Vuoden viimeinen päivä

Kaippa sitä täytyy joku yhteenveto tältä vuodelta tehdä.
Vuosi alkoi Wiiman juoksuilla ja astutusmatkalla, jonka seurauksena saatiin upeat Parendo Vinces A-pennut maailmaan.
Pettymyksenä tietenkin ettemme Wiiman kanssa saaneet edelleenkään sitä IPO-tulosta. Jossain vaiheessa jo löinkin vähän hanskoja naulaan ja ajattelin ettei tästä vaan tule mitään, en saa Wiimaa sellaiseen mielentilaan tottiksessa etteikö se lähtisi lapasesta. Mutta kyllä tässä nyt kuitenkin ollaan säännöllisesti treenattu edelleen.

Sokkan kanssa olisi voinut treenata enemmän itse tottista, se kun ei vielä osaa juuri mitään. Laumaviettiä ollaan tehty ja tietenkin teknisiä juttuja, mutta esimerkiksi seuraaminen on vielä ihan lapsen kengissä.

Noita viettää kotikoiran elämää pihatottisten ja esine-etsintöjen siivittämänä. Noidalla on alkanut tulemaan hermostuneisuutta ukkosella sekä sähkökatkosten aikana, kun mittaritaulu napsahtelee. Muutenkin Noidan stressiherkkyys on lisääntynyt tässä tämän vuoden aikana. Oletan että johtuu iästä ja aistien heikentymisestä. Toistaiseksi kuitenkin pärjää vielä oikein hyvin tässä kotona. Raketteja tai ampumista Noita ei ole pelännyt, katsotaan miten tänään reagoi. Meillä onneksi paukuttelu kestää todella vähän aikaa.

Tulevalle vuodelle olen suunnitellut että edelleen jatketaan Wiiman kanssa sitä IPO-tuloksen metsästystä ja treenit painottuvat hyvään jälkimotivaatioon sekä tottiksen tunnetilaan/keskittymiseen. Sokkan kanssa pitää aloittaa tottiksen tehotreenaus ja saada seuraaminen paremmalle mallille. Jäljellä keskittymistä sekä tietenkin motivaation ylläpitoa. Molemmille tietenkin hyviä purutreenejä :)
Noita jatkaa oloneuvoksettarena olemista :)


Oikein hyvää uutta vuotta 2014!

Noutotreeniä matalammassa vietissä

Tämä Wiiman "nouto-ongelma" kun tosiaan on siinä että se kapula nostaa kierrokset korkealle ja sitten kun siihen lisätään vielä se heittäminen, niin kierroslukumittarista loppuu asteikko kesken. Ja maalimiehemme kanssa kun pohdittiin tätä ongelmaa, niin päätettiin muuttaa palkka ruokapalkaksi ja katsotaan vaikuttaako se toivotulla tavalla. Toivotaan että nyt kun Wiiman päämäärä on juosta kapulaan kiinni, niin se muuttuisi siihen että hyvin tehdyn noudon jälkeen pääsee ruokakipolle.

Wiimalle on nyt tehty noutoharjoituksia pelkästään kotipihassa ja tosiaan niin että noudon jälkeen saa sitten ruokansa, joka on kipassa mun jalkojen takana. Aluksi oli kyllä melkoinen kohellus päällä ja Wiima kävi kapulassa kiinni pari kertaa ja muutenkin nosti kierroksia. Joka kerta vaan sitkeästi kielsin tiukasti ja pyysin sivulle. Heitettäessä Wiima oli melko levoton, mutta odotin vaan paikallaan niin kauan että vähän rauhoittui, katsekontaktiinhan Wiima pyrkii silti nopeasti vaikka onkin malttamaton. Ensin kielsin levottomuudesta ja piippaamisesta ja kehuin kun oli hiljaa. Aluksi myös kehuminen aiheuttaa kierrosten nousua ja tulee lisää piippaamista. Eilen tein niin että en kieltänyt, koska Wiima ei piipannut enää kovin pahasti ja hiljeni yllättävän nopeasti ja hiljentymisestä kehuin. Kehun jälkeen odotin vielä että on hiljaa jonkin aikaa ja päästin noutamaan.

Luovutus on myös ollut katastrofaalinen, irrotukseen olen joutunut antamaan kaksi käskyä ja kun kehun niin Wiima iskee kapulaan takaisin ja taas joudun kieltämään ja antamaan irrotuskäskyn. Ja Wiima on myös pureskellut kapulaa luovutuksessa, kun tietää että joutuu irrottamaan ja taistelee mua vastaan ja tästäkin tietenkin kiellän. Eilen muutin treeniä myös irrotuksen suhteen, eli käskin Wiimaa ainoastaan irrottamaan ilman että pidin käsiä kapulassa ja tämän lisäksi ruokakippa oli mun jalkojen välissä näkyvillä eikä takana. Wiima tuli hieman vinoon luovutusasentoon kun alkoi tuijottamaan ruokakippaa, mutta ei pureskellut kapulaa. Ja nyt kun mun kädet eivät olleet kapulassa, niin Wiima irrotti nopeasti ensimmäisellä käskyllä ja siitä vapautin heti syömään. Ja positiivista on että vaputuksen jälkeen Wiima syöksyi ruokakipolle eikä kapulaan. Tämä sama treenityyli otetaan käyttöön myös estenoutoihin.

Olen myös työstänyt omaa tunnetilaani paljon, vaikka joudun käskemään tiukasti irti kapulasta ym. niin pitäisin itseni silti rauhallisena. Ja äänensävy saa tosiaan olla komentava, mutta ei huutava. Ja samalla koitan padottaa Wiimaa omalla kehullani.

Olipa kerran IPO-koe

Eipä jäänyt taaskaan paljoa jälkipolville kerrottavaan viime lauantaisesta IPO kokeesta, eli tulosta emme saaneet, mutta oli siellä hyviäki hetkiä.

Tuomarina Vesa Laaksonen

Päivä alkoi jäljestyksellä, joka on nyt ollut se meidän kompastuskivi. Olosuhteet eivät suosineet, vaan pellolla puhalsi todella kova tuuli. Päästin Wiiman paalulle niinkuin olen treenannutkin ja tästä tuomari sanoi että koira olisi voinut olla paalulla hieman tarkempi. Wiima lähti jäljestämään ekaa suoraan hyvin, tosin se kova sivutuuli välillä painoi koiraa hieman sivuun. Tästä ei tuomari rokottanut. Ensimmäinen esine löytyi hyvin ja Wiima ilmaisi sen nopeasti ja rauhallisesti. Esineeltä lähti vähän rynnimällä, mutta jäljesti kuitenkin hyvin. Ensimmäinen kulma oli myös hyvä, tässä oli varmasti tuulesta apua, koska se painoi koiraa toisen suoran suuntaan.

Toisella suoralla Wiima nosti päätä pari kertaa, mutta jatkoi kuitenkin hyvin jäljestämistä. Toisessa kulmassa ne vaikeudet sitten alkoivatkin. Tässä taas tuuli painoi Wiiman kulman yli ja Wiima alkoi etsimään jälkeä. Jonkin verran pyöri ja palasi takaisin ja pyörähti uudellen, kunnes löysi viimeisen suoran. Suorallakin oli vaikeuksia aluksi ja aika lähellä jälkeä oli heinäpaalista irronnut muovisuikale, jota Wiima kävi katsomassa. Muovin tarkistuksen jälkeen Wiima meni taas yli jäljen, mutta etsi sen ja jatkoi jäljestämistä. Esineen löysi hyvin, tosin meinasi mennä siitä yli, mutta palasi samantien takaisin ja maahanmeno oli hidas. Wiima oli myös hieman poikittain jälkeen nähden. Mutta me selvittiin jälki loppuun!! En voi kuvailla kuinka onnellinen olin. Ja tuomarikin sanoi että vaikka koira hukkasi jäljen, se jatkoi jäljen etsimistä aktiivisesti ja omatoimisesti. Wiimalla säilyi hyvä motivaatio koko jäljen ajan ja häntä heilui. Tämän vuoksi tarkkuus sitten kärsi, koska en ole sitä vielä edes paljoa vaatinut. Vaikka pisteet olivat vain 75, olen tyytyväinen juuri siihen Wiiman tunnetilaan.

Tottis sitten menikin hallinnan puutteen vuoksi ihan penkin alle. Wiima tuli taas kentälle ihan purumoodissa ja kentällä seissyt piilo ei tietenkään vähentänyt sitä tunnetta. Ei vaan riittänyt meidän häiriötreenit luomaan koetilanteeseen oikeaa hallintaa. No seuraamisessa Wiima vilkuili piiloa ja oli sellaisessa hölmössä viretilassa, tavallaan innostunut, mutta keskittynyt ihan muuhun kuin pitäisi. Käännökset myös löysät.
Liikkeestä istumisessa meni maahan - painetta? vai jotain muuta? en osaa sanoa.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, ennakoi maahanmenoa jo valmisetelevassa vaiheessa, mutta tuli sitten vielä mukaan lisäkäskyllä. Maahan meni nopeasti ja tuli hyvin luokse, sivulle tulokin oli hyvä.

No sittenhän oli ne noudot - Wiima lähti lapasesta ihan totaalisesti. Tasamaanoudossa erittäin rauhaton perusasento ja luovutuksessa pyöritti kapulaa. Irrotuksessa tahmea. Hypyssä sama kuin edellä ja hemmetti soikoon KIERSI hypyn, tämä ei ole ollut mikään ongelma meille missään treeneissä ikinä. No nyt kuitenkin näin. Estenoudossa sama juttu, käsittämätöntä! Ja irrotukseen tarvitsin toisen käskyn. Wiima myös haukkui siirtymisissä, koska oli niin kierroksilla. Voin sanoa että meinas mennä kyllä kuppi nurin itseltäkin.

Eteenmenossa seurasi hyvin ja lähti eteen hvyin. Maahanmenossa jätti 10cm maavaran ja jouduin antamaan toisen käskyn. Wiima kyllä reagoi nopeasti, mutta jäi vaan vajaaksi, uusintakäskyyn reagoi salamana.

Paikalla makuussa Wiima oli pudottautunut kankulleen, mutta muuten hyvä suoritus.
Tästä ihanuudesta siis arvosana 59p. Jossittelun paikka-jos edes ne hyppynoudot olisivat tulleet suoritetuiksi kunnolla oltaisiin saatu tulokseen riittävät pisteet...no se ei nyt auta. Leuka rintaan kohti uusia pettymyksiä.

Puruihin tultiin sitten hyvän harjoituksen vuoksi ja koska samalla sisäänpääsymaksulla pääsee kaikkiin laitteisiin :)
Piilonkierroissa mä mokasin oikein urakalla. Lähetin Wiiman kyllä ihan oikein, mutta en kutsunut sitä ja Wiima teki u-käännöksen ja tuli väärältä puolelta ulos. No sitten minä fiksuna seisoin SELKÄ MENOSUUNTAAN ja ohjasin koiran muka 6- piilolle mutta Wiima menikin 4-piilolle. No sieltä tuli takaisin ja pyrki taas 5-piilolle, kutsusta sitten tuli ja meni reippaasti 6-piilolle kun ohjasin sen sinne.
Vartiointi hyvä, ei häirinnyt ja haukku oli tasaista. Hain Wiiman piilolta ja se tuli hyvässä hallinnassa viivalle.

Pako oli nopea ja hyvällä otteella, irrotus hyvä ja jälkivartiointikin ok. Uudelleenhyökkäys oli myös nopea ja hyvällä otteella, mutta Wiima murisee kuljetuksessa. Onko se murina kuormittumista - varmasti osittain sitäkin, mutta on myös "taistelumurinaa". No joka tapauksessa tuomari vähensi tästä pisteitä. Irrotus oli nopea - ei ollut ihan riittävää ylimenovaihetta. Vartioinnissa Wiima alkoi haukkumaan ja haukkui ihan hyvällä temmolla eikä häirinnyt maalimiestä. Tosin hiljaisena olisi varmasti ollut parempi.

Seurauttaminen pitkän liikkeen lähetyspaikalle sujui hyvin.Wiima odotti ihan hyvin, kun pidin pannasta kiinni. Hyökkäys oli nopea ja määrätietoinen, tuli hyvällä otteella kiinni. Taas murisi kuljetuksessa. Irrotus sen verran tahmea että tarvitsi toisen käskyn. Vartioinnissa alkoi taas haukkumaan, mutta hiljeni lopuksi. Wiima tuli hallintaan hyvin ja sivukuljetuksessa oli hyvä.
Pisteet 81p.

Maalimiehenä oli Esa Tapio ja täytyy sanoa että aivan loistavat kiinniotot sekä paossa että pitkässä liikkeessä! Muutenkaan ei maalimiestyöskentelystä ole mitään huonoa sanottavaa. Kysyin maalimieheltä miten Wiima tuli puruihin ja hän sanoi että Wiima tuli hyvin hihaan kiinni ja lujilla otteilla.

Tuomarilta on nyt sitten kysytty että onko virhe, jos haukkuva koira hiljenee vartioinnissa - ei kuulemma ole virhe jos siis vaan jatkaa painostavaa vartiointia.

No tästä sitten lähdemme eteenpäin ja tehden uusia suunnitelmia. Jälleen kerran ohjaaja katsoo peiliin ja miettii miksi olen aiheuttanut koiralleni tuollaisen hallintaongelman tottikseen ja miten saan sen korjattua. Maalimieheltämme saatin ohjeeksi että enemmän vaan mustavalkoista treenaamista ja enemmän tunnetilaa ja myös tietenkin sitä kurinalaisuutta. Nyt on siis tehotreenin alla että Wiima osoittaa kaiken aktiviteetin mua kohtaan. Ja mun mielestä pitää luoda vielä rutiinia siihen koekaavioon. Tuo nouto on se meidän akilleen kantapää ja siihen pitää nyt tulla se muutos että vaikka Wiima rrrrrakastaa noutoa yli kaiken niin hallinnan kautta Wiima pitäisi silti itsensä paketissa.

Yksi tottistreeni tehtiinkin jo niin että mä olin vaan passiivinen, kunnes Wiima tarjosi tottista. Se kävi melko nopeasti, koska nyt ei ollut sitä piiloa siellä häiritsemässä. Wiima istui mun eteen ja tuijotti silmiin - siitä sai palkaksi luvan seurata. Wiima oli nyt hyvässä tunnetilassa ja aktiivinen mua kohtaan.

Ja kilometrin pituisen päivityksen lopuksi vielä Sokkan treeneistä. Sokkan kanssa ollaan tehty edelleen Mialta saamien ohjeiden mukaisesti ja Sokka pysyy hyvässä ja innostuneessa tilassa. Pikku hiljaa...mutta voin sanoa että teen kaikkeni ettei Sokka tule rakastamaan noutokapulaa :) no joo ei nyt ehkä ihan, mutta koitan olla viisaampi kun sen aika tulee :)

Tottista ja salamajälki

Eilen kävin tekemässä Wiimalle noutoja, mutta ilman noutokapulaa. Nyt Wiima oli matalammassa vireessä, mutta kyllä vieläkin virtaa oli. Hyppynoudossa Wiima lähti hyvin, mutta ei löytänyt patukaa hypyn takaa vaan etsi kapulaa. Kävin näyttämässä patukan ja Wiima nappasi sen ja hyppäsi heti esteen yli, harmi vaan että mä olin siellä "väärällä" puolella. Uusi yritys ja taaskaan Wiima ei löytänyt patukkaa, vaikka nyt sen ihan selkeästi sinne heitin. No jätin sitten Wiiman istumaan patukka suussa ja kutsuin luokse. Tyydyin tähän suoritukseen ja vaihdettiin A-esteeseen. Jätin patukan Wiiman kanssa toiselle puolelle ja mentiin toiselle, no eihän Wiima sitä sitten enää löytänyt. Toistin siis jo hypyllä tekemäni luoksetulon. Hohhoijaa mitä sähläämistä, mutta tulipa nyt ainakin treenattua se esteistä yli meneminen joka oli tarkoituksenakin.

Sitten eteenmeno. Wiima merkkaa itse kohdan, jossa muka luulee palkan olevan ja nytkään en saanut sitä muutettua, vaikka kaksin käsin käänsin päästä :) Koitin omalla vartalolla vielä kääntää, mutta siitä huolimatta Wiima lähti hieman etuviistoon oikealle ja yllättäen joutui hakemaan palkan sitten sieltä mihin olin sen vienyt. En tiedä oliko eteenmenokodassa joku palkannut ruualla tms. mutta Wiima jäi palkka suussa pyörimään sinne etsimään jotain. Tuli kutsusta luokse kuitenkin. Otin uudestaan vähän lyhyemmältä matkalta ja nyt Wiima etenikin jo suorempaan. Lopuksi otin vielä maahan-käskyllä, Wiima kyllä reagoi todella nopeasti käskyyn, mutta jäin sellaiseen puoli kyykkyyn kuin tinasotilas. Annoin uuden käskyn ja meni heti maahan. Kun kehuin pompsahti vähän kyynäristä ylös, mutta annoin käskyn ja meni heti takaisin. Palkkasin siitä, koska oli kuitenkin kuulolla. Enkä nyt kyllä enää meinaa tehdä eteenmenoa maahanmenolla, vaan pitää ottaa vielä suoria palkkauksia. Eihän tämäkään treeni (tietenkään) mennyt ihan putkeen, mutta näillä nyt mennään.

Eilen tein vielä lopuksi jäljen Wiimalle. Jälki oli salaman muotoinen 6 kulmalla ja 3 esineellä. Jäljestyspaikan muoto on suorakaide ja siinä on paljon autonjälkiä sekä tietenkin ihmisten jalanjälkiä. Tein nyt tahallani sitten tuon salamanmuotoisen jäljen ja niin että jäljen suorat menivät alueen "kulmien" suuntaisesti. Ruokaa oli enemmän kuin yleensä ja ajoin lyhyellä liinalla. Wiima lähti jäljestämään hyvin ja tarkkaavaisemmin mitä viimeksi. Heti jos Wiima poikkesi harhalle pysäytin liikkeen, mutta annoin kuitenkin Wiiman itse tehdä töitä. Luonnollisesti kehuin kun palasi jäljelle. Ei Wiima olisi lähtenyt yhdellekään harhalle, vaan olisi kyllä palannut jäljelle ilman pysäytystä. Mutta nyt onkin tarjoitus että Wiima reagoi nopeasti siihen että on harhalla ja lähtee heti takaisin jäljelle. Esineiden kohdalla sanoin maahan-käskyn vahvistamaan ilmaisua. Wiima oli hyvässä tunnetilassa, mutta tarkkaavaisempi. Jäljestä jäi sentään ihan hyvä mieli :)

Tänään pidettiin ihan vaan pelkkä hömpöttelypäivä, ilman tottista tai jälkeä. Tosin voi olla että vielä iltapissatuksen aikaan otan esineilmaisut pihassa.

Kun mikään ei suju niin kuin pitäisi (tai haluaisi)

Jeps, viikko aikaa kokeeseen ja kaikki treenit menee mönkään. Tää on varmaan Wiiman tarkoitus viestittää mulle että ei kannata mennä :)
Meillehän on tullut ongelma jäljellä - Wiima merkkaa esineet kyykistymällä, mutta ei ilmaise - no pitää tässä viikon aikana tehotreenata esineet (ja jäljen kulmia)
No meillehän on palannut se hemmetin ikuisuusongelma tottiksessa eli se saamarin nouto - Wiima vaan sekoaa kun näkeekin kapulan ja pakka leviää käsiin. Tänään piti päästä treenaamaan tasamaanouto, estenoudot ja eteenmeno. No estenoudoista suoritettiin hyppy ja piti viedä Wiima autoon kun en saa sen kierroksia alas. Tuskin Wiima siitä mitään sen enempää oppi, mutta omat hermot ei vaan kestä enempää sitä sättäämistä.
No otin tässä illalla vielä noutotreeniä kotipihassa ja nyt on edes vähän parempi mieli, vaikka ei se vieläkään mitään huippua ole. Esteet on pakko päästä treenaamaan, mutta teen ne sitten patukan kanssa ja niin että vien sen jo valmiiksi toiselle puolelle. Ja sitä kapulan heittoa pitää mun päästä treenaamaan - kuinka hemmetissä sekin on niin vaikeaa saada se niiden esteiden yli?! Ja Wiima kun ei kestä sitten sitä odottamista ja kapulan heittelyä moneen kertaan.
Ja kuinkas monta tuntia onkaan vuorokaudessa...hyvin ehtii treenata! :D

Voi plääh lyhyt ja turhaumatäyteinen blogipäivitys.

Mutta hei purut sentään meni jo paremmin kuin viimeksi, kun Wiima päätti sielläkin alkaa rouhimaan hihaa vartioinneissa.

Eipä ainakaan vaingossakaan tule mentyä kokeeseen henkseleitä paukutellen :)

Pitkästä aikaa

Blogin päivitys on nyt jäänyt vähemmälle, eikä siihen ole sen kummempaa syytä kuin laiskuus :D
Paljon on silti touhuttu enkä varmasti edes muista kaikkea enkä ainakaan kovin tarkasti. Wiima on treenannut kaikkia osa-alueita A-B ja C enemmän ja vähemmän kokeenomaisesti. Sokka on treenannut samoja juttuja, mutta ei ollenkaan kokeenomaisesti :)

Wiimalla on jäljellä tunnetilat kohdillaan ja Wiimamaiseen tyyliin se hauskuus meneekin sitten yli ja nyt keskitytään tarkkuuteen. Pari kertaa olen nyt antanut Wiimalle huomautuksen liinasta ja huomautus on siis se että tuntumalla olevasta liinasta vedän rauhallisesti itseäni päin. Tämän jälkeen Wiima on tarkentanut hyvin ja kierrokset ovat laskeneet, mutta silti häntä on heilunut. Ensimmäisen huomautuksen tein pari metriä ennen palloa, jolloin tarkennuksesta tuli heti palkka. Ongelmana on nyt ollut siis tuosta liiasta innosta johtuva tarkkuuden puute ja ensimmäisestä kulmasta Wiima ajaa helposti yli ennen kun huomaa ja alkaa etsimään jälkeä. Positiivista toki on että lähtee etsimään kulmaa ja löytääkin seuraavan suoran.

Esineet ovat edelleen superhienoja ja Wiima ilmaisee ne hyvin. Esineeltä lähtö on vielä aika reipasta, mutta eiköhän se tästä. Pääsin tekemään Wiimalle jäljen ihan vieraaseen peltoon, jossa ei takuulla ollut mitään tuttuja hajuja. Tein kisapituisen jäljen ilman esineitä kahdella kulmalla. Ensimmäinen ja viimeinen suora pitkiä, keskimmäinen lyhyt. Paalulla ruokaa, muuten ruokaa oli todella vähän koko jäljellä. Paalu oli hyvä ja Wiima lähti oikein hienosti ajamaan nenä alhaalla eikä rynninyt. Sitten ekassa kulmassa ajoi hieman yli (oikeasti niin vähän että yllätyin) ja palasi takaisin, mutta sitten poikkesi ihan jäljen viereen ja alkoi syömään ruohoa WTF, oli jo ihan hämilläni että miksi syö ruohoa, kun ei ole paineistuneessa tilassa tms. Kysyin Wiimalta erittäin rauhallisesti "mitäs touhuat?" sitten Wiima nosti päätään ja näin että sillä on PASKAA suussa. Mutta sen verran sitten havahtui että lähti samantien etsimään jälkeä - pyöri vähän, mutta löysi toisen suoran hyvin. Siitä saikin sitten todella suuret kehut. Sen 10 metrin liinan verran ehdein vilkaista että aivan siinä kulman piikissä oli tosiaan ketun? kasa, jota en tietenkään ollut jälkeä tehdessä huomannut. No sen jälkeen toinen suora hyvin ja toinen kulma ihan superhyvin. Viimeisellä suoralla nosti pään kerran ylös, mutta oli niin nopea ja jatkoi samantien matkaa niin silti kokonaisuudessaan oli erittäin tyytyväinen tähän jälkeen!

Tottiksessa olemmekin harjoitelleet oikeaa tunnetilaa ja rauhallisuutta. Ennen kaikkea oikeaa tunnetilaa, jos Wiima luulee tulevansa puruihin, sen jälkeen seuraaminen on aivan perseestä. Käännökset aukeavat ja kontakti katoilee ja seuraaminen on hektistä. No treenaamalla se on koko ajan parantunut. Estenoutoa tehdessä Wiima varasti heti kapulaneiton jälkeen ja juoksi vielä päin estettä, kaatoi sen ja räpiköi siitä yli. No toki hän meni kapulalle ja toi sen iloisena. Onneksi oli sellainen "pessueste" ettei käynyt sen pahemmin. Otettiin toki pari kertaa uudestaan onnistuneena suorituksena. Odotus on aavistuksen levoton, mutta ei pidä ääntä ja ottaa kuitenkin katsekontaktin. No työstetään...

Puruissa ollaankin sitten edelleen samaa - koekaavio ja ylimenovaiheen vahvistaminen. Tällä hetkellä piilolla törkeily on vähentynyt huomattavasti. Irrotukset ovat olleet nyt hyviä ja ylimenovaihe on siellä ollut. Vartiointi - hiljainen sellainen - on ollut hyvä ekalla kierroksella, mutta toisella kierroksella Wiima ei enää malta loppua kohden odottaa vaan alkaa haukkumaan. Tosin eihän sen tarvitse kokeessa tehdä kahta kierrosta, mutta tunnetilat ja välimatkat voivat siellä olla erilaiset. Ja lisäksi tietenkin vieras maalimies.

Sokka jäljestelee edelleen vaihtelevanpituista suoraa, joka ei mun jäljentallaustaidoilla ole koskaan täysin suora :) Halua on ja pyrkimystä eteenpäin. Nyt vaan pitäisi löytää se kultainen keskitie, jossa halua on mutta keskittymistä pitäisi pikku hiljaa saada lisää ja kauhomista vähän vähentää.

"Puruissa" Sokka on oikein hyvä, se saalistaa hyvin ja iskee hyvin kiinni leluun. Sokka pyrkii aina täydelle otteelle, mutta jos saa vajaan otteen pysyy se siinä kiinni eikä hermostu. Korjaa täyden otteen, kun annetaan mahdollisuus. Sokka tarjoaa myös spontaania aggressiota maalimiestä kohtaan irrotuksen jälkeen, mutta vaihtaa vietin hyvin ja osaa padota ennen purua.

Tottiksessa käytiin Mian opissa ja vaikka olen sanonut ettei Sokka syty ruuasta niin paljoa kuin esim. Wiima, niin taas se nähtiin että osaavissa käsissä toimii mikä tahansa. Saatiin Mialta erinomaisia vinkkejä tottiksen harjoitteluun ja niitä nyt sitten koitamme tehdä täällä kotona. Nyt siis teemme perusasentotreeniä ja tietenkin hyvää tunnetilaa siihen. Opetetaan myös Sokka tulemaan oikeaan kohtaan, kun otan askeleen. Ja tärkeimpänä tietenkin koiran oikea paikka ja asento. Jatkossa tämä sitten vaihtuu saalispalkkaan ja siitä sitten seuraamiseen. Ja tottahan se on että kun perusasento on kunnossa ja tunnetila hyvä, niin sen jälkeenhän seuraaminen on vain pysymistä siinä kun liikutaan :) (tämä siis ihan oma teoriani :D )

Sokka opetteli myös kahdella patukalla leikkimistä, olenkin jo sitä leikittänyt niin että kaksi patukkaa ovat ikäänkuin yksi patukka. Nyt opetellaan että yhden patukan jälkeen otetaan se toinen patukka suuhun. Jatkossa sitten niin että Sokka itse pyrkii ottamaan maasta molemmat patukat eri välimatkoilta. Ideahan tässä kahden patukan jutussa on se nouto. Eli kun koira menee kapulalle se haluaa myös tulla nopeasti takaisin, koska haluaa vielä toisen esineen. Ja tässä vaiheessahan se esine on ohjaajalla ja koira saa ottaa kapulan ja patukan suuhun yhtä aikaa ja näin se on päässyt päämääräänsä. Helppoa - jep...

Esineen lisäys

Päätin pistää Wiimalle esineen jäljen loppuun ja koska ne "oikeat" esineet olivat jossain säilössä, niin hanska sai korvata ne. Muutaman metrin jälkeen jäljessä oli kulma ja sen jälkeen pitkä suora, jonka päässä siis tämä esine odotteli. Otin 10m liinan käyttöön pitkästä aikaa (olisikohan siinä surkuhupaisassa kokeessa ollut viimeksi käytössä...). No koska kulmaan oli niin lyhyt matka ei Wiima tietenkään päässyt liinan mitan päähän, mutta päätin että annan liinaa niin paljon kuin sitä tarvitaan. Ei Wiima onneksi mennyt kulmasta kuin koiranmitan yli ja teki loivan kulman takaisin jäljelle. Siitä sitten annoin liinaa täyteen mittaan ja Wiima porskutti hienosti menemään, vauhtia tosin on niin että liinasta sai pitää oikeasti kiinni. Mutta Wiima menee pää alhaalla ja tekee töitä! Ennen esinettä keräsin liinaa lyhyemmälle, jotta näen varmasti milloin Wiima on esineellä. Esineelle tultaessa annoin vahvistavan maahan-käskyn ja Wiima meni hienosti maahan. Esineellä olo oli hieman rauhatonta, Wiiman pää heilui kun nostin esineen ilmaan, mutta Wiima pysyi kuitenkin maassa. Palkkasin ensin ruualla maahan ja siitä vapautin pallolla. Oli oikea hyvänmielen jälki! :)