamisessa on vielä pientä hiottavaa ajoitusten kanssa paitsi irrotuskäskyissä niin myös vartioinnin jälkeisissä liikkeelle lähdöissä. Wiima teki hyvät jälkivartioinnit paon jälkeen, pitkän liikkeen jälkeen oli vielä vähän malttamattomuutta ja jouduin antamaan lisäkäskyn. Sivukuljetuksessa edelleen painaa voimakkaasti mun jalkaan mutta pitää kontaktin maalimieheen.

Pääsimme myös jäljellä käymään ja tein Wiimalle n. 150 askeleen suoran jossa oli yksi ruoka aina 3-5 tyhjän askeleen välein. Wiima ajoi kohtalaisen kovalla vauhdilla, jossain vaiheessa kävi hieman jäljen sivulla. Tämä "harhautuminen" todennäköisesti johtuu tuulesta, joka hieman pyöri. Edelleenkään jäljestäminen ei teknisesti ole parasta, mutta tunnetila on kohdillaan ja Wiimalla on hauskaa <3

Sokka sai taas leikkiä maalimiehen kanssa. Näistä treeneistä ei juuri ole mitään kerrottavaa, muuta kuin että hyvin se taistelee ja leikkii :) Eipä nämä treenit tässä vaiheessa vielä kovin kummoisia ole, mutta silti edetään järkevästi koiraa vahvistaen.

Nyt olen myös saanut kuvia purettua koneelle, joten laitan muutaman tännekin.

Sokka ja minibulli Neela

Sokka "puruissa"

Wiiman pako tai oikeastaan maalimiehen paon estäminen :)

jälkivartiointi

Wiima ja Sokka möyrii :)