Lenkillä sain päähänpiston että teen Wiimalle pienen jäljen. Alustana jää, jonka päällä oli lunta. En edes yrittänyt laittaa paalua maahan, vaan tein aloitusruudun ja siitä askeleita. Jäljen pituus taisi olla huimat 30 askelta ja se ylitti kaksi kertaa toisen koiran jalanjäljet. Ruokaa oli joka askeleella.
Otin Wiiman autosta ja seuraamisella mentiin jäljen alkuun. Annettuani jälki-käskyn Wiima loikkasi täysillä jäljelle, joten jouduin antamaan palautteen pyysin takaisin perusasentoon. Seuraavan käskyn yhteydessä sitten jouduin näyttämään kädellä, mutta nyt lähtö oli rauhallinen. Vaikka kyseessä olikin tällainen pieni jälki eikä alustakaan ollut paras mahdollinen, niin silti Wiima esitti erinomaista jäljestystä. Wiima jäljesti tarkasti askel askeleelta ja teki sen rauhassa kuitenkin edeten koko ajan. Olen oikeasti tyytyväinen! Viime kesänä kun ongelmaksi muodostui liiallinen halu jäljelle sen seurauksena jäljestäminen oli melko hektistä. No eiköhän senkin asian kanssa vielä saa painia kunhan päästää oikeasti jäljestämään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti